Sivut


tiistai 2. joulukuuta 2014

Piiiitkä päivä

Olipa melkoinen viikon aloitus. Kun on monta päivää edellisviikolla poissa töistä, on sähköposti pullollaan yhtä sun toista, johon pitää reagoida. Kirjalistoja on tehtävänä ja työvuorotkin olisi pitänyt laatia. No, tänään ehtii vielä. Yksi kokouskin oli, ja tietysti paikassa jossa saan oireita. Olin ihan pihalla kun menin hakemaan kuopusta iltapäiväkerhosta. Parin tunnin puuhailut kotona syömisineen ja sitten vielä vanhempainhdistyksen kokoukseen. Eipä sekään kokouspaikka kaksinen ollut. Ilta menikin sitten palellessa kotona. Mutta onneksi pääsimme kotiin.

Nimittäin juuri kuopuksen kaverin talon edustalla oli sattunut onnettomuus ja paikka oli täynnä palo- ja pelastusautoja ja -kalustoa. Koitin ensin kuikuilla jotakuta joutilasta miestä peruuttamaan autoni pois, mutta kun näyttivät kaikki olevan kiinni toimissaan, en tietenkään mennyt häiritsemään. Peruuttaminen ei ole minun leipälajejani, kapealla pimeällä metsätiellä varsinkaan. Eikä niin, että paloauton vilkut vievät sen viimeisenkin näkökyvyn. Tietysti siinä olisi ollut auttajat lähellä jos jotain olisi sattunut, mutta onneksi pääsin kuitenkin ehjin nahoin pois. Myöhemmin kuulin, ettei nokkakolaarissakaan ollut pahemmin käynyt, onneksi.




Nyt ei auta edes ajatus joulusta, joten tämänpäiväinen jää näin lyhyeksi. Mutta onneksi sentään kuopus piristi mietteillään: "Mitähän presidentti saa joulupukilta? Ehkä se saa käytösoppaita. Joo, se saa taatusti kirjoja ja asuja, koska se tarvii paljon eri vaatteita."

10 kommenttia:

  1. Ai sielläkin oli joku tunkenut maanantaihin lisätunteja ? Töissä moni huokaili, kun päivä ei tuntunut loppuvan millään, minä muiden mukana. Ihan karmaiseva päivä. Väsymyskin oli sitä tasoa, että sitä olisi voinut leikata. Huhhuh... Onneksi edes oli pieni pilkahdus aurinkoa taivaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja tästä ja huomisesta näyttäisi tulevan ihan samanmoisia.. No, tuleepa perjantainen virkistyspäivä sitten tosi tarpeeseen ;-)

      Voimia ja jaksamista sinne, jospa se aurinko taas joskus näyttäytyisi!

      Poista
  2. Pysyykö nonparellit piparissa paiston ajan? Ja säilyy noin kauniina? Täytyypä kokeilla, jahka tässä nyt päästään pipareihin asti... tosin mun orastava trypofobia kutkuttelee noita jänönkorvia tarkastellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi oli kuopuksen idea: se paineli pikku sormillaan nonparellit kiinni siihen taikinaan, ja kivana ne pysyi!

      Meidän pitää ehkä tänään paistaa loput ekasta taikinasta jos ehditään...

      Poista
  3. Siis tuo on niin totta, että sähköposti pursuaa heti kun on päivänkin sen ulottumattomissa. Onneksi ehdit kuitenkin kaiken ja pääsit turvallisesti kotiin. Peruuttaminen on kyllä niin "hanurista". Ikinä en ole tykännyt, mutta nykyisin se jo sujuu. Mä opettelin aikoinaan auton mitat kadunvarteen parkkeeratessani vieressä olevan kaupan näyteikkunoista. Hyvä konsti muuten. Kävin eilen optikolla tilaamassa silmälasit. Mulla on kuulemma toinen silmä nähnyt lähelle ja toinen kauas ja nyt sitten korjattiin, että tulen näkemään molemmilla yhtä hyvin. Ilmankos ajo pimeässä oli aina hankalaa.
    Kyllä teidän kuopus tietää mitä kukakin joulupukilta tarvitsee.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on onneton hämärä- ja pimeänäkö, jota tosiaan siniset vilkuvat valot ei yhtään helpottanut. Onneksi en peruuttanut penkkaan taikko johtoauton kylkeen ;-) Ja hyvä, että sä sait kunnon näon - helpottaa varmasti elämää.

      Mulla oli tänäänkin vielä postilaatikko ihan täynnä mutta pikku hiljaa perkaan. Kyl tää tästä!

      Poista
  4. Täysinäinen sähköposti on kyllä ahdistavaa. Tsemppiä sen purkuun!
    Peruuttaminen...mikä siinä voikin olla niin kamalaa? NImim. metsätietä suoraa ojarummun kohdalta alas peruuttanut. Suoralla tiellä! :-D
    Kuopus on fiksu poju, selvästi.
    Toivotaan, että tänään on jo valoisampi päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei munkaan tarvinut peruuttaa kun suoraa, periaatteessa, mutta pimeä metsätie, vieressä vilkkuva palopäällikön auto ja oja toisella puolella. Huokaus! (Mutta toisaalta siellä olis voinut olla mukavia palomiehiä sitten apuna...)

      Taitaa tääkin päivä mennä samassa hässäkässä. Huomenna vissiin jo vähän helpottaa. Mukavaa viikkoa sulle sinne!

      Poista
  5. Onneksi pääsitte kuitenkin kotiin :) Kivat piparit, voisitte osallistua Hotelli- ja Ravintolamuseon Piparibattleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me vaan paistellaan noita ihan omaksi iloksi. Mulla on tosin kyllä suunnitlemia tämän vuoden "piparitalon" suhteen. Nehän ei ole koskaan ollut sieltä perinteisemmästä päästä (mm. iglu ja piparilinnunpönttö)...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana