Sivut


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Parempi päivä?

Toisinaan se kurja olo jatkuu pidempään kuin päivän. Toki tänään oli jo paljon parempi kuin eilen, mutta se ei vielä ihan hirveästi ole. Töissä oli mukavaa (sain pysytellä takahuoneessa puuhailemassa johtajan hommia) mutta väsynyt ja alavireinen on olo. Kirkasvalolamppu tuossa toljottaa. Liekö kevätväsymystä ts. väsymystä pitkään talveen ja kevään kaipuuta? Unta ainakin kaipaan ja sitä pitää viikonloppuna saada.

Olen onnistunut kehittelemään myös taas Maja-ahdistuksen. Kävin eilen hakemassa kuopuksen ensimmäistä kertaa yhden kaverin luota ja iski kotikateus. Heillä oli ihana rintamamiestalo ja mä niiiiiin haluan sen Oman Majan. Gnjäääh. Olen lukenut tuota kuvassa näkyvää kirjaa ja vaikka se on ihana ja kaikkea, niin tällä hetkellä kyllä ahdistaa. En jotenkin vaan millään pysty uskomaan, että "kun tarpeeksi kuvittelet itsesi johonkin elämäntilanteeseen, niin se toteutuu" ja aarrekartta ja plää plää. 





Minä tein aarrekartan vuosia sitten ja olen kyllä kuvitellut meidät vaikka minne. Kyse ei ole siitä, vaan realismista. Kun paikkakunnalla ei vaan ole tarpeeksi puhtaita osakkeita. Sellainenhan minulle olisi järkevin, yksinäiselle todella pienituloiselle naisihmiselle. Kaikki rivarit, yhtä lukuunottamatta on haisteltu, ja siitäkin tiedän jo ulkoa päin katsottuna, että turha toivo (valesokkeli, 80-luvulla rakennettu...). No, kun jouduin laajentamaan Majan hakua taloihin, tuli vastaan se, että uudet, joissa ehkä voisin hengittääkin, ovat hintansa puolesta aivan ulottumattomissani. Sellaiset taas, joihin voisin ehkä juuri ja juuri saada ja uskaltaa ottaa lainaa, ovatkin sitten sen ikäisiä ja kuntoisia, että voin heittää niille hyvästit sillä perusteella. Siinä ei kuulkaa yhtään auta kuvitelmat taikka mitkään kartat. Kele!

No, mutta oikeasti on ollut ihan ok päivä, tästä noustaan taas. Mennään sillä mitä on ja tuulta päin ja mitä näitä kaikkia on?

8 kommenttia:

  1. Eihän se realistisesti ajateltuna voi ollakaan noin, että jos vaan jotain aattelee niin se toteutuu. Ellei sitten pidä rimaa tosi alhaalla tyyliin "ajattelee hernekeittoa" "menee kauppaan ja ostaa sitä" "tadaa, toteutui".

    Mie aina sillon tällön ostelen niitä Onnensanat -arpoja, ja joskus niistä vielä saikin jotain, mutta nykyään ei enää. Ei, vaikka kuinka ajattelis, että saa.

    Tuntuu, että kun sen syksyn sai mentyä suht hyvällä moodilla, on tää kevääksi taittuminen sitten yllättäen tosi raskaan tuntuista. Enkä taida olla ainoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on talvi ollut helpoin pitkään aikaan, mutta nyt iski kauhea väsymys ja alakulo. Ei ollenkaan tyypillistä mulle, mutta nyt mennään tällä, otetaan iisisti, levätään, nukutaan ja ollaan vielä tavallistakin löysempiä.

      Poista
  2. Leuka vasten rintaa ja kohti uusia pettymyksiä Aku Ankkaa lainatakseni.

    Aloitin maanantaina Lumikki-trilogian ja nyt olen jo kakkoskirjan puolivälissä. Entäpä sinä ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän vetäsin ne kaikki kolme kahdessa päivässä. Tykkäätkö?

      AA on kingi ;-)

      Poista
    2. Hyvältä tuo vaikuttaa, olen posetiivisesti yllättynyt.

      Poista
    3. No sama! Vaikka välillä on vähän epäuskottavaa, niin vetävää tekstiä, jännittäviä juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia teemoja.

      Poista
  3. Poden ajoittain samanlaista aarrekartta-/positiivinen ajattelu- /kuvittele itsesi perille -angstia.
    Ei se elämä ihan niin aina mene. Välillä on reunaehtoja.

    Onneksi on kaikenmoista muutakin: kivoja kirjoja, blogi ja muuta metkaa.

    Iloisempaa tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just: reunaehtoja. Ja se on sitä realismia, jolle vaan ei voi mitään, vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi ja lauleskelisi laalaa joka päivä ja koko ajan ;-)

      Aamua ainakin on sujunut mukavissa merkeissä: rakastan tätä rauhallista omaa aikaa ennen iltavuoroa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana