Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Sattuipa sopivasti Positiivarien Ajatusten aamiaisen aamun ajatus:

Onnistuja on hän, joka pitää kiinni vanhasta niin
kauan kuin se on hyvää ja tarttuu kiinni uuteen
heti kun se on parempaa.

Sitten asiaan:

Kirjat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Lomalla oli valtavasti aikaa lukea, ja pitkästä aikaa löysin kirjan, joka todella tuli iholle. Pikku prinssiinkin tunnelmaltaan verrattu Sabina Bermanin esikoisromaani Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on pitänyt minua otteessaan viime päivät.

Päähenkilö on sukunsa kalanjalostamolla vaikuttava autistinen Karen, joka näkee ja tuntee maailman toisin kuin me "standardi-ihmiset", kuten hän meitä nimittää.

"Eniten pidin, ja pidän edelleen, substantiiveista eli kaikenlaisten maailman asioiden nimistä. Asioiden, joihin voi tarttua, jotka voi kuulla, haistaa, ja toisinaan ne ovat jopa niin hienoja että ne elävät, kuten linnut, kissat, kalat, muurahaiset, kilpikonnat.

Pidän myös kovasti eri värien nimistä, koska värit ovat asioita joita ei melkein edes ole. Tarkoitan että värit ovat asioita jotka voisivat helposti olla olemattakin. Ne ovat jossain olemisen ja ei olemisen välillä kuin jokin oma ihmeensä. Vihreä, sininen, keltainen, musta,valkoinen, punainen. Se että värit ovat olemassa naurattaa minua hirveästi, koska ne voisivat aivan helposti olla olemattakin."

Niin raikasta, niin erilaista. Ja väriteema on edelleen relevantti minunkin elämässäni. Palaamme siihen hieman myöhemmin. Tuo aamun ajatus, jolla aloitin, voisi muuten olla myös Karenin motto.

Takakannessa kirjaa kehutaan myös vahvaksi ekologiseksi kannanotoksi merten suojelun puolesta. Oli miten oli, minun ei ainakaan enää tee mieli tonnikalaa, joka ei ole pyydystetty delfiinejä kunnioittaen.