Sivut


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Elämän omituisuuksia

Mikä siinä on, että viikolla kuopus torkuttaa (vanhanaikaista herätys)kelloaan ja osoittaa mieltä viikonpäiville kun pitäisi nousta. Mutta anna olla kun tulee lauantai. Vaikka lupasin hänen poikkeuksellisesti valvoa ja katsoa kanssani Vain elämää, kun oli JVG:n VilleGallen päivä, aamulla poika oli tikkana pystyssä täsmälleen siihen aikaan kun kello koulupäivinä soi? Onhan se tietysti mukavaa tietää, ettei kuopuksella oli univelkaa varhaisten aamuherätysten vuoksi, mutta silti. Minulle kelpaisi joskus uni vähän myöhempäänkin. No, toisaalta minä sitten jatkan torkkumista sohvalla kun lastenohjelmat viihdyttävät kuopusta.



Tällä kertaa minua ei viihdyttänyt jedi valomiekkansa kanssa
vaan Jack Sparrow tavallisen miekan kera.
Meillä katsottiin viimeinenkin Pirates of Caribbean-leffa



Entä mikä siinä on, että kun on se kauan kaivattu vapaapäivä ja olokin on ollut koko viikon varsin hutera, niin ei osaa levätä? Perjantaina oli tarkoitus vain vötkistellä kun sain pojat kylille. No, toisin kävi. Laitoin pesukoneen pyörimään ja käväisin kaupoissa hakemassa viikonlopun ruokaostokset samalla reissulla kun vein pojat. Hoidin apteekki- ja postiasiat ja sitten ajoin vielä kananmunanhakuun. Kun olin päässyt kotiin ja nauttinut aamupalan, päädyin vielä pyykkien ripustamisen jälkeen tekemään esikoiselle mysliä loppuneen tilalle. Kun heittäydyin sohvalle kirjan kanssa huomasin, että kello onkin pian jo sen verran, että puolikuntoinen esikoinen, joka lähti kouluun kolmelle ensimmäiselle tunnille, soittaisi kyytiä takaisin. Hänen kanssaan nappasimme vielä kaupasta pari koulunkäyntiin liittyvää juttua ja tulimme kotiin. Kello kilkutteli siinä vaiheessa  kovin lähellä sitäkin aikaa kun olin luvannut noutaa kuopuksen.

Mikä se siivittää ihmisen moiseen? Protestanttinen työmoraali? Mikä? Ensin työ, sitten huvit -ajattelu? Jotta voisi sitten paremmin ottaa iisisti kun hommat on tehty? No, otin minä sitten loppupäivän ihan rauhallisesti. Mitä nyt laitoin pojille ruoan ja leivoin illalla juustosarvia kun kermaviili uhkasi mennä vanhaksi.

4 kommenttia:

  1. Tuttua tuo, että "ensin työ ja sitten huvi", ja sitten ei ehdikään "huvitella" :) tosin huterassa tilassa mulla ei sitä esiinny. Toivottavasti sun olo on jo korjaantunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää tästä. Tänään on pakko jaksaa siivota, kun molemmat pojat on ensi viikonlopun poissa ja mä tarvin ne avuksi. Viikolla taas ei kukaan jaksa...

      Voi meitä tunnollisia ;-)

      Poista
  2. Niin... Mun piti myös reippaasti siivota aamupäivällä, että voin sitten loppupäivän istua sohvan nurkassa ja tehdä käsitöitä. Arvaat varmaan kuinka kävi. Mulle käy aina niin, että kun siivoan, vien väärässä paikassa olevan tavaran paikalleen ja huomaan, että sielläkin on tavaroita väärissä paikoissa ja jään sinne järjestelemään tavaroita ja vien sieltä sitten tavararoita oikealle paikalle ja ja ja..
    Saatan vaikka mennä laittamaan pesukoneen päälle ja yhtäkkiä huomaankin siivoavani kylpyhuoneen kaappeja. Ja siellä kylppärin kaapissa onkin se käsivoide jota olen etsinyt siitä käsityönurkkauksesta ja menen viemään sen sinne ja sitten huomaan järjesteleväni niitä keskeneräisiä käsitöitä. Ja sitten lähden viemään ne just silllä hetkellä tarpeettomat lehdet ja puikot ja muut työhuoneeseen paikalleen. Ja sitten jumitun purkaamaan niitä anopilta saatuja lankakeriä vyyhdeiksi, kun ne pitää pestä, että saan sen tupakan hajun pois. Ja sitten palaan sinne kylpyhuoneeseen, että saan ne langat likoamaan.... Ja sitten muistan jatkaa sitä kaapin siivoamista :D

    Tosin, eilen tehtiin kaikkea muuta siinä välissä; opeteltiin vetoketjun korjausta, katsottiin dokumentti Idris Elbasta ja sen sellaista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin ihana tutulta ;-)

      Mä siivosin tänään, mutta päädyin juuri tuosta samaisesta syystä jättämään osan myös huomiselle. Ei määräänsä enempää yksi ihminen jaksa sitä juoksentelua ja järjestelyä yhtenä päivänä. Poikien huoneet on vuorossa huomenna, esikoinen hoitelee omansa mutta kuopusta joudun vielä auttamaan. Siinä onkin sitten urakkaa, kun on jokunen lego nosteltavana ja pelastettavana imurilta.

      Laitoin jo "jouluvalotkin" joita mä kutsun kaamosvaloiksi, kun keittiön pöytä kaipasi toiseen päähän valoa. Kynttilä toisessa päässä ei ihan enää iltaisin riitä. Ja kattovaloa mä en suostu käyttämään kuin pakon edessä. Kohde- ja tunnelmavalot on niin paljon mukavampia.

      Mukavaa viikkoa sulle Pöllö!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana