Sivut


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Terassikauden avajaiset

Nyt oli kuulkaas sellainen vapaa että oksat pois.

Kävin lähikaupungissa rokkikeikalla ja mikään ei ole upeampaa kuin yhteenhitsautunut lauma loistavia muusikoita ja karismaattinen laulaja. Olen aivan pähkinöinä vieläkin.

Sattui myös niin hassusti, että kitaristi oli ensimmäinen pitkäaikainen poikaystäväni 20 vuoden takaa (ristus, että me olemme vanhoja, kuten tuli hänen kanssaan jutellessa todettua). Se, jonka kanssa erosimme, koska en halunnut olla muusikon vaimo. Totesin, että olen mieluummin yksinhuoltaja kuin yksinhuoltaja parisuhteessa. Ei mennyt hirveän montaa vuotta tästä kun tein esikoisen ... yksin. Ja mies taas on päässyt urallaan pitkälle. Todellakin!

Mukana oli ystävä vuosien takaa. Hänenkin kanssaan on yhteistä menneisyyttä hyvinkin tuo 20 vuotta, ja aina kun näemme - harvakseltaan nykyään - jatkamme siitä mihin edelliskerralla jäimme. Tällä(kin) kertaa sain nauttia hänen ja perheensä vieraanvaraisuudesta oikein kunnolla ennen keikkaa: vietnamilaista alkukeittoa ja kesärullia, nam. Ensimmäistä kertaa. Ikinä. Rakastuin. Lisäksi viiniä, hyvää seuraa. Ja se yöpaikka.

Kyllä sitä välillä pitää lähteä kotoa ja tuulettua.




Takaisin oli silti hyvä tulla. Vein esikoisen junalle, lähti vuorostaan mummille lähikaupunkiin. Minä vietin terassikauden avajaiset ystävän kanssa.

Kostea mutta ihana viikonloppu. Oih!

8 kommenttia:

  1. Niin se aika vaan hurahtaa. Itsekin usein mietin miten jostain voi ollakin 20 tai 25 vuotta, sillä en koe vanhentuneeni ollenkaan ;-).

    Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa sitä itse miettii, että tunnen olleeni aikuinen ja suht sama tyyppi kuin nyt, vaikka aikaa on tosiaan kulunut sen ihmisiän ;-)

      Sinne myös, suloista sunnuntaita!

      Poista
  2. Et sitten varmaan ollu kauhean rakastunut, kun silleen totesit :)

    Onnittelut mukavasta vapaasta! Olet kyllä ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se vaikea ero, mutta molemmat tiedettiin, että se oli pakko tehdä. Mä olisin ollut huono vaimo kun en olis pystynyt tukemaan toista unelmassaan ja olisin ollut naapa nutturalla aina kun uusi kiinnostava työmahdollisuus (=keikkarundi=poissa kotoa) olis tullut vastaan.

      Ja vapaa sen kun jatkuu. Jos tänään ehtis vaikka lukeakin. Ja olla vaan.

      Poista
  3. Yhtään en ihmettele pähkinöintiäsi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO se oli kyllä sellaista tykitystä alusta loppuun kaksi ja puoli tuntia!!! Jalat on kipeänä joraamisesta ;-)

      Poista
  4. Kuulostaa siltä, että oli mukavaa ja ihanat ystävät on <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli, vaikka täytyy sanoa, että viime yö ei sitten ollutkaan ihan niin kiva ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana