Sivut

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kevyesti keskellä viikkoa

Tauti vie edelleen voimia, mutta olen tehnyt entisestäänkin lyhennettyä päivää tällä viikolla. Lisäksi perjantain pidän vapaata, joten työpäiviä kertyy vain kolme. Keuhkot kestävät kyllä, mutta iltaisin olen ollut aika poikki. Antibiootitkin vaativat veronsa. Maanantaina piti asettautua sohvalle torkuille kun kuopus oli vieressä lueskelemassa. Häntäkin alkoi ramaista - varmaan rikkonaisen la-su -yön jäljiltä, kun jännitti syntymäpäiviään niin, ettei meinannut saada nukuttua - ja pötkähti päälleni. Köllötin kippurassa kyljelläni ja poika painoi päänsä lantionmutkaan. Ja nukahti. Sikeästi nukahtikin, kun ei herännyt edes herätyskelloon joka ilmineerasi minulle, että Suomen peli on vartin päästä alkamassa. Tekstailin siinä joutessani ystävän kanssa, kun minnekään en päässyt ja otin parit valokuvat todistusaineistoksi väsyneestä matkamiehestä. Kuopus vaan nukkui. Kymmenen yli viisi aloin jo liikehtiä paitsi puutuneena myös levottomana, koska televisio piti jo saada auki. Heräsihän se vihdoin. Viimeksi varmaan vauvana on nukkunut tuolla tavalla sylissä tai päällä. Aika söpöä!



Alkuviikon raparperikatsaus.



Sekä maanantain että eilisen pelit olivat kyllä jänniä. Ja jännemmäksi vaan menee.

Minulla piti alkaa tänään vapaa, mutta tuli vähän mutkia matkaan. Katsotaan miten käy. Minun oli aikomus lukea dekkaria, mutta se on niin kamala ja kertoo nimenomaan yksin kotona olevista naisista, joille käy hullusti, etten ole ihan varma uskallanko jatkaa varsinkin, jos olen itsekseni. Joka tapauksessa jossain vaiheessa saan ihan omaa aikaa. Rentoudun oikein urakalla enkä tee juuri mitään. Paitsi että perjantaina on käytettävä autoa katsastuksessa ja samalla hoideltava vähän kaupunkiasioita. Puhelimenikin sain hajalle, joten uusi on saatava. Uhkauksistani huolimatta en taida päätyä Doroon: ne nimittäin ovat aikas kalliita. Joku parin kympin perusnokialainen se olkoon. Puhelin, nimensä mukaisesti. Ja tekstareitakin sillä voisi kernaasti lähetellä. Muuta en kaipaa.

Hyvää pyhää itse kullekin säädylleen. Tai siis sitten, kun tämän päivän velvoitteista selvitään.

4 kommenttia:

  1. Mie alotin Liza Marklundin kirjan - ne aiemmat on ollu aika luettavia, mutta tämä viimeisin oli heti alussa niin ahdistava, että taidan jättää kesken. Tai jäikin se jo.

    Nukkuvat lapset on ihania isoinakin, varsinkin jos ne nukahtaa äidin päälle/syliin/kainaloon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista tosiaan milloin tuo olisi tuolla tavalla päälle nukahtanut. Puolitoista vuotta sitten kainaloon kun koulu oli alkanut ja ekaluokka otti koville...

      Jotkun kirjat on teemoiltaan niin kamalia, ettei pysty. Mulle tekee tiukkaa jos lapset on vaarassa. Helposti luovutan sellaisten kanssa. Ei tarvi lukea.

      Poista
  2. Kuulostaa varsin mukavalta viikonlopulta siellä. Minä aion kirjoitella opiskelujuttuja.. ainakin aloitella.

    Luen pitkästä aikaa dekkaria minäkin, Åke Edwardsonin Varjoa ja aurinkoa. Ruotsalaiset on aika samantyylisiä kaikki, nopeasti loikkii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on helppolukuisia ja usein niin mukaansatempaavia, ettei haittaa vaikka olis vähän enemmänkin sivuja.

      Ota rauhallisesti kuitenkin, vaikka opiskelujuttuja tekisitkin vähän.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana