Sivut


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kun oikein silmin katsotaan

Kuopus on hupaisa ja piristää minua suuresti. Eilen hän totesi, että hänellä on minun silmäni. Se pitää paikkansa, poika on perinyt ruskeat silmäni.

Seuraavaksi hän toi Pikku Nälän aivan naamani eteen ja kysyi pienellä äänellä: "Olenko minäkin sinun poikasi?"


Kyllä, kyllä silläkin on ruskeat silmät,
kun oikein silmin katsotaan. Tai oikein silmiin katsotaan.


Repesin!

(Mielikuva pienen keltaisen otuksen synnyttämisestä oli niin hupaisa...)

9 kommenttia:

  1. Onneksi pieni poika huomaa, milloin äiti tarvitsee piristystä! Mä olen edelleen sitä mieltä, että en olisi itse osannut jäädä sairaslomalle aikoinaan, ellei toinen kaksosista olisi pistänyt omaa elämäänsä ranttaliksi, jotta äiti pysähtyy. Edelleen se lukee mua kuin avointa kirjaa. Raskasta meille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tuo on taatusti sekä siunaus että kirous!

      Meillä tuo oli varmaan vaan tilannekomiikkaa, mutta sopi kyllä todella hyvin nostamaan hymyn huulilleni huolien keskella!

      Poista
  2. Voi että! Herkkä nuorimies.
    Tuosta tuli mieleen se muumitarina, missä leikittiin piilosta ja Muumipeikko meni Taikurin hattuun (jonka ei tiedetty olevan taikurin hattu) piiloon ja muuttui rumaksi, ja sitten se katsoi äitiään silmiin ja toivoi, että äiti olis sen tuntenu omaksi pojakseen... ja se tunsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI se on ihana (ja sydäntäsärkevä) tarina!

      Mä en kyllä Pikkiksessä varsinaisesti tunnistanut omaani, mutta nauratti kyllä ;-)

      Poista
  3. On se niin suloinen!
    Muksut osaa. Täällä Sarimaisia kokemuksia siitä, että lapsi tietää joskus jo ennen vanhempaansa, että joku on pielessä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana