No tuon asian kanssa on vain elettävä. Meinasin kirjoittaa, että opittava elämään, mutta senhän te jo osaatte. Te olitte jo pääsiäisenä aprillitunnelmissa, kun tänään Aku Ankasta ilmoitettiin, että Akulle puetaan housut. Hyvää ennustamistaitoa!
Tähän mäkään en enää keksi mitään "näppärää" sanottavaa *halaus* <3 Sari ja sinä sen jo sanoitte: sen kanssa on vain elettävä ja opittava elämään. Toi vaan kuulostaa jotenkin niin.. "kovalta". Noh. Tuttua kauraa (=pee askaa) :) Mutta te pärjäätte!
Mä säästän "sut" aina siihen kun mulla on aamupala tehtynä: voileipä toisessa ja kahvimuki toisessa kädessä, jalat mukavasti mutkalla sohvan nurkassa ja kone sylissä. Kun kaikki on sopivasti mallillaan, avaan oven Marjaanan majaan :) Ja siitä sitten eteen päin, jos luettavaa vielä on. Jonain päivänä kahvi varmaan on vielä tässä näppäimistöllä ja sitten mulla ei enää oo konetta....ouch...
Vihaan aprillipäivää.
VastaaPoistaSama täällä!
PoistaYhdyn ylempään kommentoijaan.
VastaaPoistaKuten myös!
PoistaMinä kans! :(
PoistaMeitä on monta!
PoistaNo tuon asian kanssa on vain elettävä. Meinasin kirjoittaa, että opittava elämään, mutta senhän te jo osaatte. Te olitte jo pääsiäisenä aprillitunnelmissa, kun tänään Aku Ankasta ilmoitettiin, että Akulle puetaan housut. Hyvää ennustamistaitoa!
VastaaPoistaNiinpä, sen kanssa on elettävä - ja opeteltava elämään. On tämä uusi tilanne silti meille.
PoistaAku Ankka olis voinut ottaa meidän VaippaAkun pilaansa ;-)
Mummin sydämeen sattuu.
VastaaPoistaSama vika äitillä!
PoistaTähän mäkään en enää keksi mitään "näppärää" sanottavaa *halaus* <3
VastaaPoistaSari ja sinä sen jo sanoitte: sen kanssa on vain elettävä ja opittava elämään. Toi vaan kuulostaa jotenkin niin.. "kovalta".
Noh. Tuttua kauraa (=pee askaa) :) Mutta te pärjäätte!
Se on aika kovasti sanottu, mutta tottahan se on.
PoistaHalista kiitän ja tiedän, että sä tiedät <3
Ihanaa Pöllö että oot olemassa!
Kiitos samoin!
PoistaMä säästän "sut" aina siihen kun mulla on aamupala tehtynä: voileipä toisessa ja kahvimuki toisessa kädessä, jalat mukavasti mutkalla sohvan nurkassa ja kone sylissä. Kun kaikki on sopivasti mallillaan, avaan oven Marjaanan majaan :) Ja siitä sitten eteen päin, jos luettavaa vielä on. Jonain päivänä kahvi varmaan on vielä tässä näppäimistöllä ja sitten mulla ei enää oo konetta....ouch...
Voi miten ihanasti kerrottu <3 kiitos, oon tosi otettu!
PoistaNyt viime aikoina on ollut vähän näitä vastoinkäymisiä ja synkempiä sävyjä blogissakin, mutta se on elämää ja kyllä täältä noustaan.