Sivut


torstai 29. maaliskuuta 2012

Viikot vilahtaa

Tämäkin viikko on jo yli puolessa välissä.

Ja onhan tähän mahtunut: kokousta lähikaupungissa, vatsanväänteitä (edelleen !?) molemmilla pojilla, ystäviä kahvilla ja teellä ja frizzantinolla ja jokunen kilometri kuntopyörälläkin. Ja nyt minun viikonloppuni voidaan liki katsoa alkavaksi: kuopus lähtee tänään isälleen pitkäksi viikonlopuksi. Kuopuksen isä on aina ollut todella omistautuva ja osallistuva isä. Harvoissa perheissä lastenhoidon fifty-fifty-jako on käytännössä mahdollista saati toiminut, mutta meillä kyllä. Ehkä vähän parisuhteen kustannuksellakin.

Molempien työt joustivat ja hoidimme kuopusta kotona vuorotellen 2,5 vuotiaaksi asti, vaikka palasinkin töihin jo ennen kuopuksen puolivuotispäivää. Teimme kumpainenkin lyhyttä viikkoa ja vaihdoimme hoito- ja työvuoroja lennossa. Isän panos oli aivan yhtä suuri kuin äidinkin. Tämä takaa myös sen, että kuopus nyt menee isälleen innoissaan ja minä voin aivan aikuisten oikeasti luottaa, että asiat siellä hoituvat ja lapsi saa varmasti vähintään yhtä hyvää hoitoa kuin kotonakin.


Voin siis todella huoletta nauttia "vapaasta" sitten kun se koittaa. Tämän aamun vapaa menee kuopuksen kanssa kotona, hänen vatsankipristelynsä on äitynyt sellaiseksi, ettei voi päiväkotiin viedä. Mutta huomisillaksi onkin vuorossa ihan spesiaaliohjelmaa ja lauantaina esikoinen lähtee mummille. Saa nähdä mitä silloin keksin!

***

Kuopus jatkaa anatomia-aiheesta:
Miksi ihmisellä on tukka?
-Se suojaa ja vähän lämmittääkin
No miksi sitten meillä kävi tarhassa pappi jolla oli ihan kalju pää?
- Joillakin käy vanhemmiten niin, että tukka lähtee.
Mutta sillä oli parta. Rupeaako parta sitten kasvamaan kun tukka lähtee?
- Hmmm, ei välttämättä.
Vähän niin kuin joulupukilla kun sillä on parta. Eikö niin että joulupukki ei kuole koskaan? Siinä on jonkinlainen taika! Ja siksikin, että se osaa lukea lasten ajatukset.

(Kunpa minäkin aina pysyisin perässä lasten ajatuksissa ,-)

Lasten aivoitusten kunniaksi: tämä ei liity mitenkään mihinkään yllä olevaan

Tässä ei ole se mainittu tukaton pappi vaan kaksi hattivattia (!) Askartelimme ne kuopuksen kanssa Bringles-sipsitölkistä, tennispallosta ja parista A4sta.

4 kommenttia:

  1. Kuopuksesi taitaa olla melkoinen mietiskelijä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä molemmilta pojilta tuo mietiskelyn jalo taito taittuu. Ja kyseleminen... sitä tiedonjanoa! Esikoisen kohdalla olin niiin valmis kouluunlähtöön ja siihen, että sain kinkkisimpien kysymysten kohdalla vahingoniloinen virne naamalla sanoa: "kysypä huomenna opettajalta".

      Taidat tunteakin puheissa olleen kaljupään ;-) Oli kuulemma kertonut sadun.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Näin kuulin... Meidän ateistiperheessä en sitten korjannut tuota "lapsusta". Olisi ehkä pitänyt. Muistan nimittäin, kun häpesin silmät päästäni kirkossa, kun kuopus kysyi tarkkaan tarinaa kuunneltuaan kirkkaalla ja kovalla äänellä "kuka on Jeesus?"

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana