Lapsi on terve kun se leikkii

Ja aikuinenko muka ei ole?

Tänään alkoi arki yli kahden viikon rentouttavan loman jälkeen. Kuopus tuli eilen isältään lauleskellen ja esikoinen mummin luota. Tuntuu niin hyvältä, kun olemme kaikki taas kotona. Saunoimme, teimme pannukakkua, vaihdoimme kuulumisia. Mukavasti sujui tämäkin aamu, vaikka melko väsyneitä olimmekin kaikki. Arki, oi arki!

Hexbug

Tilasin meille kaikille kolmelle joululahjaksi ihanat Hexbugit. Tiesin, että jos tilaan vain pojille, käy se isien klassinen "joo, joo, saat ihan kohta leikkiä uudella lelullasi, mä ensin vaan vähän testaan".  Tuo ötökkä liikkuu pattereilla ja peruuttaa, kun osuu tuntosarvillaan johonkin esteeseen. Näin se tekee myös tarpeeksi suuria ääniä kuullessaan. Osa joululomasta menikin rentouttavasti "painu hiiteen" ja "häivy"-tyyppisten huutojen siivittämänä.

Olihan ne ihan pakko kaataa selälleen sätkimään!

Minä olen maailman huonoin äiti leikkimään. En yksinkertaisesti taivu miniäänellä käytäviin dialogeihin "tää tekis nyt sitä ja se tätä". Aina, kun lapsilla on tylsää, ehdotan lukemista tai pelaamista. Niitä suostun tekemään melkein milloin vain ja Legoilla rakentelukin luonnistuu aika usein. Muuten olen sitä mieltä, että leikkiminen on lähinnä lapsia varten. Mutta nämä ötökät saivat minutkin pitkiksi ajoiksi lattiatasoon. Aika veijareita!