Kuinka ollakaan, vietimme eilen esikoisen kanssa kreikkalaista iltaa. Nappasin reseptin hanialaiseen kasvispaistokseen, innostuin tekemään jämäjogurtista tsatsikin ja vielä valkosipulileipiäkin.
Minä rakastan ruoanlaittoa ja erilaisten reseptien kokeilemista. Yleensä teen sitä ystävän kanssa mutta nyt tuli oivallus; minulla on melkein toinen aikuinen tässä huushollissa. Se syö erikoisempiakin kokkailujani mukisematta. Maistaa ainakin ja tätä se otti jopa lisää. Niinpä otin ilon irti ennen kun kuopus tänään kotiutuu (ihanaa sekin!)
Resepti paremmin tosiaan täällä |
Niin, ja tietysti asiaankuuluvat ruokajuomat:
Ja musiikki. Kaivoin youtuben kätköistä tunnin mittaisen sirtakivideon joka pyöri taustalla. Tunnelma oli aika autenttinen, mutta ei kuitenkaan ihan. Esikoinen totesi, että lämpötila on toinen, meri ei kohise ja fiiliskin tietty vähän erilainen. Ehdotin, että laitetaan sauna lämpiämään ja hana valumaan, mutta se ei saanut kannatusta...
Mukavaa oli silti, ja herkullista! Ja sinne saunaankin mentiin sitten myöhemmin.
Nää on ihania, tällaiset teemaillat! Voin samaistua niin helposti... <3 <3
VastaaPoistaYleensähän me harratetaan tätä ystävän kanssa mutta tajusin, että voin ihan yhtä hyvin tehdä sen myös esikoisen seurassa!
Poista<3
Kuulostaa ihanalta - jo senkin takia, että voit tosiaan tehdä sitä kotona asuvan esikoisen kanssa. Nauti näistä illoista <3
VastaaPoistaKohta tarvit kalenterin, kun sovit tapaammisia opiskelijasi kanssa ;)
No sitä mä vähän pelkään... mutta toisaalta se on sanonut olevansa niin koukussa mun tekemään mysliin, että koitan sen varjolla kiristää sitä käymään kotona suht usein ;-)
PoistaIhana ilta oli kyllä!
Se onkin muuten kivaa, kun tajuaa yhtäkkiä, että se oma lapsi onkin lähes aikuinen. Sille voi puhuakin asioita, joita ei edes pari vuotta nuoremmalle vielä voi. Enkä nyt keksi esimerkkiä, mutta sen fiiliksen olen päässyt kokemaan... ja tänään oli sekin päivä, että kehotin tytärtäni käyttämään "naisellisia keinoja" saadakseen poikakaverinsa nukkumaan ajoissa... se ei kyllä tainnut ihan tajuta, mitä tarkoitin, mutta parempi niin :)
VastaaPoistaIhanan kuuloista ruokaa! Ite kun en Kreikassa ole käynyt, en autenttisuuskertoimeen osaa sanoa mitään, mutta tsatsiki, valkosipuli ja feta on aina hyvää. Nam.
Mulla oli varmaan eka sellanen hetki kun katottiin aikanaan esikoisen kanssa Bluse Brothersia, että WOW, mulla on lapsi jonka kanssa mä voin oikeesti kattoo hyviä leffoja. Se harrastus on pysynyt tähän päivään asti, katotaan edelleen sarjoja ja leffoja yhdessä (tosin varsin harvoin, mutta kuitenkin), ostetaan herkut ja nautitaan kahdenkeskisestä ajasta!
PoistaNaiselliset keinot... mä kyllä heti hoksasin ;-)
justiinsa pohdiskelin, että pitäisi tehdä horiatikia ja hankkia kaveriksi Mythosta!
VastaaPoistaPitänee tarttua suunnitelmista toimeen :)
ihmettelimme joskus, miksi mythoksen maku on niin toinen siellä maailmalla, meren kohinassa.
Varmaan lomatunnelma on yksi selitys, mutta luin myös tutkimuksesta, jonka mukaan aivot ja makuaisti reagoivat valoon. Etelän juomat maistuvat (siis tämän tutkimuksen mukaan) etelässä erilaisilta, koska niitä juodaan oikeissa valaistusolosuhteissa.
(nähtävästi suomalaiset valaistusolosuhteet sopivat jollekin saunan takana tiputetulle?)
Tartupa! Vaikka ihan totta on tuo, että ei se Mythos nyt maistunut ihan samalta, ei ollut tarpeeksi kuuma (mä en muutenkaan juo olutta kun saunassa ja Kreikassa ;-) eikä olut ollut huurussa. Mutta menihän se maukkaan ruoan kanssa ja hyvässä seurassa.
PoistaEhkä meidän lämpö- ja valaistusolosuhteet sitten on otolliset väkeville lämmittäville viinolle?!?
Kuulostaa ihanalta! Mä olen niin onneton tuolla keittiössä eikä se edes kiinnosta mua yhtään, että harvoin tulee kokeiltua mitään erilaisempaa. Riittää, että saan perusruoat tehtyä ja senkin puuhan annan mielelläni miehelle.
VastaaPoistaAika hyvä tuo ehdotus tunnelman luomisesta!
Mäkään en kauheesti perusta siitä perusruoanlaitosta, siitä tulee niin helposti rutiinia ja kun kiitosta ei meillä koskaan saa kun korkeintaan toiselta puolelta pöytää (oon kertonut, että nää tykkää niin eri asioista että aina pitää luovia) niin ei se jaksa innostaa. Mutta juhla-ateriat on erikseen - silloin luovuuskin kukkii ;-)
Poista