Sydämellistä

Kiitos aivan joka ainoalle Olettamuksia-kirjoitukseen kommentoineelle. Olin jotenkin aivan liikuttunut, herkistynyt, ihmeissäni, miten ihania asioita te kirjoititte. Kiitos, tallennan ne kaikki sydämeeni 💗

Sydämistä puheen ollen... Viikolla paikallisella kirpparilla silmiini sattui joulusydänverho. Se oli ihana, läpikuultava ja mukavasti vähän tiilenpunainen, ei lainkaan räikeä joulun- tai tontunpunainen. Hinta hirvitti ensin, mutta sitten sisuunnuin: on se ***kele jos ei edes tilipäivänä voi suoda itselleen jotain pientä piristystä (lue: kympin verhoja). Niinpä soin ja ostin. Ja ripustin.

Samalla reissulla ruokakaupasta tarttui mukaan "jouluhali". Tarkkasilmäinen tontusta huolehtiva lukija voinee helpottuneena todeta, että lakki on edelleen tallella!

Niin, taisi sieltä samaiselta kirpparilta lähteä matkaan yksi tonttukin. Hän oli niin suloinen eikä maksanut kuin kaksi euroa. Minä en kaivaisi edes ompalukonetta kahdella eurolla esiin - ei niin, että sellaista omistaisin, mutta silti. Ja raha meni hyvään tarkoitukseen, kuntamme työkeskukselle.

Kotona sydämet karkasivat vähän käsistä. Kaivoin kaapista tuikkukipon joka on täydellinen noiden verhojen kaveriksi ja punaisen pöytäkynttilän. Saatoinpa vähän fiilistellä jouluakin, jo. Ja ystävän kanssa siis korkkasimme glögikauden, kuten edellisestä postauksesta ja vajaasta glögipullosta saattoi päätellä.

Minusta tuntuu, että pienillä askelilla, kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyvällä kirkasvalolampulla ja sillä tiedolla, että marraskuu on onneksi taittunut jo loppupuolelle, saattaa olla mahdollista, että selviän tästä kauheasta kuukaudesta hengissä.

Onhan se ihan toivottavaa.