On se vaan mukavaa, että kuopus on taas kotona.
"Masa ei oo enää Kuningas vaan varakuningas." (Roikottaen pehmopesukarhuaan.)
- Ai jaa, miksei?
"No tää äänestettiin varakuninkaaksi ja Lurk ki (toinen pupuistamme) kuninkaaksi, koska Masa kohteli alamaisiaan töykeästi."
"Niin, ja Kössi on heidän henkivartijansa. Varsin villi sellainen."
Huvittaa nuo sen jutut, vaikka huoli onkin ollut melkoinen. Kuopuksen pääkivut eivät ota laantuakseen. Ovat vaivanneet tammikuulta saakka, jo ennen kuin se oireeton angiina diagnosoitiin. Nenäkin vuotaa verta tämän tästä ja huimausta valittaa myös. Olemme juosseet terveysasemalla, verikokeissa ja taas terveysasemalla. Viimeksi saimme ohjeen kirjoittaa päänsärkypäiväkirjaa ja ajan lääkärille helmikuun puolenvälin jälkeen. Eilen minulla kuitenkin tuli mitta täyteen ja liian suuri huoli. Jos poika valittaa viimeisenä illalla että ei saa unta kun päätä särkee, ja ensimmäisenä aamulla samaa asiaa, eivätkä mitkään kokeilemamme lääkkeet ole auttaneet, ei niin vaan voi jatkaa kovin pitkään. Soitin terveysasemalle ja pyysin päästä aikaisemmin lääkäriin. Aika järjestyi samalle iltapäivälle ja a vot. Poskiontelontulehdus. Voi aiheuttaa nenäverenvuotoa, huimausta ja päänsärkyä.
En ole koskaan ottanut näin mielelläni antibiottikuuria vastaan. En ikinä. Jos tämä huoli nyt helpottaisi näinkin yksinkertaisella tavalla? Peukut pystyyn!
Niin, ja se lääkärikin näytti jotenkin siltä, kuin sitä olisi vähän naurattanut. Keskustelimme siitä missä muodossa lääke olisi parasta ottaa. Isoja tabletteja kuopus ei osaa vieläkään nielaista, mutta painoa alkaa olla jo sen verran, että edellinen nestemmäinen penisilliinikuuri oli melkoista tuskaa. 40ml päivässä, aamuin illoin kaksi 10 millilitran struuttaa pahanmakuista nestettä. Kun tarjolla oli lääke jota otetaan vain 5ml aamuin illoin ja makukin kuulemma olisi parempi, kuopus totesi lakonisesti "se kelpaa". Lähtiessä tokaisi vielä että "Kiitos ja näkemiin". Ihan kun se lääkäri olisi taas hymähtänyt.
En ole koskaan ottanut näin mielelläni antibiottikuuria vastaan. En ikinä. Jos tämä huoli nyt helpottaisi näinkin yksinkertaisella tavalla? Peukut pystyyn!
Niin, ja se lääkärikin näytti jotenkin siltä, kuin sitä olisi vähän naurattanut. Keskustelimme siitä missä muodossa lääke olisi parasta ottaa. Isoja tabletteja kuopus ei osaa vieläkään nielaista, mutta painoa alkaa olla jo sen verran, että edellinen nestemmäinen penisilliinikuuri oli melkoista tuskaa. 40ml päivässä, aamuin illoin kaksi 10 millilitran struuttaa pahanmakuista nestettä. Kun tarjolla oli lääke jota otetaan vain 5ml aamuin illoin ja makukin kuulemma olisi parempi, kuopus totesi lakonisesti "se kelpaa". Lähtiessä tokaisi vielä että "Kiitos ja näkemiin". Ihan kun se lääkäri olisi taas hymähtänyt.
Ehkä lääkäri harvemmin tapaa hyväkäytöksisiä lapsia? :)
VastaaPoistaToivotaan kuurin tehoamista!
Voi olla ettei tapaa, tai sitten sitä huvitti sanavalinnat - niinkuin muakin ;-)
PoistaSe tuntuu jo vähän tehoavan, joten peukut pystyyn, todellakin!
Hassua, että nyt on melkein onnellinen postiontelotulehduksesta!! No, sä tiedät, mitä mä meinaan...
VastaaPoistaMukavaa, jos lääkärikin osoitti sentään merkkejä inhimillisyydestä ;)
No mä kerkesin ajatella jo vaikka mitä, joten jos tää todellakin on vaan poskiontelontulehdus, niin huokasen pitkään ja hartaasti!!!
PoistaMahtavaa, että syy vaivoihin selvisi. Noita poskiontelotulehduksia on nykyisin tosi usein, mutta mun mielestä lääkärit eivät kuitenkaan läheskään aina tutki sitä mahdollisuutta. Toivotaan, että oireet nyt helpottavat ja poika pääsee kuntoon.
VastaaPoistaMä niin toivon sitä myös!
PoistaMukavaa viikkoa sinne Sari!
Oijoi! Toivottavasti lääke tepsii pian ja kiusallinen päänsärky katoaa <3
VastaaPoistaMä niin toivon samaa <3
PoistaOis se todella hienoa jos poika lopulta pääsisi erooon inhottavasta päänsärystä.
VastaaPoistaItse päänsärkyä potevan tiedän että monta muuta kipua kestää mutta pääsärky sotkee jopa ajattelua.
Kyllä,uskotaanhan näin että nyt se on ohi ja lapsesi saa jatkaa elämänsä kivutta ♥
Se on äidille paras kiitos elämältä.
Mä olin jo melkein epätoivoinen ja pelkäsin vaikka mitä. Mutta jos tää näin helpolla selviäisi, niin olis ihanaa! Tiedänpähän sitten ensi kerralla kun tulee joku tauti ja päänsärky samalla, että mitä epäillä.
PoistaMulla on tapana reagoida poskiontelontulehduksilla jälkitautina - tai oli ennen kun tiehyeet leikattiin avarammiks - ja mietin miksen tajunnut aiemmin. No, ehkä just siks, että enää ei niitä tule.
Mutta ihanaa joka tapauksessa ja kiitti Ritva tsempeistä ja myötäelämisestä!
Ihanaa, jos se on vain poskiontelontulehdus <3
VastaaPoistaMä olen syönyt varmaan kymmeniä kuureja ko. vaivaan elämäni aikana. Varsinkin teininä kaikki flunssat meni poskionteloihin lopulta. Nyt aikuisena on ollut enää kaksi kertaa, joten ehkä se tästä.
Ikävämpi se on siinä kohtaa jos menee otsaontelontulehdukseksi, kun siinä on jo riskejä, että alkaa menemään tavaraa vaarallisiin paikkoihin... Parilla tutulla on sinne asti edennyt ja lisäksi yhdellä kaverin lapsella, jolla alkoi pullistua lopulta silmä päästä. Siinä kohtaa kaverini eli lapsen äiti löi kirjaimellisesti nyrkin pöytään lääkäriaseman vastaanottotiskillä, kun ei meinannut alkaa apua kuulua ja heti. Oli kuulemma ihan ihmiset hypähtäneet taaksepäin, kun hän tömäytti nyrkkiä, vaan mitä muuta äiti tekisi, kun lapsen silmä alkaa pullistua ulos... Apua kyllä tuli sitten. Mutta tästä oppineena, kannattaa aina muistaa epäillä ja hoitaa poskiontelontulehdusta, ettei tavara lähde yhä ylöspäin...
Tiedätkö, Marra, mulla on ollut taipumusta siihen kans, aina meni flunssa poskionteloihin (varsinkin siinä kohtaa kun aloin oireilla huonoa sisäilmaa). Joku vuosi sitten leikattiin tiehyeitä väljemmiksi, ja sitten ne loppui. Mutta itseäni vähän soimasin kun en hoksannut. Tosin lääkrin tehtävähän se on ;-)
PoistaMä aion tästä lähtien kyllä tarkistuttaa aina poskiontelot flunssien yhteydessä, kun kuopuksella herkästi silloin särkee päätä. On yhdistetty vaan itse flunssaan silloin, ei niinkään poskionteloihin. Mutta nyt tiedetään.
Mukavaa viikkoa sulle!
Noi hui! Onneksi kuitenkin hyviä uutisia. =)
VastaaPoistaNyt jo kovasti helpottaa, joten taisi se sitten tuosta johtua!
PoistaHyvä, että selvisitte noin vähällä. Antiloppit toivottavasti puraisee pöpön pois :) Meinasin jo ehdottaa, että jos hampaissa olisi jotain ongelmaa purennan kanssa, itse nimittäin kärsin jatkuvasta päänsärystä ennen kuin sain purukiskon yökaveriksi vuosia sitten.
VastaaPoistaHartianseutua me vähän epäiltiin mutta osoittautui tosiaan ihan oikeaksi taudiksi. Minä purne hampaita yhteen myös, mutta kiskolta olen toistaiseksi säästynyt - tai ilman sitä pärjännyt.
PoistaHienoa, että syy särkyihin selvisi. Toivottavasti lääke auttaa heti ensimmäisestä millistä lähtien =) Mullakin poskiontelontulehdus oireilee päänsärkynä. Mutta kun päätä särkee usein muutenkin, niin menee pitkät ajat, ennenkuin saatan muistaa, että juttu voisi olla muutakin kuin omaa "hulluutta" ;-)
VastaaPoistaTunnen itseni niin avuttomaksi aina lasten (ja kyllä sama oli koirankin) kanssa. Mieluummin sitä olisi itse kipea, kuin katsoo sairasta lasta ja miettii miten vakavaa mikäkin on.
Oikein hyvää viikonjatkoa teille sinne =)
Totta puhut, lasten sairastelu saa kyllä niin avuttomaksi. Ottaisi mielellään itelle ne kaikki vaivat ja tekis melkein mitä vaan parantaakseen. Onneksi nyt tosiaan vaiva löytyi ja siihen toimiva lääke. Auttaa jo nyt, ei särje enää päätä.
PoistaJa mikä parasta, osataan tästä lähtien pyytää sitä ultraamista vai mitä lie skannaamista ne tekeekään poskionteloille, jos flunssan sattuessa päätäkin särkee.
Mainiota viikkoa sinnekin!