Sivut


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rentoa rentoa

Rakastan näitä rauhallisia viikonloppuaamuja. Eilen nukuimme yhdeksään ja tänään jo sitten vähän ennakoimme huomista koulupäivää ja nousimme aiemmin. Kuopus on saanut jet lagin ja univelkansa kuitattua ja alkaa muutenkin olla kunnossa pientä yskää lukuunottamatta. Tuolla se makoilee sohvalla ja katsoo televisiota. Jos sieltä ei tule mitään, vilkuilee hän (peli)videoita puhelimeltaan. Minä saan rauhassa lueskella nettiuutiset ja blogit. Aamupala syödään joskus kun vatsa herää. Esikoinen vielä nukkuu.





Olemme jälleen ottaneen viikonvaihteen rauhaisasti. Perjantaina oli pelipäivä ja illalla katsoimme kaksin Voice Of Finlandin. Esikoinen nappasi auton ja ajeli kaverilleen naapurikuntaan. Eilen kuopuksella oli taas kaverivierailu ja minä kävin kahvilla siellä kaverin äidin kanssa myös. Sauna, Bumtsi Bum ja sen sellaista kotikeskeistä oleilua. Paitsi - taas - esikoisella. Se lähti toisen kaverin kanssa jonnekin autolla. Hyvin on saatu vuoroteltua piku Pösön kanssa ja bensa-asiatkin sujuvat. Joskus tankki on jopa täydempi kun edellisellä ajokerrallani. Nuoret näkyvät mukavasti maksavan toisilleen kuskaamisesta niin kuin tietysti oikein onkin.

Tänään taitaa minulla olla Essokahvipäivä, kuopukselle tulee toinen kaveri kylään ja esikoinen kääntää katseensa taas kirjoituksiin. Keskiviikkona on matematiikka, se kaikista tärkein, ja perjantaina kemia. Menneellä viikolla kirjoitti äidinkielen ja fysiikan. Perjantaina rutistus on sitten ohi ja ensi viikonloppu taitaakin olla vähän toisenlainen. Auto jäänee minulle kun pitää juhlia urakan loppumista. Kuopus on isällään joten vieläkin rennompaa on luvassa!

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa leppoisalta :) Mäkin heräsin puhelin hälytyksen ysiltä, kävin ottamassa lääkkeet ja kömmin takaisin sänkyyn ;) Havahduin kun AM nousi ylös - tiedän aina milloin se tosissan nousee ylös: se laittaa kellon ranteeseen ja siitä kuulu napsahdus - mutta jatkoin vielä unia. Nousin itse ylös vasta 10.46! Oikea laiskiainen.... Mutta oli ihana kaivautua tyynyyn ja peiton alle, kun ei ollut mitään tekemistä. (Nimenomaan tyynYYn).
    Mutta epistä oli se, että jouduin tekemään itse, yksin oman aamupalani, AM oli omansa jo syönyt :) Ei yhtään reilua.

    Mukavaa sunnuntaita teille - kerätkää voimia ensi viikkoon, viimeiseen rutistukseen kirjoituksissa. Sitten varmaan helpottaa vähän teillä kaikilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullon rutistus kans, kollega on ansaitulla lomalla ja teen vähän enemmän töitä ens viikolla. Mut joo, sitten helpottaa - meillä kaikilla ;-

      Mä rakastan myös niitä aamuja kun kuopus on isällään ja saan just tuollai kun sä torkkua, heräillä ja jatkaa uniani ihan siihen saakka kun tuntuu, että viitsin nousta. Usein luen hetken sängyssä ja sitten rupeaa unettamaan joten jatkan sitten taas unia ;-)

      Poista
  2. Me oltiin lapsenvahti- tai siis lapsenlapsivahtikeikalla ja poika herätti meidät tänä aamuna kymmentä vaille kuusi. Siitä se päivä käynnistyi Tampereella! Ajeltiin illansuussa takaisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä muistan nuo ajat... ;-)

      Nyt onneksi jo nukutaan vähän pidempään!

      Poista
    2. Hih, mä nukun nyt varastoon, että jaksan sitten herätä aikasin, kun nuo ajat joskus koittaa meillä :) Vielä ei kyllä ole toivoakaan...

      Poista
    3. Uuh, mä en haluu ajatellakaan, on liian tuoreessa muistissa vielä kuopuksen aamuheräilyt!!!

      Poista
  3. Matikka meilläkin keskiviikkona, viimeinen on ensi viikon maanantaina oleva saksa (kokonaan koneella..).

    Mulla on niskat niin jumissa, etten tiedä pyörtyiskö vai oksentaisko. Kivat vaihtoehdot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, onpa kurjaa. Ehkä sä pyörryt ja lepäät? Oksentaminen on niin pyllystä ,-)

      Meillä kirjoitettiin saksa jo syksyllä ja sähköinen oli kuulemma ja hyvä ja mielenkiintoinen. Oli videomatskua ja sellasta!

      Poista
  4. Just näistä rennoista viikonlopuista minäkin pidän. Tosin toinen kaksonen lähti töihin lauantaina klo 10 ja eilen klo 6.30. Heräsin molempina aamuina tekemään hänelle aamupalaa. Minusta se kuitenkin on ihan mukava vähän vaihtaa tuntoja päivästä ennen lähtöä. Pitkät päivät kaveri oli liikenteessä: Pori ja Vantaa olivat kohdekaupunkeja, jalkapalloa ja voimistelijoita. Me muut käytiin vähän ostoksilla, ulkoiltiin urakalla, kun oli hienot kelit. Torstaina bongasin ekat leskenlehdet. Eilen oli jo niin lämmintä, että Ekan piti välillä pistää tien reunaan pitkäkseen ja nauttia auringosta. Syötiin hyvin ja kateltiin telkasta tallenteita ja eilen tansseja. Näitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO just tuollaista sen olla pitää!

      Ja mä oon sun kanssa vähän samanlainen, vaikka esikoinen hyvin osais itekin nousta ja lähteä (minne nyt ikinä on ennen mua joutunut lähtemäänkään) niin musta on kiva nousta ja tosiaan vaihtaa pari sanaa, olla läsnä ja kanssa siinä.

      Mä intouduin eilen siivoamaan kun aurinko paistoi niin paljastavasti... ;-)

      Ihana Eka <3

      Poista
  5. Mies onneksi hieroi niskoja ja pystyin jopa töihin tänään, vaikka aamulla vielä mietin.

    Syksyn abi-infossa vähän varoiteltiin siitä, että voi olla liikaakin tavaraa kun kokeentekijät on innostuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on aina vaarana näissä uudistuksissa!

      ("Meille" tuli saksasta M, joka oli tavoitteenakin... tsemppiä sinne!)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana