Sivut

tiistai 23. tammikuuta 2018

Suht viileetä

Coolia suorastaan.

Ei elomme kuopuksen kanssa, tai minun olemukseni ja olemiseni, ainakaan lapsen mielestä, vaan ilmanala tänä aamuna. Pakkasmittari näytti työmaalle tullessa -27 astetta. Hrrr! Ihanasti Pösö silti hurahti lämmittämisen jälkeen käyntiin ja kuskasi meidät mukisematta kylille.

Parin päivän päästä on sitten sääennusteen mukaan plusasteita. Päättäisi jo!

Minäkin olen päättänyt. Nimittäin jatkaa sellaiseen malliin, kun itsestä tuntuu hyvältä. Välillä syvällisemmin, välillä pinnallisemmin. Ja vaikka seuraavassa taas on kirjoja, ei tästä ole tulossa mitään kirjallisuusblogia.





Nämä nimittäin saivat minut kiukkuiseksi kun eilen niitä selasin. "Vain omat ajatuksesi ovat onnen esteenä... jne". Juupa juu. Jossain mielenhäiriössä tilasin kirjakerhosta itselleni joululahjapaketin, johon nuo sisältyivät. Jossain toisessa mielentilassa saatan niitä arvostaakin, mutta nyt ei ollut se kohta. Ehkä jo huomenna?

Tämä elo nimittäin rauhoittuu ja kevenee ainakin siltä osin, että saimme jonkinlaisen sopimuksen aikaiseksi kuopuksen isän kanssa elatusasioihin. Olemme tässä niitä enemmän tai vähemmän säätäneet viime aikoina. Lisäksi olen taivutellut pankinjohtajan puolelleni ja tehnyt ennakkovarauksen paikkakunnallemme rakennettavaan uudistaloon. Nähtäväksi jää, voiko sitä pitää voimassa, koska en voi sitoutua ostamiseen ennen kuin olen testannut, saanko rakennusmateriaaleista oireita. Isoja asioita molemmat, ovat mieltäni vaivanneet.

Osallistuin syksyllä Suomi (100) meditioi -infoon ja olen siitä pitäen pitänyt pienen omanlaisen "meditaatiohetken" arkiaamuisin heti herättyäni. Olen ollut ehkä hiukkasen levollisempi isojen ja keskeneräisten asioiden kanssa, vaikka mieli ei sitä aina kokonaan ole ollutkaan. Aion jatkaa.

Ehkä jonain päivänä olen myös valmis tarttumaan noihin kirjoihin ärtymättä. 

Valmishan sitä ei ole koskaan, mutta se on vaan hienoa se!

8 kommenttia:

  1. Hyvä, että asiat ovat kääntymässä parhain päin. Joko sulla on oma pösö?
    Mä en ole koskaan tykännyt lukea näitä onnellisuuskirjoja. Ne on mun mielestä aina kaikki sitä samaa tekstiä, jonka jokainen tietää lukemattakin. Mä olen enemmän sellainen romaanien lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo, on Pösö. Se käy vielä kerran korjaamolla kunhan yksi osa (jota ilman - totisesti - pystyy hyvin ajamaan) tulee. Sen laina-auton pitäminen kävi vakuutuksen kanssa niin kalliiksi että palautin heti kun vaan suinkin oli mahdollista.

      Mä annan noille kirjoille vielä mahdollisuuden, mutta sä oot kyllä oikeilla jäljillä, ei niissä juurikaan mitään uutta ole!

      Poista
  2. Meditointi on hyvä asia ja kiva, että muukin alkaa selvitä vähitellen. Nuo kirjat saattain jopa heittää seinään :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää tästä - ja mulla nuo kirjat on keittiön pöydällä odottamassa jos joku päivä ... ;-)

      Poista
  3. Oon samaa mieltä Sarin kanssa, tieto on meissä, sitä vain ei aina saa käyttöön. Ehkä siinä noilla kirjoilla on paikkansa? Herättelee uinuvaa ymmärrystä. Joka ainakin mulla unohtuu kohta taas. Voimavaroja ja erinäisiä taitoja olis varmaan paljon enemmän, jos niitä kaikkia osais ja muistais hyödyntää.

    Ja ärsyttävät kirjat on kyllä ärsyttäviä. Paulo Coelho ärsyttää minua niillä itsestäänselvyyksillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä just luin jonkun sellasen ärsyttävän kirjan, jota kuvailin ystävälle vieläpä köyhän miehen Coelhoksi - hrrr!

      Samaa mieltä, tieto on meissä mutta se soveltamispuoli ontuu, ainakin mulla. Ehkä joku päivä vähän vilkaisen noita taas.

      Poista
    2. Mä joskus way back luin niitä ... täytyy tunnustaa. Mut ei tipu enää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana