Mustaakin mustempi

Ei onneksi ole mieli, mutta vaatetus on. Huomaan, että olen pitänyt enemmän mustaa kun aikoihin. Minulla oli todella pitkä musta kausi teinivuosista alkaen: pukeuduin yli kymmenen vuotta melkein pelkästään mustaan. Vähän valkoista saattoi joskus olla mukana. Eipä siis ihme, että värit ovat oikein rynnineet vaatekaappiin ja nykyään käytän todella reippaasti värikkäitä vaatteita. Eron jälkeen huomasin hakeutuvani taas useammin sinne vaatekaappini mustiin syöveihin.

Myös kaulaani etsiytyy toisinaan mustaa laavakiveä. Laavakivi on kuulemma realismin kivi, joka auttaa käyttäjäänsä pitämään jalat maassa. Tuon kiven elävä struktuuri miellyttää kovasti silmääni ja käsissäkin se tuntuu mainiolta. 

Rupeaa tekemään mieli salmiakkia

Musta toimii suojavärinä, ja on selvää, miksi siihen nyt toisinaan kietoudun. Hietasen Valonvoimaa analysoi: "mustan tehtävänä on auttaa pysähtymään, kääntymään sisäänpäin ja miettimään. Musta antaa tilaa surulle, yksinäisyydelle, pelolle, tuskalle ja luopumiselle. Se voi viestittää: Älä tule lähelle. Älä kysele. Älä häiritse, sillä teen työtä itseni kanssa."

Mustien kausien sanotaan tulevan seitsemän vuoden välein. Minun ensimmäinen musta kauteni alkoi 14-vuotiaana ja kesti kaksi kertaa seitsemän vuotta. Mitähän Freud tästä tuumisi? Muutoinkin tärkeiden tai merkityksellisten asioiden sykliksi usein muotoutuu tuo maaginen seitsemän. Hietanen sanoo, että 21 vuotiaana mietitään mitä minusta tulee isona, 28-30 vuotiaana elämän arvojen tärkeysjärjestys muuttuu. 33-35 vuotiaana puhutaan muutoksista joita halutaan tehdä ja 40-42 vuotiaana niitä pyritään toteuttamaan. 49-50 vuotiaana ihminen on kypsynyt ja seestynyt - tai vastaavasti rupeaa kaipaamaan sitä, mikä jäi kokematta.

Hui sentään. Minulla tuo ainakin menee jotakuinkin noin. Seitsemän vuoden välein on tärkeitä virstanpylväitä: vanhempieni ero, nykyiseen uraani tähtäävän opiskelun aloitus, esikoisen syntymä, kuopuksen syntymä ja nyt ero. Löydänköhän minä Prinssi Rohkean 49-vuotiaana ;-)