Arki ja autokoulu

Huokaus, ei niinkään arjelle - se on jo ihan tervetullut - mutta autokoulun kakkosvaiheelle. Minulla on se tänään. Kääk! Joudun pitkästä aikaa ajamaan autokoulun uutta hienoa dieselautoa ja muistaakseni se käyttäytyi todella eri tavalla kun tämä nykyinen ikivanha bensarouskuni. Luvassa siis tunnin mittainen nöyryytys ja takaumia kahden vuoden takaisilta tuskaisilta ajotunneilta. Luulin oikeasti, etten ikinä oppisi ajamaan, ja niin taisi luulla autokoulun opettajatkin. Olen edelleenkin todella arka lähtemään isompiin kaupunkeihin ja jos lähden, suunnittelen reittini etukäteen ja liki panikoin jos jotain odottamatonta sattuu.

Minä olen taatusti tuossa vihreässä autossa

Lisäksi menemme ajoharjoitteluradalle leikkimään ties mitä kamalaa. Viimeksi harrastimme siellä vesiliirtoa ja sen sellaista. Maltan tuskin odottaa ja olen ihan innoissani - kuten huomaatte. No, ehkä selviän hengissä kuitenkin, mutta koko päivä tässä kuulemma menee. Arvioitu kotiinpaluuaika on kuudelta illalla. Ja aloitamme sentään jo ennen yhdeksää. APUA!

Olisi ehkä sittenkin pitänyt pysytellä julkisissa kulkuvälineissä. Haaveilen edelleen siitä sopivasta asunnosta niin lähellä keskustaa ja kauppoja, että voisin kokonaan luopua autosta. Mutta sitä ennen tuo kosla kuitenkin on pakko katsastaakin. Huomenna vien sen korjaajalle katsottavaksi ja sitten, jos kannattaa, käyn katsastuksessa. Loppukuu olisi aikaa. Näistä peltilehmistä ei kyllä ole muuta kun harmia!


***
Kuopus tässä vasta istuessaan autossa vieressäni: "Äiti mä en varmasti opi koskaan ajamaan autoa." Meinasin sanoa, että musta tuntuu ihan samalta...

 Minä siis tarvitsen tänään kaikki mahdolliset peukut, kiitos!