Sivut

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vähään tyytyväinen

Eipä sitä ihminen kummempaa tarvitse.

Hetken Ihan Omaa Aikaa.

Vein esikoisen junalle, kävin kaupassa ennakoimassa alkuviikon ruokatarpeita ja sitten suunnistin ystävän luo päiväkahville. 

Innostuin vielä käväisemään yhdessä taideopiskelijoiden lopputyönäyttelyssä ja sain ihan mielettömät kiksit töistä. (Ei nyt puhuta niistä sisäilmaoireista, jotka myös sain.) Miten taitavia, luovia ihmisiä!



Ainoan kuvan otin kankaasta, jonka alareunassa
tepasteli hupaisa joukko öttimönkiäisiä.


Kun starttasin auton sieltä lähtiessäni, soi radiosta Haloo Helsingin Huuda ja minähän huusin ja hoilotin koko matkan kotiin. Kaasujalka tuppaa painamaan aina tuon yhtyeen tahdissa. Jostain syystä voimaannun usein juuri Haloo Helsingin sanoista ja ero tulee mieleen. Aina ajattelen, etten ennen sitä saanut näitä "voi kuinka minä olen onnellinen" -kohtauksia ainakaan läheskään niin usein kuin nykyään.

Vaikka elämässä on paljon raskaitakin asioita, voi se silti, näemmä säilyttää kepeytensä. Ehkä viivan alle jäävä sitten kuitenkin on positiivisen puolella? Tai se on se asenne, tiedä häntä. 

Mutta yhtä kaikki, minä olen onnellinen.

***

Pojat tulevat tänään äitini ja hänen miehensä kyydillä. Hyvä että tulevat, on ihanaa, kun pesue on jälleen kasassa. Arki alkaa, mutta vain pariksi viikoksi. En meinaa uskoa, että kohta on jo kesäloma! Kuopuksella on kaksi ensimmäistä viikkoa kesäleiriä ja sitten aloitamme lomiemme vuorottelun hänen isänsä kanssa. Aikataulu on sovittuna. Kesä saa tulla.

Esikoinen puolestaan suunnittelee pyöräretkeä kaverinsa kanssa heti koulun loputtua. Kesätöitä hän ei saanut, mutta jokunen kahviokeikka kuitenkin on tiedossa ainakin kulttuuriviikkomme tapahtumiin. Lisäksi hän saa könttänä koko kevään lautakuntapalkkiot, joten voi vähän rahoittaa retkeä niillä. Tästä tulee hyvä kesä.

8 kommenttia:

  1. Huonoihin asioihin voi jäädä jumittamaan, niitä voi tonkia ja kaivella syyksi kaikkeen huonoon elämässä. Tai sitten voi vain olla ja mennä, iloita ja olla surullinen/alakuloinen kun siltä tuntu. Emmä osaakaan selittää mitä tarkoitan. Sitä kai että omalla asenteella pystyy vaikuttamaan niin moneen, ehkä kaikkeen?

    Mitä öhkiäisten vieressä lukee? Missä jätskit? Eiku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä jätskit, tietty!

      Mä olen sitä mieltä, että asenteella voi tehdä paljon, muttei ihan kaikkea. Mä kutsun omia angstejani ahdistukseksi erotuksena oikeaan masennukseen, jota ei pyyhkäistä pois vaan sanomalla "jos sä vähän piristyisit". Yhtään sen enempää kuin meille sisäilmasairaille auttaa se että "jos vaan vähän skarppaat niit kyllä sä jaksat".

      Poista
  2. Ihanat öttiäiset!

    Asenne vaikuttaa paljon. Voisihan sitä kokea ahdistusta ihan kaikesta koko ajan, mutta itse en ainakaan jaksa. Tiedän, ettei maailma ole kaunis (kaikkea muuta), mutta yritän keskittyä omassa olemissessani niihin asioihin, jotka saavat minut jaksamaan suht positiivisena päivästä toiseen.

    Kesä on tosiaan pian! Ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ne on ihan mahtavat - tollaset verhot ois aika päheet!

      Asenne kyllä vaikuttaa. voisinhan mäkin surra ja märehtiä tätä altistumista ja sen mukaantuomia juttuja (ja teenkin välillä niin) mutta ei se auta. Yleensä onnistuu olemaan ahdistumatta ja katsoo niitä mukavia asioita ympärillä. Tai näkee toisen vielä pahemman tilanteen.

      Poista
  3. Mulla sitä omaa aikaa on nykyisin ihan nokko, kun lapset on koulussa ja mies töissä, mutta kyllä mie jotenkin niin nautin tänäänkin, kun sain ne lähtemään keskenään (mies meni kuvaamaan ja vei lapset samalla ostoshelvettiin) ja jäin tänne koirien kans pyykkäämään ja tiskaamaan - no, kone tekee asiat, mutta pitäähän niitä vahtia, ettei tule tulipaloa... On ollu sutinainen viikonloppu, ihanaa kun saa relata.

    Ja se on kyllä kumma, miten jotkut musiikit menee sinne kaasujalkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on tavallaan omaa aikaa aina silloin kun kuopus on isällään ja vaan esikoinen kotona. Se on niin omatoiminen. Mutta ei se kuitenkaan oo ihan sama asia.

      Joskus pitää saada olla ihan yksin, sekä sun että mun. Viikonloppunakin ;-)
      Mulla on jostain syystä kans hääräyspäivä, oon laittanut ruokia etukäteen viikolle, vielä on mysli tarkoitus tehdä ja pannaritaikina tulemaan. Meidän sunnuntaitraditio: lettuja ja pannaria vuoron perään!

      Mulla Haloo Helsinkin on sellainen bändi jonka melkein kaikki biisit menee suoraan kaasujalan alle. Mitähän poliisi sanoisi jos syyttäisi niitä?

      Poista
  4. Aika usein tulee niitä hetkiä kun haluaa olla omien ajatustensa kanssa koska nämä ovat, ainakin meikäläiselle, sellaisia hetkiä jolloin saa asiat järjestykseen ja ne takaraivossa kolkutelleet pienet mutta häiritsevät jutut tulee siirrettyä sivuun.

    Hyvää alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siine myös, mukavaa viikkoa!

      Mulle se oma aika on siksikin niin tärkeää, kun kuitenkin suurin osa ajasta menee poikia "palvellessa" ts aina on joku jotain vailla. Sitten kun on ihan yksin ja vaan vastuussa itestään, on ihana olla vaan eikä tehdä mitään sen kummempaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana