Sivut


perjantai 22. tammikuuta 2016

Kännyköistä ja muista elektronisista vempaimista

Sain kimmokkeen tämän postauksen kirjottamiseen katsottuani näitä kuvia. Ovatko älylaitteet tulleet ihmisten väliin? Mielenkiintoinen oli myös tämä Eric Pickersgillin valokuvakokoelma Removed, josta kirjoitettiin lehdissä joku aika sitten. Minulle tuli noista kuvista surullinen olo!

Aihe on pinnalla siksikin, kun olen seurannut koko viikon kahden nuoren kännykän käyttöä. Heti ensimmäisenä perustettiin WhatsApp -ryhmä kaikkien vieraiden ja isäntien kesken. Englanninkieliset viestit lentelevät, kommunikointi onnistuu jatkuvasti, vaikka ovatkin eri paikassa. Sinänsä mainio idea! Mutta aluksi minusta tuntui kyllä kummalliselta, kun vaihtari ja esikoinen istuivat sohvalla, molemmilla oli kännykkä kädessä ja kommunikoivat sekä muiden ryhmän jäsenten että toistensa kanssa yhtä aikaa. He kommentoivat toisilleen viestejä joita tuli, kyselivät mielipiteitä niitä, keskustelivat niistä, lähettäjistä, aika lailla kaikesta maan ja taivaan välillä. Minä en vain ole tottunut sellaiseen. Nykynuoret ovat. 

Minä tunsin jo kauan aikaa sitten ennen esikoista ahdistusta kahvihetkistä, joissa toinen osapuoli vastaili puhelimeen ja tekstaili sen sijaan, että olisi keskittynyt minuun. Kuopuksen isä meni joskus kesken treffiemme tupakalle, soitti samalla kaverilleen eikä sitten ymmärtänyt, miksi tunnelma oli pilalla. Edelleenkin minua vaivaa, jos toinen on fyysisesti läsnä mutta henkisesti aivan muualla. Tai sitten kahdessa paikassa yhtä aikaa: minun kanssani ja sosiaalisessa mediassa. En jaksa kiinnostua toisen näyttämistä kuvista tyyliin "katsopa, tässä mun sisaren tyttö luistelee" kun en ole heitä kumpaakaan, sisarta tai tyttöä, koskaan tavannut, Olenko minä vain itsekäs, kun haluaisin yhdessäolon olevan yhdessäoloa, vai vaan oman aikakauteni kasvatti?



Oma puhelimenkäyttöni on tietoinen valinta:
tällä ei mennä nettiin.



Väittäisin, että se, että ihmiset ovat koko ajan puhelimen tai koneen ääressä ja näyttävästi esillä somessa ei todellakaan ole pelkästään hyvä asia. Jo nämä kaksi artikkelia sen minulle todistavat: surullinen uutinen siitä, että lapsi hukkui pihalampeen äidin roikkuessa puhelimessa ja huoli puhumattomista lapsista - kun vanhempi on jatkuvasti jollain laitteella viivästyy jälkikasvun puheenkehitys ja varmasti myös vuorovaikutustaidot.

Luin myös arvostelua ekokännykästä. Siinä oli mielenkiintoinen ominaisuus, jonka soisi löytyvän muistakin puhelimista: tämä merkki ilmoittaa kuinka kauan sitten viimeksi koskit siihen. Voisi olla aika ajatuksia herättelevää nähdä se lukuna joka kerta!

19 kommenttia:

  1. Mielenkiintoiset artikkelit ja puhuttelevat valokuvat.

    Itselläni ei ole ongelmaa puhelimen kanssa leikkimisestä, suhteeni on aikalailla kuin sinulla, vaikka sellainen "äly?"puhelin onkin. Mutta täytyy todeta, että kotona minua ärsyttää välillä, että jokainen tai useampi tuijottaa tietokonetta ja elää aivan omassa maailmassaan -tai kuplassa. No, ärsytys saa minut nappaamaan koneen kannen kiinni ja tekemään jotain muuta ;-)

    Jatkuva näytön tuijottaminen ei voi olla hyväksi (ja onhan asiaa tutkittukin). Ehkä aika muuttaa tämänkin asian jossain vaiheessa ja alamme kosketella ja tuijotella luontoa ja toisiamme =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee sitä näytön tuijottamista ja surffailua töissä ihan tarpeeksi, ja sitten kun on vielä tämä Blogistania... niin, ja luenhan mä lehdetkin netistä, joten onhan tätä. Sen lisäksi en sitten enää kaipaa kännykällä surffailua. Mukava vaan, kun on välillä ihan nettipimennossa.

      Mitä vempainten käyttöön kotona tulee, niin teini on ihan menetetty tapaus, mutta kuopus (9v) vielä saattaa unohtaa puhelimensa perjantaina reppuun ja katsoa sitä vasta maanantaina seuraavan kerran - jee!

      Poista
  2. Jännä, miten satutkin kirjoittamaan tästä just nyt... eilen nimittäin mulle soitti DNA:n myyjä - mulla on ollu aina vuoden voimassaoleva halpa liittymä, kun puhun niin vähän ja tekstailenkin vähänlaisesti, ja nyt sitä ei enää voi uusia ku se on niin vanha. Myyjä oikein korosti sanaa VANHA. Niillä on kaikissa liittymissä nykyään se rajaton netti, ja kun mun puhelinliikennekin sujuu paljolti tekstiviestitse, se mainosti uutta kytkykauppapuhelinta mulle, millä sais tekstaritkin lähettää ilmaiseksi netin kautta. Kyllä mie sitten siihen lupauduin, mutta jos en haluakaan pitää sitä puhelinta, voin sen kaupan perua ja laittaa sim-kortin vanhaan, VANHAAN puhelimeeni. Kyllähän silläkin nettiin pääsee, mutta näyttö on tuollainen kuin sullakin, että ei taida olla nettailu mitenkään mieltäylentävä kokemus.

    Meillä tietysti lapset on aina puhelin kädessä, mutta niin on mieskin. Joskus kun ollaan porukalla jossain, niin ne kolme räplää puhelinta. On se välillä surullista, mutta toisaalta miten paljon enemmän kuitenkin on edes virtuaalista sosiaalista kanssakäymistä, kuin mulla oli lapsena! On tavallaan "seuraa" yksinäiselläkin lapsella, joka joutuu täällä korvessa olemaan koulun jälkeen tylsän äidin kans. Vaikka kuopus ei puhu monenkaan tyypin kanssa koulussa, niin se vaihtaa viestejä niiden kanssa kuitenkin.

    Mutta tuo, että äidit laiminlyö lapsiaan puhelimen takia, on kyllä ihan kamalaa! Vaikka eivät kuoliskaan (jossainhan oli vauva kuollu nälkään, ku isänsä oli pelannu) huolenpidon puutteessa, niin se on kasvavalle niin tärkeää se vuorovaikutus. Minkälainen mahtaa olla tuleva sukupolvi vanhennuttuaan, kun ovat kasvaneet moisessa välinpitämättömyyden ilmapiirissä. Tosin kyllä ne äidit ennenkin puhelimessa roikkui, mutta olivat sitten paikkaan sidottuja kun oli lankapuhelin. Lopun aikaa sitten olivat lastenkin kanssa. Mie muistan ainakin oman äitini olleen aina semmonen puhelimessalärpättäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jotenkin hirvittää tuo vuorovaikutustaitojen heikkeneminen, se tarkoittaa varmasti ihan yleisestikin sosiaalisten taitojen huononemista ja vaikka mitä ongelmia sitten siitä johtuen.

      Mä oon ihan allerginen sille, että istutaan vaikka ravintolassa odottamassa annoksia ja kaikilla on puhelimet. Sen verran oon teiniäkin saanut opetettua, että niin ei tehdä. Eikä ruoan aikana vastata puhelimeen - kotonakaan. Mutta muuten se on kyllä tosi paljon sekä koneella että kännykällä. Ja se on just sitä sosiaalista kanssakäymistä niin kun säkin sanoit. Olen opetellut vähän sallivampaa ja lempeämpää suhtautumista siihen kun tämän oivalsin. Ovat tosiaan koulun jälkeen näin tekemisissä toistensa kanssa, eivät koko aikaa enää vieraile, niin kuin meidän aikana tehtiin.

