Puhtaalta pöydältä

Kissa vieköön, että vihaan siivoamista. Ja nyt entistä enemmän, kun olen siitä käytännössä yksin vastuussa. Toki koitan orjuuttaa poikia, mutta rajansa silläkin. Eilen en pyhittänyt lepopäivää vaan oli pakko tarttua toimeen ja imuriin, koska edellisestä kerrasta oli niin kauan, etten teille edes kehtaa kertoa. Vaikka majassamme on reippaasti alle sata neliötä riittää siinä tekemistä. Olenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa yksinhuoltajille siivooja kerran kuussa. Se jos mikä olisi ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ;-) Sitten riittäisi ylläpitävä pikkupuunaus aina seuraavaa odotellessa.

Kuva täältä

Minulla on tuttava, joka leikkii aina siivouspäivänä pullonpiilotusta. Jynssäyksen lomassa hän sitten "löytää" yllätyksiä sopivissa kohdissa ja pitää pieniä taukoja. Siivous sujuu kuulemma kuin tanssi. Houkutteleva ajatus, täytyy sanoa, mutta selvisin kuitenkin ihan vichyn ja puolukkamehun voimalla. Tällä kertaa.

Kävin Esso-reissullamme myös kaupassa ja sorruin - jälleen kerran - ostamaan kynttilöitä Ja tuikkutelineitä. Kuinka monta sellaista voi ihminen tarvita? Joku minua nyt viehättää pyöreässä muodossa. Ostin erotessamme tänne kotiini kolme pyöreää mattoa ja yhden lampun. Ai niin, ja maljakon sekä Pentikin oranssin Bolan.  Lisäksi lattialle on päätynyt parikin tarjotinta, joissa säilytän vuoroaan odottavia kynttilöitä. Nyt oli siis pakko hankkia vielä nämä

Tuon silmät tuikkii, totesi esikoinen. Totta!

- ja tietysti leikkiä vähän. Vaikka päivä on jo selvästi pidentynyt, on illalla ihana sytyttää kaikki mahdolliset kynttilät.

Lämmintä ja leikkisää viikkoa teillekin!