Kannusta samppanjaa!

Saimme vihdoin rassaavan elatustukihässäkän päätökseen. Kannatti olla se ei aina niin kiltti tyttö vaan pikemminkin leijonaäiti joka pitää lapsen puolta. Kannatti vaatia, kysyä ja kyseenalaistaa. Nyt voin olla sopimukseemme tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että kippistin eilen ihan oikealla samppanjalla. Tuo on kuulemma Marilyn Monroen lempisamppanjaa ja hyvin se bruneteillekin maistui!

Kuva täältä

Mielessä kuitenkin käy, että nämä prosessit eivät saisi olla näin raastavia ja haastavia. Kuinka ikinä pärjäävät sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä mistä hakea tietoa tai kenen puoleen kääntyä? Jotka eivät löydä Oikeusministeriön 68 sivuista mietintöä asiasta taikka osaa tai jaksa sitä lukea ja tulkita. Jotka eivät ihan oikeasti ymmärrä. Tai ovat vain liian väsyneitä tai rikki erosta.

Minullekin, koulutetulle ja fiksulle ihmiselle teki tiukkaa, aika ajoin olin vähällä luovuttaa. Uni karkaili ja meinasi epätoivo iskeä soitellessa sosiaalitoimiston ohella verotoimistoon, Yhden Vanhemman Perheiden liiton eroneuvontaan, sosiaali-
asiamiehelle ja oikeusaputoimistoon. Mutta nyt se on ohi!

Kuva täältä

Kävimme siis juhlan kunniaksi ystävän kanssa kaupungissa syömässä ja hurvittelimme aina viimeisen bussin lähtöön saakka. Tänään on töissä iltavuoro joten saattoi vähän irrotella. Varsinkin, kun molemmat lapsetkin ovat nyt jokusen päivän omilla teillään.

Esikoinen on soitellut ja tekstaillut Lapista päivittäin. Se on minusta aika liikuttavaa! Kuopus taas sai tiistaina kipsin pois ja on innoissaan hänkin. Ja minä olen riemuissani, tästä, vapaasta, kaikesta. Olen aivan varma, että kohta rupeaa aurinkokin paistamaan, eilen se ainakin sopivasti hymyili kanssani.

P.S. Viimeinen bussi tänne takamaille lähtee iltakahdeksan aikoihin ;-)