      Kuopukselle tuli just ilmoitus, että liittymätyyppi muuttuu ja tietty siinä on sitten se rajaton netti. Sen puhelimellakaan ei edes mennä nettiin, täytyy vähän tutkailla vaihtoehtoja ja kattoa minkä otan tilalle. Soneralla kun on sitten vielä sellanen hullu systeemi, että jos nyt just, kesken laskutuskauden, vaihdan liittymän, maksan sekä vanhan että uuden kuukausimaksun. Pitää olla tarkkana vaihtopäivän kanssa. (Puhelimessa on muistutus. Kerran tein sen virheen mutta puhuin alennusta koska musta tuosta ei varoitettu missään niitten sivulla ja onhan se idioottimainen systeemi. Oon antanut siitä palautettakin pari kertaa.)

      Poista
    2. Hei, nyt soitat sinne Soneralle ja sanot, että stop tykkänään, ei muuten onnistu - jos NE vaihtaa liittymätyyppiä pyytämättä kesken laskutuskauden, niin et todellakaan maksa kahta kuukausimaksua. JA toisekseen, jos et tarvitse ko. laista liittymätyyppiä, niin vaihto takaisin siihen vanhaan. Ja maksutta, koska et voi tehdä sitä omien sivujen kautta, kun sitä ei voi tehdä kuin kerran laskutuskaudessa.
      Laita mulle sähköpostia, niin mä voin jelppiä sua :D

      Poista
    3. En mä nyt maksakaan, se kerta oli eri, mutta musta sopimaton silloinkin, joten reklamoin ja sain toisen kuukausimaksun pois.

      Kiitti huolenpidosta <3

      Poista
    4. Ihan vain vähän niin kuin melkein työn puolesta....just eilen murisin yhdelle Elisan myyjälle, uhkasin purra sitä nilkasta...
      Mulla oli tollanen vähän vastaava tilanne kuin sulla tossa vähän aikaa sitten, enkä ollut ollenkaan enää ystävällinen kun soitin Soneran asiakaspalveluun....
      Mä saan kohta näppylöitä koko nimestä kaikin puolin ;)

      Poista
    5. No mä sain suht hyvää palvelua kun mainitsin, että heidän systeeminsä on kurja, eikä siitä edes (mun mielestä) ollut ainakaan riittävän selkeää mainintaa nettisivuilla. Sittemmin olen osannut varautua - niin nytkin. Liittymätyypin vaihto tapahtuisi 1.3. alkaen mutta mä ilmoitan niille, etten halua sitä. Vaihdan ite sellaiseen jolle on käyttöä, jos nykyinen lakkaa kokonaan olemasta.

      Poista
  3. Tunnustan olevani syyllinen! Meillä on kummallakin iPadit joskus jopa ruokapöydässä ja ainakin olkkarissa, kun katsotaan elokuvia. On kätevä tsekata joku näytteljän nimi tai muuta elokuvaan liittyvää. Tai päivittää Facebook...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kätevää, mäkin pyydän sitten joskus esikoista että katopa äkkiä se ja se, kun mun puhelimella ei pääse nettiin ;-)

      Jokainen tavallaan!

      Poista
  4. Hiton hyvä ja puhutteleva tuo Removed! Se on toisaalta aika surullista että etanapostin mukana tuomat, ihmiseltä ihmiselle kirjoitetut kirjeet ovat historiaa mutta mitä tulee luurilla leikkimiseen ja sen jatkuvaan näpläämiseen, niin pois se minusta.
    Käytän sovelluksia mutta ne ovat ns. hyötyohjelmia joista eniten käyttämäni ovat tämän onnettoman muistini tueksi. Krooninen päänsärky ja selkäkivut kun eivät anna nukkua, niin valvomisen takia muisti on se joka eniten horjuu tai kettuilee ja siksi mun on pakko pitää jonkinlaista "turvatoimintoa" yllä koska esim. unohdettu hammaslääkärin aika meinaa sitä että seuraava mahdollisuus on hyvässä lykyssä joskus kuukausien päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä teen samaa, mulla on kännykän kalenterissa muistutuksena kaikki mahdollinen, koska tää altistus aiheuttaa ongelmia muistin kanssa. Saatan mennä (sellaiseen huonoon) kauppaan (jossa on kurja sisäilma) ja tulla sieltä ulos ihan eri ostosten kanssa kuin oli määrä. Samoin ennen iltavuoron loppumista kännykkä muistuttaa, että ota maito ja ruoat jääkaapista mukaan kotiin - niin, ja niistä ruoista on tietysti ollut erikseen muistutus. Että muistin hakea ne koulun keittiöltä. Eli onhan kännyköistä paljon apua, ja käytän niitä itsekin siihen, ei käy kieltäminen!

      Noi molemmat valokuvahommelit oli aika koskettavia kyllä.

      Poista
    2. Olipas hyvä kirjoitus. Tätä mä olen myös itsekin pohtinut esimerkiksi harjoittelussa ollessani, kun jokainen räpläsi tauoilla vaan puhelintaan, niin olin vähän että hei oikeasti, eikö olis mukavampaa puhua niiden läsnä olevien ihmisten kanssa, kuin somettaa koko ajan. :D Käytän kyllä itsekin somea melko paljon, mutta kyllä kavereita nähdessä se puhelin saa jäädä taskuun. Voi sillä nyt jossain vaiheessa viestit tsekata nopeasti, mutta koko aikaa ei todellakaan ole suotavaa puhelimessa roikkua. Kyllä mä ainakin katsoisin sellaista toimintaa jo aika pahalla, jos toinen osapuoli niin tekis. Ja sitten kun on vielä tää sähköyliherkkyyden vaara ja mä oon ainakin jo valmiiks niin yliherkkä kaikelle, niin pyrin jo senkin takia pitämään puhelimen ja muut elektroniset vempaimet välillä pois kädestä ja vähän kauempana. Esimerkiksi yöllä laitan puhelimen vähän kauemmas itsestäni, ettei se oo siinä ihan vieressä kaikkea aikaa.

      Poista
    3. Mä käytän puhelintä herätykseen mutta oon sen suhteen jotenkin neuroottinen. Pitää olla lattialla, alempana mua ja tiettyyn suuntaan osoittaen ;-)

      Joo ei se tosiaankaan ole kiva eikä hyväkään sitä kännykkää rassata koko aikaa. Tuota yliherkkyys- taikka sitten säteilyasiaa en ajatellut/sivunnut tässä nyt ollenkaan mutta monihan sitäkin miettii taikka siitä kärsii. Joten olkoon se puhelin vähän vähemmällä räpeltämisellä aina välillä!

      Poista
  5. Nyt pääsen/ehdin vastaamaan eli meillä ollaan koneilla, mutta kyllä me seurustellaan keskenämmekin. Itse luen uutisotsakkeet aamulla twitteristä ja sanon keskustelupalstalla huomenta muille. Kaupungilla liikkuessa en pidä nettiä edes päällä, koska se syö akun aika nopeasti.

    Työkaveri sanoi juuri tänään, että ennen nuoret poltti tupakkaa, kun eivät tienneet mitä tekisivät käsillään, ja nykyään leikitään puhelimella samalla livekommentoiden naapurien kanssa. En itse osaa pitää sitä kovin pahana, mun mielestä nuo kyllä osaavat olla ilmankin luuria jos on tarvis.

    Eräs asiakas kertoi vaihtaneensa puhelimen vanhaan Nokialaiseen, jolla ei voi kuin soittaa tai tekstata ja muuten käyttää tablettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykän käyttö on kyllä parempi kuin tupakointi ;-)

      Mut joo, niin kauan kun oikeesti osaa olla välillä siitä ilman vieroitusoireita erossa, jokainen taaplaa tavallaan. Onhan noi nuoret ihan eri aikakauden kasvatteja kun me monessa muussakin asiassa!

      Poista
  6. Lapsen annan kulkea liimaantuneena puhelimeensa mutta jos mies alkaisi tekemään samaa niin kyllä lähtisi kännykkä lujaa :D Vähän aikaa sitten seurasin pitsalla miten äiti näpytti puhelintaan koko ruokailun ajan ja puolihuolimattomasti nyökytteli leikki-ikäiselle. Se oli tosi surullista. Ehkä se lapsi kasvettuaan lähettää sitten murheensa ja ilonsa watsappi viestinä niin äiti kiinnostuu. En ymmärrä. Puhelin on kotoa poistuessa mukana tai sitten mies, mutta puolustaudun sillä, että olen jonkun mutsi niin pitää olla aina tavoitettavissa toisen vanhemman. Lapsi kyllä sanoo, että jos sille tulee hätä niin se menee p*skalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on kans puhelin poikien takia mukana ja äänelliselläkin aina kun se vaan on mahdollista. Sitten sellaisissa tilanteissa joissa ei pitäisi olla (kokous tms) pidän värinällä ja pyydän etukäteen anteeksi.

      Lapselta tosiaan sietää enemmän kuin mieheltä, olen sun kanssasi ihan samoilla linjoilla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana