Hyvää ystävänpäivää

Vaikka en ole amerikkalaisen hapatuksen kannattaja, on pakko ottaa tilaisuudesta vaari ja kehua ihania ystäviäni. Olen maininnut ennenkin kuinka tukevia ystäviä minulla on eron hetkellä ollut. Järjestin heille kiitokseksi illanvieton nimellä tukevien naisten ilta, eikä tuki todellakaan ole siihen loppunut. Välillä oikein kyyneleet pyrkivät pintaan kun niin ihanasti auttavat ja kuuntelevat edelleen.

Ystävät tuovat elämään iloa...

Minulla on ystävä tien toisella puolella, jonka lasten kanssa kuopus on aina tervetullut leikkimään. Kuten tänä iltana, kun minulla on vielä kokous töiden päälle.

Minulla on ystävä tässä lähellä, joka kipaisee milloin vain luokseni kun tarvitsen kuohariseuraa, viiniseuraa, kahviseuraa, mitä vaan seuraa. Ja jonka kanssa tekstailemme päivittäin, varmistelemme, että autot käynnistyvät tai tarvitseeko toinen kaupasta jotain.

Minulla on ystävä, joka tulee iltaisin teelle. Näiden vierailujen jälkeen maailma tuntuu aina vähän paremmalta paikalta.

Minulla on ystävä, joka aikalailla ex tempore päätti aikanaan muuttaa yhtä aikaa kanssani tänne maalle ja sillä tiellä olemme edelleen. Nyt tämä sama ystävä itketti minua viikonloppuna ihanuudellaan. Olemme tekemässä luomuruokapiiritilausta ja totesin, että tässä välivaiheessa, kun elatustuki on vahvistamatta, teen vain aivan pienen tilauksen. Ystävä käski tilata kaiken mitä tarvitsen, hänellä sattuu juuri nyt olemaan ihan hyvä rahatilanne.

Minulla on ystävä, jonka vuoksi takkuisinakin aamuina tuntuu mukavalta lähteä töihin, kun tietää, että siellä voi olla täysin oma itsensä ja jakaa ilot ja surut.

...ja valoa

On teitä muitakin. Kiitos kaikki rakkaat ystävät, minä olen onnekas ihminen!