Sivut

lauantai 13. joulukuuta 2014

Viisi kertaa viisi...

Ei riitä, että ikäero on suuri, vaan muitakin eroavuuksia löytyy - ja paljon. Nimittäin pojissa. Kyllä nämä minun lapseni ovat niin eri puusta veistetty. Monessa asiassa. Esikoinen on aina tunnollisesti ja menestyksekkäästi hoitanut kouluhommat eikä minun ole oikeastaan tarvinut koskaan kiinnittää läksyihin, niiden tekemiseen taikka kokeisiin lukemiseen mitään huomiota. Saati, että olisi tarvinut auttaa. On hoitunut omalla painollaan. Nyt kuopuksen piti kuluvan viikon torstaiksi opetella viiden kertotaulu niin, että se sujuu automaattisesti ilman pähkäilyä ja laskeskelua. Mikä tuska! Maanantaina kertoi tämän tehtävän ja silloin oli tietysti vielä liian aikaista ryhtyä hommaan. Jonkinlaista esityötä toki tehtiin. Tiistaikin siinä jotenkin meni etten asiaa muistanutkaan. 

Keskiviikkona havahduimme iltapalalla (huokaus) ja olipa se vaikeaa. Minä olen maailman huonoin ja kärsimättömin opettaja - ja mikäli kuopusta on uskominen, myös huono selittämään ja selventämään asioita vaikka omasta mielestäni keksin hyvänkin logiikan hahmottaa tuota suunnattoman vaikeaa urakkaa. Puuh, matematiikka on ollut aina esikoisen vahvin aine ja selvästikään näin ei ole kuopuksen kanssa. Jollekin mallille kertotaulu kuitenkin saatiin illan ja aamun aikana, mutta kauhulla odotan vaativampia tehtäviä. Kuten kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulua.






Minun työviikkoni loppui jo torstaihin, ja piipahdin iltavuoron jälkeen kaupassa. Miten voi ihminen riemastua pienestä asiasta: uudistettuun K-kauppaamme oli tullut Herkkutilan parhaiden luomujuustoja. Kauppias itse oli paikalla ja kiittelin häntä henkilökohtaisesti. Josko myös näin säilyisivät valikoimissa? Viimeksi kannoin sellaisen lähikaupungista ja maistoin silloin basilika-valkosipulia. Tällä kertaa koriin valikoitui chilijuusto. Nam! Yksinään se oli ehkä pikkaisen liian suolainen minun makuuni mutta ruisnappien päällä aivan oivallinen napostelupala.

***

Kyllä kirjastotyö sitten on jännittävää ja vähän vaarallistakin. Mies, jota olen viime aikoina töissä vaaninut, tuli kysymään riskienhallinnan kirjoja.  "Mennäänpä ... suusta oli karkaamassa liiketalouden luokkanumero ...kuusysiin... mutta onneksi sain nielaistua ja korjattua viime hetkellä kurssini kun ymmärsin mitä melkein tuli tehtyä ... hyllyjen väliin." Paljon parempi. Paljon paljon parempi, puuh!

20 kommenttia:

  1. :D :D
    Elämässä pitää ottaa riskejä, ei vain hallita niitä. Olisit vaan sanonut sen luokkanumeron. Tiedä, mihin muuhun se olisi saattanut johtaa kuin hyllyjen väliin. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii.. se on kyllä riskien hallinnan osaaja ainakin jos lainoista jotain voi päätellä.

      Mut kun mä oon pyhästi päättänyt tällä kertaa odottaa, että mies tekee aloitteen. Sen pitää ottaa riski. ;-)

      Poista
  2. Nonni! Joulun taika alkaa vaikuttaakin jo nyt ja on varsin todennäköistä että se aattokin tulee etuajassa!

    Hitto että mä olen iloinen mutta sun täytyy...kyllä sä tiedät...vähän tönästä...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en enää suostu tekemään aloitetta miesten kanssa. Sen verran munaa pitää kaverissa tai kaverilla olla että ottaa ohjat käsiinsä. Pruut!

      Poista
  3. Hyvin siekin hallitset riskit, kun vaarallisen sanan nielaisit noin sujuvasti :) Tai numeron siis. Vaikka toisaalta, olishan siinä voinu oppia jotain toisen huumorintajusta ja hoksottimista ja muusta alan (muun kuin riskienhallinnan) tietämyksestä... Mie lainasin eilen sen "Kaikki ranteet auki" ja voi että sitä oli vaikea lukea näyttämättä koko ajan jollekki että kato tuota. Nauramatta ei onnistunu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan ollutkin mainiota viihdettä - ja just tällaselle kielipoliisille kun säkin mun lisäksi olet.

      Tuosta riskien hallinnasta sen verran, että mä olen niin herkkä punastumaan, että oli hyvä nielaista sana. Tai siis numero. Kun tuntuu että nytkin jo meinasin helahtaa punakaksi...

      Poista
    2. Okei... siinäpä taas yksi meille yhteinen juttu, punastuminen...

      Poista
    3. Se on perin kiusallinen vaiva...

      Poista
  4. Mutta jos kumminkin ihan illimillipikkiriikkisen tönäset...sillai, että oikeastaan te molemmat luulette, että aloite oli täysin sen toisen.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen tietty on kyllä aika ovela otus...hmmm...täytyy miettiä ;-)

      Poista
  5. Kirjastotyö se vasta vaarallista onkin. Ensin ei osaa lukea oikein, sitten sanoo asiakkaalle sen väärinlukemansa ja asiakas vetää herneet syvälle otsalohkoon.. No ei sentään. Mutta lehtinimekkeiden väännökislläkin saa kivasti tuhoa aikaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei muuten moni usko miten paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita tähän työhön liittyy!

      Kerro mulle heti parhaat väännökset!

      Poista
    2. No Hesarin Kuukautisliite aiheuttaa lievää köhimistä vanhemmissa henkilöissä, sit on Kuivalehdet. Keskari ja Mullikka (=Savon Sanomat).. Kirjoista luen aina sen 'Pianomiehen tyttären' ilma ekaa i-kirjainta :P joitain muitakin oli, nyt en vaan muista väsymyksen takia.

      Poista
    3. Kiitos näistä - ja tosi nopeasta vastauksesta. Mä olen ruvennut nykyään lukemaan monia asioita ihan päin honkia mutta onneksi olen toistaiseksi onnistunut pitämään suuni kiinni oikeissa paikoissa. Niin kun esim. siinä kun luin alaselän venyttelyn alapään venyttelyksi.

      Poista
    4. Joo.. mä en edes kehtaa kertoa miten väärin luin 'Rypäleestä ryhmäksi'-nimisen kirjan nimen kerran. *pun* Pahinta on, että yleensä ei edes muista sitä oikeaa nimeä vaan vain sen väärinluetun :D

      Poista
    5. Ja sitten se livahtaa jossain väärässä tilanteessa... tiedän!

      Poista
  6. Mä olen nyt sitten kuiva ja nuiva ja kommentoin tuohon lapsosten eroavaisuuteen: juu, niin ne meilläkin ovat ihan erilaiset: esikoinen hoiti peruskoulunsa miten kuten (nyt on älykäs kyllä), kuopus aina ollut mallioppilas. Hyvin erilaiset. Mutta hauska huomata kun vanhentuvat niin alkavatkin olla aikas lailla samanlaiset..otatästänytsittenselvää :-))
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen huomannut, että jos loppuun laittaa jonkun loppukevennyksen, jää koko muu teksti yleensä huomiotta ts kommentoimatta. Niin kai mä itsekin teen? Mutta kiva että joku on "vastahankaan". Teillä lapset on taas hyvä esimerkki siitä, miten samasta perheestä voi tulla ihan erilaisia lapsia. Totta kai jotain yhteistä arvopohjaa jne yleensä on, mutta muuten!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana