Ei erityisemmin pidä elämästäni tällä hetkellä. Oivallus tuli, kun luin sosiologian professorin Terhi-Anna Wilskan ajatuksen pitkäaikaisesta rahattomuudesta: se aiheuttaa uupumista ja masennusta, vaikuttaa elämänhallintaan, tulevaisuudenuskoon ja -toivoon ja myös kykyyn suunnitella yhtään mitään. Mutta ei mennä siihen sen syvemmälle
Silläkin uhalla, että kuulostan dinosaurukselta ja vanhalta ja vanhanaikaiselta, kerron toisen asian mistä en pidä: tästä ajasta. Hoksasin asian tässä yhtenä päivänä, kun harhailin ison marketin juustohyllyllä ja vastaan tuli nuori nainen korin ja hands freen kanssa. Jutteli sujuvasti asioistaan siinä samalla, vähääkään välittämättä ketkä kaikki kuulevat.
En halua tietää toisten ihmisten asioita. Liikaa. En halua somettaa, tykätä kaikesta mitä toiset postaavat, jakavat. En halua, että kaikki jaetaan. Tai kommentoidaan joka asiaan omalla nimellä. Pahimmassa tapauksessa möyhätään netissä - omalla nimellä ja naamalla. En ymmärrä, en sitten yhtään!
En halua tietää toisten ihmisten asioita. Liikaa. En halua somettaa, tykätä kaikesta mitä toiset postaavat, jakavat. En halua, että kaikki jaetaan. Tai kommentoidaan joka asiaan omalla nimellä. Pahimmassa tapauksessa möyhätään netissä - omalla nimellä ja naamalla. En ymmärrä, en sitten yhtään!
Minulla on elävänä muisto siitä, kun kännykät tulivat. Tai jonkin sortin raahattavat kannettavat puhelimet. Poikaystävä joutui pitämään mukana työnantajansa hankkimaa kännykkää ja kun se ensimmäistä kertaa soi, ratikassa Kurvissa, potkimme salkkua nolona penkin alle ja olimme niin kuin emme olisikaan. Pysäkillä sitten soitettiin takaisin.
 |
| Mun pitäis asua Muumilaaksossa |
Minä en avaa hassuja videoklippejä joita veljeni lähettää tai "lue" höpölehden juttua, jos siinä pitää katsoa joku video tai höpötv:n lähetys. Ei kiitos. En jaksa kuunnella podcasteja. Mitä vikaa on vanhassa kunnon lukemisessa?
Sydäntäni lämmitti kun olimme esikoisen kanssa viime perjantaina syömässä. Sen puhelin oli äänettömällä ja kerran se kysyi, kun keskustelumme sivusi jotain kalenteriasiaa, että "sua ei varmaan haittaa jos tarkistan sen puhelimen kalenterista"? Ei haitannut, vaikka rakastankin paperista kalenteriani. Samassa paikassa tarjoilija kysyi etukuponkia, että "sulla on se varmaan mobiilina"? No ei ollut kun omin pikku kätösin lehdestä leikattuna. Koska minulla on edelleen se Doro. Tosiaan. Dinosaurus. Kuopus on oppinut laittamaan minulle hymiöt erillisinä merkkeinä kas näin ;-)
Samana iltana Vain elämää -ohjelmassa laulettiin Tuure Kilpeläisen Surusilmäinen kauneus ja puhuttiin tämän ajan hetkisyydestä ja pirstaleisuudesta. Pakonomaisesta päivittämisestä. Instagramiin, facebookiin jne. Minulla ei ole kumpaakaan noista, ei WhatsAppia, Snapchattiä, vain tämä blogi. Ja elämä. Sellainen pieni ja vähän risa.
Toimittaja yritti olla kuukauden ilman somea, oli Hesarin juttu, joka avasi kyllä silmiä sille, miten erilaista elämää muut älypuhelimineen viettävät.
Minulta onnistuisi kuukausi oikein helposti.
***
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää toivottaa yksi dinosaurus.
***
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää toivottaa yksi dinosaurus.
Puolidino täällä, heippa! En kanskaan katso videoita - jos ei asiaa saa kirjotettuna, se ei oo tärkee. Poislukien jotku ohjevideot käsitöistä tai vaikka tukan letityksestä, niitä on vähän vaikee sanoilla kuvata.
VastaaPoistaSe vaan tekee elämän helpommaksi, jos vähän pysyttelee virran mukana, kun vessamaksutkin pitää nykyään hoitaa puhelimella "isossa maailmassa", ja Hesassa julkisten liput. No on siellä jotain automaatteja, joista saa kortilla ja vissiin rahallakin. Käteinen alkaa olla mejän dinosaurusten juttu. Mutta en taida osata käyttää ees dvd-soitinta... tosin sehän onkin jo ihan vanhanaikainen kapine.
Just juteltiin miehen kans tekniikan edistymisestä mejän aikana, sanoin kuinka vielä 20 vuotta sitten itsekseen höpisijä oli automaattisesti hullu, nykyään aatellaan että se puhuu handsfreehen. Lapsena haaveilin siitä, että vois soittaa puhelun ilman lankapuhelinta jostain ulkoa vaan, ja omat lapset on syntyny maailmaan, missä sellainen on itsestään selvää.
Pirstaleisuus kuvaa hyvin nykyaikaa.
Pulidino ;-) - ehkä mäkin oon sit sellanen! Työn puolesta kun pitää kuitenkin jotenkuten olla mukana tässä ajassa. Sit vapaalla voi olla kun ellun kana.
PoistaMeillä on esikoisen ja kuopuksen välissä tapahtunut mieletön murros, jopa niiden lapsuus on ollut ihan erilaista (siis toisiinsa verrattuna) puhumattakaan mun lapsuudesta.
Hurjaa!
Ei pulidino! Kun en ees juo nykyään :D :D Aivan liian herkullinen näppisvirhe ohitettavaksi ♥
PoistaEiii, kirjoitinko mä tosiaan pulidino ;-)
PoistaApua!
Hyvä kun huomasit, sain hyvät naurut itseni kustannuksella♥
Koen että on pakko olla ajan virrassa mukana - työn takia, teinien takia, ja samalla en haluaisi sitä. Koska se on niin älyttömän koukuttavaa ja aikaa viepää.
VastaaPoistaVideoklippejä en kyllä juurikaan katso, enkä kuuntele muita podcasteja kuin Matti Rämön äänikirjoja öisin (ne on julkaistu podcasteina).
No sepä, se aikasyöppöys! Tunnistan tosi hyvin, joskus jään roilaamaan nettiin, blogeihin, vaikka mihin ja siinäpä se ilta menikin.
PoistaTyön puolesta toki on pakko vähän asioista tietää, mutta mä olen toistaiseksi pystynyt rajaamaan niin, että tiedän mutten ole virrassa mukana.
Koita saada nukuttua <3
Sait mulle melkein huonon omantunnon ;) Ei - odotas kun kirjoitan loppuun :)
VastaaPoistaMeidän haave, unelma on muuttaa jonnekin missä voi kasvattaa ja pyydystää oman ruokansa ja missä lähimpään naapuriin on... ainakin niin pitkä matka, ettei naapuri näy eikä kuulu.
Tällä hetkellä käytän WhatsAppia, koska sisko asuu siellä kir...un kaukana ja Poikakin jo melkein yhtä kaukana: viestittely ja puhelut on ainakin toistaiseksi niiden kanssa ilmaisia - olen oppinut käyttämään sitä monen muunkin kanssa.
Facebook on jäänne siltä ajalta kun "kaikkien piti olla facessa" - lähtisin pois sieltä, mutta siellä oli yksi ryhmä jonka ylläpitäjänä olen luvannut toimia ja koska se on ainoa mitä pystyn tekemään kun muut tekee ihan konkreettisia hommia ympäri vuoden, niin siinähän sitten roikun... Kukaan mua pakota, sen kun sanoisin, että hoitakaa ite tai pyytäkää joku muu tilalle - TEKOSYY siis.
Instagram -tili mulle ilmestyi vähän niin kuin vahingossa (hahahaha) - mutta toisaalta...Siellä jaan pitkälti samaa elämää kuin täällä blogissa, pääasiassa kuvina.
Mutta sä olet ihan oikeassa. Elämä on mennyt ihan liikaa nettiin ja älypuhelimien ja digimaailman vietäväksi. Meidän pitäisi osata ottaa siitä käyttöön se, mikä meitä elämässä auttaa ja helpottaa, mutta jättää pois se ns. turha. Miksei paperi, tavalliset paperikalenterit, muistikirjat, sanomalehdet, kirjat yms. kelpaa?
Esim. lehdet. Ainoat lehdet (lehdet?) mitä pääset lukemaan, on iltapäivälehdet, joissa ei oikeastaan ole mitään kunnollisia uutisia, mihin voi täysin luottaa. Jos haluat lukea niitä vanhoja kunnon sanomalehtiä, paikallisia lehtiä - ei niiden uutisia pääsekään netissä lukemaan, vaikka ne ovatkin netissä. Jokseenkin turhauttavaa.
Lukemiseen käytän itse perinteisiä kirjoja, mutta myös Celia -palvelua: voin tehdä käsitöitä samalla kun kuuntelen kirjoja ja kun en jaksa itse keskittyä kirjaan. Kuunteleminen sujuu paremmin. Ja matkustaessa en pysty lukemaan, mutta kuunteleminen onnistuu.
Vanhojen kunnon kirjeiden kirjoittamisen olen herätellyt henkiin kummitytön kanssa :) Postikortteja tipahtelee postiluukusta silloin tällöin ja yritän lähetellä niitä itsekin (tänään juuri ostin lisää kortteja...)
Tämä blogimaailma on vuosien varrella muuttunut ja muuttanut omalla kohdallani muotoaan: olen saanut tätä kautta ihan oikeita ystäviä. Tässä taannoin juttelin asiasta yhden ystävän kanssa; voiko nettiystävät olla oikeita ystäviä vai? No, se riippuu ihan itsestä.
Ja by the way: AM:lla on puhelin, jolla kyllä voisi kai ottaa valokuvia ja blaa blaa blaa, mutta se vaan soittaa ja lähettää tekstiviestejä, eli älä huoli: et ole ainoa dinosaurus. On teitä ainakin kaksi <3
Kirjoitinkohan kaiken mitä ajattelin... En varmaan. Niin joo. Siitä facesta. Ihan kaikkea enkä edes puolia elämästäni en siellä kerro :) Enemmänkin semmoista yleistä. "Tapasin tänään suloisen pienen pojan joka lauloi bussissa Vaarilla on saari -laulua, ja sai kaikki mutrunaamat hymyilemään" -tyylisiä :D
Ja puolustan kirjastoja!
Ei Pöllö ei, ei huonoa omaatuntoa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Se jolla on aikaa roilatkoon koneella/puhelimella missä tahansa. Hyvä on kuitenkin nähdä tuo aikasyöppöys - jonka mäkin todellakin tunnistan.
PoistaJa sitten tietty ne hyvät puolet, yhteydenpito, ystävät jne, me molemmat tiedetään ne.
Mulla on tarkoituksella se Doro, että pysyisin dinona. Jos olisin siinä kohtaa ostanut älypuhelimen niin kuin pojat oletti, niin eläisin varmasti aika eri näköistä elämää.
Ja ajattele, nytkin mä välillä koen kiireen ja ehtimättymyyden ja riittämättömyyden tunnetta vaikka teen vaan 25h ja risat viikossa töitä enkä käytä somea. Hups!
En enää muista missä asiasta oli "puhe" tai kirjoitus, mutta kyse oli siitä, että keskusteleeko pariskunnat enää keskenään tai että kun ei ole mitää puhuttavaa.
PoistaMeillä on tv auki oikeastaan vain taustaäänenä tai juuri sellaisena keskustelunaiheiden antajana. Meillä ei katsota juuri muita realityja kuin Sohvaperunat perjantaisin, muuten telkasta yritetään etsiä jotain eläinohjelmia tai dokumenttaja, vaikka sitten jotain rikosjuttuja jos ei muuta.
Keskustelun aihe saattaa hyvinkin löytyä jostain teidän blogeista :) Esim. tänään tästä sun blogista - keskusteltiin aiheesta pitkään, aina Pentti Linkolaan ja hänen elämäänsä asti :D
Voi, AM:lle terveiset - vai että Linkolaan asti pääsitte ;-) Mä olen tehnyt hänestä esseen ekofilosofian kurssille.
PoistaIhanaa että keskustelunaiheita riittää. Se on totta, että pidempään yhdessä oltua meinaa välillä vähän hiljaista olla. Ja tv-tarjonta on aika luokatonta nykyään, nuo sun mainitsemat esimerkit kävis mullekin taustaksi jos sellaista tarvisin, mutta monesta muusta (kuten realitystä) saan näppylöitä.
Mä olen joku outo sekasikiö, kun olen somessa mutta pystyn kyllä hyvin olemaan ilmankin. Ei tee edes tiukkaa :)
VastaaPoistaMäkään en pidä tästä ajasta. Liikaa kaikkea, mutta liian vähän aikaa. Pakko on sairastua jos aikoo saada vapaampaa aikaa.
Jotenkin se oivallus että en pidä tästä ajasta oli aika pysäyttävä ja kokonaisvaltainen. Ihanaa, että sä ymmärrät ja jaat tunteen <3
PoistaDinosauruksena on ihan hyvä olla ja samaa mieltä ihan liikaa realityä.... Telkkarikin saa usein olla pimeänä, usein tyhmiä ohjelmia tai niiden sadastuhannes uusintoja. Onneksi on kirjat...ihan ne paperiset...ja juu blogit ;)
VastaaPoistaMeillä on oikeesti telkkari välillä niin kiinni että kuopus kysyy että toimiiko se tai että millon me ollaan viimeks katottu telkkaria. Mutta kun sieltä ei tuu mitään ja mieluummin luen.
PoistaMä tuun kylään kans!
Mulla on tähän asiaan kamalan kaksijakoinen mielipide. Tai tunne :) Mä, kun rakastan kuvaamista ja jotenkin muistan kaikki asiat kuvina ja näen maailman kuvina, niin kuvien jakaminen on jotenkin "luonnollista". Ja jopa mukavaa.
VastaaPoistaFacen mä periaatteessa katson pakkopullaksi, vaikka siellä itsekin notkun. Ja julkaisenkin, niitä kuvia nykyyän usein. Kuitenkin notkun lähinnä siksi, että moni harrasteryhmä on siellä, ja saan sieltä vinkkiä ja reaaliaikaista neuvoa tarvittaessa. Jopa tästä uudesta kylästä :)
Sellaisia paatoksellisia sivustoja, joissa ihmiset tappelee mielipiteistään ja morkkaa toista mielipidettä olevia, en jaksa yhtään. Tai muitakaan ison kansan mielipidejuttuja, niistä tulee siellä aina vaan paha mieli.
Telkkaria koetan katsoa mahdollisimman vähän ja skarppaan siinä, että tekisin kaikkea muuta kuin "ruutuhommia", joiksi kaikkea tätä kutsun..
Mitähän mä koetan sanoa...hmm...olen somessa, monessa, tykkään ja en tykkää :-D
Mä olin kesällä, kun oli se Suomi Meloo -tapahtuma, tarkoituksella poissa somesta koko viikon. Mä en ole asentanut face- enkä messengersovelluksia puhelimeen ja kun en muistanut salasanaa (no olisinhan mä ne saanut jos olisin halunnut), en päässyt koko viikolla faceen. Puhelimella blogin päivitys on vähän näpertämistä enkä omista tablettia enkä halunnut kaverilta lainata (enkä olis muistanut salasanojakaan...). Ainoa mitä vilkuilin oli sposti ja muutaman kuvan lisäsin instagramiin, omaan samalla kuin yhdistyksenkin.
PoistaOli äärettömän vapauttava viikko, kun olin irti facesta eikä kukaan kirjoittanut mesessä mitään - blogejakaan en lukenut vaikka siihen olisin kyllä pystynyt, en vain ehtinyt/jaksanut. Nauratti kun katselin ihmisiä (yli 400 ihmistä!), jotka lähes kaikki oli koko ajan nenä puhelimessa kiinni :)
Tämän Marjaanan päivityksen ja tämän keskustelun myötä tuli mieleen, että pitäisiköhän pitää uusi someton viikko? Hmmmm.... Pistän harkintaan :)
Helmi: Mä näen, että moni juttu toimii vaikka facessa varsin hyvin ja sillei, mutta mä vaan jotenkin oon niin kyllästynyt tähän aikaan - kyl sä tiedät. Pinnallisuuteen, itsekkyyteen... ja koitan kai sitten suojella itseäni näin?
PoistaRuutuhommat vie mukanaan ja ihan liikaa mäkin istun läppärillä "lukemassa uutisia" ja roilaamassa blogeissa. Telkkari kyllä oikeesti pysyy helposti kiinni.
Kukin tavallaan <3
Pöllö: sometauko ei varmaan oo yhtään hullumpi idea jos miettii tätä ajankäyttöä. Ihan samaa itekin välillä kipuilen. Toisaalta sitten taas mä koen että te oikeesti olette mun ystäviä ja haluan tietää teidän kuulumiset ja olla tekemisissä - edes näin netin kautta.
PoistaEttä vaikeaa on ;-)
Palveleva myyjänä ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka tulevat puhumaan puheluitaan meidän liikkeeseen. Tekisi mieli sanoa, että menkää ulos ja tulkaa sisälle vasta, kun puhelu on loppu. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka eivät koko aikana lopeta sitä puhumista, vaan tekevät valinnan ja tulevat kassallekin puhelimeen koko ajan pölöttäen. Palvele siinä sitten ihmistä, joka tekee toiveensa tiettäväksi omituisesti viittomalla samalla, kun puhuu puhelimeen kuinka meidän Mirkkapettrillä oli taas vaikea yö niiden peräpukamien takia.
VastaaPoistaVoi hyväluojasentään.
Mutt hei, Whatsapp on hyvä! Voi tekstata ja soittaa "ilmaiseksi" eikä tarvi maksaa ulkomaanpuheluistakaan mitään. Mulla on puhelinliittymä karvalakkimallia eli puhelut ja tekstarit menee käytön mukaan ja netti on kiinteällä hinnalla (kaikkein halvin). Soitan aina Whatsappilla kun mahdollista.
NO just tuo... mun käy monesti ruokakaupassa sääliks myyjiä, niin usein ihmiset puhuu puhelimeen ja maksaa samaan aikaan. Junttimaista! Kirjastossa onneks ihmiset vielä - yleensä - älyää olla kailottamatta puhelimeen.
PoistaWhatsApp on kätevä, mun puhelin vaan on sellasta mallia ettei se toimi. Ja toisaalta eri ryhmät (yhdistykset joissa oon) hoitaa paljon juttuja sen avulla. Saan sit koosteen ystävältä ja pysyn jotakuinkin ajantasalla, mutta vältyn siltä kiivaimmalta kilkatukselta!