Sivut


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Summa summarum

On aika summata siunaus- ja muistotilaisuuden fiilikset. Niistä kumpaisestakin jäi hyvä olo, jos näin voi sanoa. Kappeli, jossa olimme, on suunnattoman kaunis ja tunnelmallinen tila. Olen onnellinen, että saimme kokoontua siellä. Kirkkoherramme, joka tilaisuuden piti, puhui kauniisti ja tasapainotteli hyvin kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien maailmojen välillä. Musiikki kantoi vaatimatonta tilaisuutta ja olen valinnoistani ylpeä. Kehujakin sain. Aloitimme Loirin tulkinnalla Virta venhettä vie -laulusta. Tai oikeastaan sen alulla. Sitten kun teksti alkaa mennä paatokselliseksi, feidasimme kauniisti kesken kaiken. Keskimmäisenä kuuntelimme rakastamani Ritva Sorvalin tulkitseman Älä elämää pelkää -kappaleen ja päätteeksi vielä Loiria: Hautalaulu. "Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti."

Veimme kukat uurnalehdon paadelle ja jatkoimme meille muistelemaan isääni ja päivittämään kuulumisia. Isän veli halusi tulla paikalle, ja veljeni ja minä tietysti olimme siellä. Äitini ja hänen miehensä myös. Pieni ja lämminhenkinen tilaisuus. Söimme keiton ja sämpylöitä ja kahvittelimme, jahka esikoinen saapui koulusta ja viimeisteli sitruunamarenkitortun. Se sai hurjasti kehuja, ja minä kehuin poikaa myös siitä, miten hienosti ja luontevasti on aikuisten, vieraidenkin kanssa, osallistuu keskusteluun, kättelee tullessaan ja katsoo silmiin. Ylpeä äiti!

Illaksi jäimme veljeni kanssa kahden, joimme punaviiniä, juttelimme isästä, kävimme läpi lapsuusmuistoja. Meillä on sen verran paljon ikäeroa (7 vuotta) että muistomme ovat totaalisesti erilaiset. Olemme kokeneet asiat aivan eri tavalla, koska olimme hyvin eri ikävaiheessa vaikkapa vanhempien erotessa. Oli hyvä puhua ja itkukin siinä kerran pari tuli. Puhdistavaa. Eilen illalla vielä tuli ystävä kuulemaan tunnelmat ja muutenkin seurakseni.




Tästä lähdetään jatkamaan eteenpäin. Päivä kerrallaan.

8 kommenttia:

  1. Kaunis muistoalttari! Parasta on tuo "Luoja ja Piru" tuossa takana :) Ja hyvä taitaa olla se teidän kirkkoherranne, ei tuputa uskontoa uskottomille.
    Nyt on "pahin" ohi, saat lakata stressaamasta ainakin sen takia!

    (tsekkaa muuten tuo eka linkki...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Uups, kiitos Sanna... on vähän silmät harittanu! Korjasin.)

      Muakin pikkusen huvitti se kirja, mutta kun sen paikka on tuossa, en poistanut. Ja kirkkoherralle nostan kyllä hattua. Laitoin sähköpostilla kiitokset ja pyysin puhetta itselleni. Sen verran siitä tykkäsin.

      Nyt mennään tosiaan eteenpäin, ja onneksi perunkirjoituksilla ei ole tulenpalava kiire - ja tässä tapauksessa hoituu kyllä sukkelaan sitten kun taas jaksan alkaa puuhaan.

      Poista
  2. No niin, nyt se on ohi. Stressi ja listat tältä osin. On aika erilaisten tunteiden; sen oikean murheen ja hiljaisuudenkin. Silti; kevät tulee!
    Voimaa.
    Olen iloinen että ilta veljen kanssa meni onnistuneemmin kuin pahimmillaan pelkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meni tosiaan mukavasti, sekä ilta veljen kanssa että itse tilaisuus.
      Nyt eteenpäin!

      Poista
  3. Teillä on ollut kaunis tuo tilaisuus. Nyt sitten vain eteenpäin. Nyt se taitaa olla sitten surun aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, surutyö tuntuu käynnistyneen, koska olen aivan poikki ja pinna kireällä...!

      Kirkkoherra kirjoitti hauskasti kun pyysin puhetta itselleni, että tilaisuus on hänen pappishistoriassaan "erikoinen mutta oikein kunnioittava ja arvokas" ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana