Hyvän mielen haaste

Valitin tässä vasta vapaitteni vähyyttä. Äkkäsin sitten, että olin onnistunut sopimaan työkokouksen torstai-aamulle jonka piti siis puoleentoista viikkoon olla ainoa vapaani. Grrrr... pääsi yksi jos toinenkin ruma sana, kun tajusin ettei sitä millään enää ilkeä siirtääkään.

Samalla tuli tietysti kaikki muutkin (maailman suurimmat) vääryydet mieleen, kuten se, että kuopuksen isä lähetti yhden sopimuksen minulle allekirjoitettavaksi ja edelleen postitettavaksi eikä muistanut laittaa mukaan valmiiksi maksettua palautuskuorta. (Hävisin huimat 0,60€) Ja se, että ostettuani luomuleivän huomasin sen seuraavana päivänä alennuksessa. Ja että meinasin kaatua jään päälle sataneen lumen ansiosta parkkipaikalla ja että lunta sataa edelleen vaikka pitäsi kyllä minun mielestäni paistaa aurinko... ja niin edelleen.

Päätinkin nyt, että lakkaan ruikuttamasta ja koppaan Konnadonnalta Hyvän mielen haasteen. Tarkoitus on kertoa hetkistä jotka ovat tuoneet hyvän mielen.
Napata saa kuka hyvää mieltä tuntee tarvitsevansa, minä tarvitsen nyt!

* Minulle tuli hyvä mieli kun näin oravan vipeltävän vimmattua vauhtia sähkölangalla.

* Näin ja kuulin myös viikonloppuna ensimmäiset joutsenet. Se on minulle aina todellinen kevään merkki.

* Esikoinen sai toisen jaksotodistuksen yläasteella ja siinä oli taas seitsemän kymppiä. Olen ihan hemmetin ylpeä äiti!

* Minulle tulee hyvä mieli perjantaina, kun molemmat pojat ovat kotona ja viikonloppu alkaa sillä, että käymme ulkona syömässä. Ja joka toinen viikko hyvä mieli tulee sunnuntaina kun pojat palaavat kotiin ja pieni perheemme on taas koolla.

* Vaikka kuopus aamulla valittaa, että puhtaat vaatteet on "kovat" tulee silti hyvä mieli. Silloin hän nimittäin könyää syliini ja pyytää minua "nillittämään" vaatteita.
Tämä tarkoittaa, että saan hieroa ja halata ja hipsuttaa mielin määrin.

* Minulle tulee myös hyvä mieli, kun olen töissä iltavuorossa ja saan tavata mukavia ihmisiä. Kollegani olen jo aiemminkin kehunut. Minulla on ihana työ!

* Minulle tuli nyt parempi mieli!

(Ja vaihtuihan se lumisadekin aurinkoon, ihanaa!)

***

Ja vielä parempi mieli tuli, kun pääsimme yhteisymmärrykseen kuopuksen isän kanssa siitä viikonlopusta, jolloin minun olisi pitänyt joustaa. Kun kerroin miksen pysty, sain ymmärrystä osakseni ja hän päätyikin lähtemään sukuloimaan kuopuksen kanssa ja hoitamaan työhommat samalla reissulla. Palaavat sieltä sunnuntain sijaan vasta alkuviikosta, joten saankin yllättäen pidemmän vapaan tuohon kohtaan.
Maailma onkin ihan oikeudenmukainen paikka!