Sivut


perjantai 8. helmikuuta 2019

Kymmenen asiaa

Luin sekä Sadun että Onnelin versiot siitä, mitä omissa hautajaisissa haluaisi muisteltavan taikka kerrottavan. Tähän haasteeseen inspiroi Matti Nykäsen kuolema ja sen ympärillä käyty keskustelu siitä, voiko kuolleesta puhua kriittiseen sävyyn, vai pitääkö omaksua se ikiaikainen "ei puhuta pahaa" -asenne. Minä olen sitä mieltä, että kaunistelemaan ei tarvitse eikä pidä ryhtyä, mutta voihan sitä kunnioituksesta vainajaa kohtaan pitää vähän pienempää ääntä niistä huonommista puolista. Ainakin hautajaisissa. 

Minä olen silti kertonut vaikkapa lapsilleni isästäni sen karuimman: hän kuoli siihen, että joi liikaa viinaa. Mitä sitä kaunistelemaan, se on kuitenkin tosiasia. Ei tätä kuitenkaan tarvinut hautajaisissa alleviivata. Mitä nyt veljeni kanssa jatkoilla kuuntelimme Tundramaticsin Kun minä kerran kuolen (tahdon votkapullon haudalleni)-biisiä ja itkimme ja nauroimme. On muuten huikea kappale, varsinkin lopussa, kun homma lähtee ihan lapasesta!









No niin, niihin omiin hautajaisiin.

1. Haluan, että minut muistetaan siitä, että en ollut ollenkaan tosikko. Päin vastoin. Huumorintajuni on huono, ja jos lapsiltani kysytään, peräti nolo. Nauru raikukoon!

2. Olen kerran liftannut Jukka-palmun kanssa Helsingistä Ouluun. Niin, ja yhden vuoden aikana liftasin 25 000 kilometriä.

3. Olin rokkityttö (ks. edellinen), joten musiikki ei todellakaan saa olla mitään harrasta eikä hidasta. Rokkipoljentoa ja hauskanpitoa, mieluusti tanssiakin, kiitos!

4. Niin, ja erosin kirkosta 15-vuotiaana heti rippikoulun käytyäni ja konfirmaationi jälkeen. Ateistin haudalla on turha jakaa taivaspaikkoja tai hurskastella. 

5. Rakastan värejä, joten ei valkoista ja mustaa. Oranssia, punaista, keltaista, violettia, räiskyvää. Koskee niin kukkia kuin pukeutumistakin.

6. Olen hippiluomuhörhö, joten tuhkaus, ehdottomasti. Ja mahdollisimman halvasti kaikki vaan. 

7. Haluaisin, että minut muistettaisi siitä, että elin oman näköistä elämää. Aina ne ratkaisut eivät olleet aivan niitä tavanomaisimpia, mutta aina seisoin niiden takana ja kuljin tuulta päin ylpeänä. 

8. Hyvä äiti voi olla myös hassu, outo, sellainen, joka tanssii ja laulaa ja pukeutuu possupukuun. (Ks. kohta 1) Mutta ne lapset ... ne ovat aina ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat <3

9. Mitään en kadu. Enkä myönnä.

10. Kiitos ja anteeksi.

19 kommenttia:

  1. Mitään en kadu :D Hyvin tiivistit elosi "kohokohdat". Saat anteeksi!

    VastaaPoista
  2. Älä myönnä (tunnusta). Ikinä.

    Biisi on loistava. Mietin jo sitä isäni hautajaisiin. Totesimme AM:n kanssa, että sen soitettuani samaan kuoppaan voisi samoista bileistä tipauttaa tätini. Tulis säästöä.
    Anteeksi äärettömän huono huumori, mutta sitä viljellään meilläkin.

    Palasimme asiaan, kun luimme netistä Iltapäivälehtiä. Keskustelimme lumien pudottamisesta katolta (meiltä juuri pudotettiin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikinä! Eikä ikinä lopeteta huonoa huumoria ;-)

      Poista
  3. Nyt vielä ehdit tehdä elämässä jotain, mitä voit katua myöhemmin! Tottahan jotain sellasta pitää kaikkien tehdä. Ei vaan, inhoan sitä kun joku katsoo oikeudekseen kertoa ihmisille, mitä niiden pitää tehdä ainakin kerran elämässä.

    Itse olen nihilisti, minusta saa puhua pahaa enkä halua edes hautajaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, pitäsiköhän? Pannaan harkintaan.

      Mutta vaan siksi että ite päätän, ei siksi, että joku neuvoo ;-)

      Poista
    2. Niin, siinä on sekin että jos hyvin käy, ei tarvi ees katua vaan saa kivoja uusia kokemuksia :)

      Poista
    3. Tai sit mä oon vaan tylsä ja ennalta-arvattava om itseni ja jatkan vanhaan malliin... ;-)

      Poista
  4. Hemmetin hyvä biisi!

    Mä voisin kopioida sun listasta kohdat 9 ja 10. Luulen, että ne riittäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kattava olisi kyllä pelkästään noilla vikoilla kohdilla, totta turiset! Kuten myös biisitä, se vaan on vastustamaton!

      Poista
  5. Ei mitään hautajaispuheita! Ne puheet täytyy pitää eläessä. Niin että päähenkilökin on kuulemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä Possu sun kanssa samaa mieltä. Ihan turha sitten muistella ja hymistellä miten hieno tyyppi se oli, jos ei sen eläessä saanut sitä hänelle sanottua!

      Poista
    2. Tai kantaa hienoja kukkaseppeleitä

      Poista
    3. Ne muuten masksaa yllättävän paljon! Voi vaikka viedä ilahdutuskimpun jo silloin kun elää. Vasta sain sellasen ystävältä ja aika ihanalta se tuntui!

      Poista
  6. Sulla on huikeat toiveet omista hautajaisista! PItääpä tehdä itsekin sama lista, jotta kaikki sitten tietävät miten minä sen haluan menevän. Ainakin toivoisin haudalleni kukkalaitteita enkä vain yhtä ruusua jokaiselta. Minusta isosti kukitetut haudat ovat kauniita pitkään. Taidan olla materialisti, mutta kun en halua tuhkausta, niin minusta olisi kaunista jos kummulla olisi kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuossa kohtaa saa olla just niin materialisti kuin ite vaan haluaa - se on kuitenkin viimeinen kerta ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana