Sivut


lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mustaakin mustempi

Ei onneksi ole mieli, mutta vaatetus on. Huomaan, että olen pitänyt enemmän mustaa kun aikoihin. Minulla oli todella pitkä musta kausi teinivuosista alkaen: pukeuduin yli kymmenen vuotta melkein pelkästään mustaan. Vähän valkoista saattoi joskus olla mukana. Eipä siis ihme, että värit ovat oikein rynnineet vaatekaappiin ja nykyään käytän todella reippaasti värikkäitä vaatteita. Eron jälkeen huomasin hakeutuvani taas useammin sinne vaatekaappini mustiin syöveihin.

Myös kaulaani etsiytyy toisinaan mustaa laavakiveä. Laavakivi on kuulemma realismin kivi, joka auttaa käyttäjäänsä pitämään jalat maassa. Tuon kiven elävä struktuuri miellyttää kovasti silmääni ja käsissäkin se tuntuu mainiolta. 

Rupeaa tekemään mieli salmiakkia

Musta toimii suojavärinä, ja on selvää, miksi siihen nyt toisinaan kietoudun. Hietasen Valonvoimaa analysoi: "mustan tehtävänä on auttaa pysähtymään, kääntymään sisäänpäin ja miettimään. Musta antaa tilaa surulle, yksinäisyydelle, pelolle, tuskalle ja luopumiselle. Se voi viestittää: Älä tule lähelle. Älä kysele. Älä häiritse, sillä teen työtä itseni kanssa."

Mustien kausien sanotaan tulevan seitsemän vuoden välein. Minun ensimmäinen musta kauteni alkoi 14-vuotiaana ja kesti kaksi kertaa seitsemän vuotta. Mitähän Freud tästä tuumisi? Muutoinkin tärkeiden tai merkityksellisten asioiden sykliksi usein muotoutuu tuo maaginen seitsemän. Hietanen sanoo, että 21 vuotiaana mietitään mitä minusta tulee isona, 28-30 vuotiaana elämän arvojen tärkeysjärjestys muuttuu. 33-35 vuotiaana puhutaan muutoksista joita halutaan tehdä ja 40-42 vuotiaana niitä pyritään toteuttamaan. 49-50 vuotiaana ihminen on kypsynyt ja seestynyt - tai vastaavasti rupeaa kaipaamaan sitä, mikä jäi kokematta.

Hui sentään. Minulla tuo ainakin menee jotakuinkin noin. Seitsemän vuoden välein on tärkeitä virstanpylväitä: vanhempieni ero, nykyiseen uraani tähtäävän opiskelun aloitus, esikoisen syntymä, kuopuksen syntymä ja nyt ero. Löydänköhän minä Prinssi Rohkean 49-vuotiaana ;-)


2 kommenttia:

  1. Pidän täällä peukkua Prinssi Rohkean suuntaan ;-D Jos sellaisen haluat :-D
    Musta on hyvä väri, mutta kaipaan lähes aina siihen rinnalle edes pikkiriikkisen läikähdyksen vaaleaa tai väriä. Mun väri nuoruudessa oli kirkas punainen, en tiiä miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mags, peukkuja tarvitaankin. Tällaisella pikkupaikkakunnalla - ööh, tarjonta ei ole ihan, miten sen nyt korrektisti sanoisi, huikeaa ;-)

      Mulla on mustan suhteen nykyään sama juttu - liekö yliannostuksen peruja - vähintään joku koru, jossa värejä halajaa matkaan. Tai sitten tosiaan muihin väreihin yhdistettynä.

      Hassua huomata, mutta Jukka Pojan keikalle mennessä oli kauhea vaatekriisi. Aikanaan rokkiaikoina oli aina päällä mustaa ja nytkin oli suuri kiusaus verhoutua. Ja ehkä tämä ikäkin tekee tehtävänsä - tuollaisessa "nuorten ja nättien" paikassa kun eilen olin, ei haluaisi kauhesti pistää silmään ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana