Sivut


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tee sitä, tee tätä

Jokaiselle on varmasti tuttu se takakireys, se, kun päivä on täynnä kaikkea, koko ajan täytyy kiiruhtaa seuraavaan paikkaan, asiaan, ajatukseen. On vähän niin kuin etukenossa koko ajan. Ja puree hampaita yhteen. Jännittyneenä. Ärsyttävä tunne takaraivossa. Eilen oli sellainen päivä.

Aamu ja työpäivä menivät melkolailla vanhalla rutiinilla, mutta sitten se alkoi.

Lähde töistä vähän aikaisemmin,
käy automaatilla ja sitten apteekissa,
muista tiputtaa siinä edessä olevaan postilaatikkoon valokuvien palautuskuori,
käy kahdessa kaupassa (kyllä, olen edelleenkin kahden kaupan loukussa)
ja päätä, että voit tankata huomennakin.

Nyt ei ehdi, on kiirehdittävä hakemaan kuopusta, että kerkiän laittaa ruoan ennen kuin esikoisen on lähdettävä valmistautumaan lukion vanhempainillassa draamaryhmän kanssa esitettävään pieneen näytelmään. Matkalla kaupasta koululle bensavalo syttyy. Hae kuopus joka onneksi, onneksi lähtee nopeasti ja suosiolla vaikka ensireaktio minun näkemiseeni onkin NOUUUUUU. Soita koulun pihalta esikoiselle, että haluaako se kyytiin. Se vastaa olevansa kyydissä. Auton ovet olivat auki ja se oli ajanut perässäni ja hypännyt odottamaan jo meitä.

Aja kotiin, jaa tehtävät autossa: esikoinen hakee postin ja avaa oven, kuopus kantaa wc-paperipaketin ja minä loput kauppaostokset. Esikoinen putsaa pupujen "vessat" ja kuopus auttaa minua vapauttamaan ne häkeistään ja antamaan ruokaa. 

Aloita ruoanlaitto, 
järjestele keittiötä,
kata,
vastaile samalla molempien poikien kysymyksiin
- vuorotellen, yhtä aikaa.
Ruoan jälkeen esikoinen lähtee ja meillä kuopuksen kanssa on pieni rauhallinen hetki aikaa sohvalla Harry Potteria lukien ja sitten pitääkin jo kärrätä kuopus kaverilleen.
Aja vanhempainiltaan.
Karkaa sieltä etuajassa että ehdit antaa kuopukselle iltapalaa ja laittaa ajoissa nukkumaan.
Peittele, pussaa, hali.
Niin, ja muista peitellä myös auto, koska yöllä on pakkasta.
Vastaa myönteisesti, kun kuopus pyytää, että saa nukkua kaulaan laitettava tuubi yömyssynään.





Kirjoita blogiteksti.
Kirjoita Wilma-viesti luokanohjaajalle ja kerro, että esikoinen sai pahoja homeoireita eikä tule kouluun seuraavana päivänä. Varaa myös kahdenkeskinen keskusteluaika, koska asia on hänelle uusi. Kireys helpottaa vasta uutisten aikana selättimellä vääntelehtiessä. Tällaisena päivänä ei koskaan pääse ajoissa nukkumaan. On pakko istua hiljaa, rentoutua, lukea, mitä ikinä. Palata omaan itseensä, antaa ajatusten pysähtyä ja kropan saada ne kiinni myös. 

Joskus vaan on sellaisia päiviä!

Onneksi ei usein.


***

Samana aamuna työpaikkani pihalla, kun olimme hyvästelemässä kuopuksen kanssa ja suuntaamassa tahoillemme:

"Kato äiti, parvi muuttolintuja!"
Noi taitaa kyllä talvehtia Suomessa.
"Ai, no sitten ne vaan on porukalla juhlimassa sitä, kun niistä muista kiusankappaleista (muuttolinnut, suom.huom.) on päästy eroon."

12 kommenttia:

  1. Kiitos kuopuksellesi päivän hymystä!
    Tuollaisia päiviä sitä vaan tahtoo olla välillä vähän turhankin usein. Minulla on tällä hetkellä hieman rauhallisempi vaihe menossa, mutta kyllä se tästä taas menoksi muuttuu. Perjantaina aamulla klo 6 kohti Helsinkiä ja Tallinnaa, lauantaina illalla kotiin. Ensi viikko vielä rauhallinen, mutta kun esikoinen tulee syyslomalle on äidillä menoa joka toinen ilta. Voi ei! Onneksi olimme hänen luonaan viime viikon, tosin silloin hänellä oli menoa kahtena iltana, joka harmitti häntä melko tavalla. Mutta aina vaan ei voi voittaa! Tsemppiä ja jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kirvoitti minullakin yhden päivän harvoista hymyistä ;-)
      Joskus vaan on liikaa kiirettä, mutta onneksi sitten pian jo helpottaa. Toivottavasti sullakin. Minä lähden jo tänään aiemmin töistä ja huomenna on vaan iltavuoro ja sitten alkaakin viikonloppu. Eilisessä vanh.illassa mullekin tuoli huono olo...

      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  2. Kyllä! Noita päiviä oli työelämässä ollessa, kun kaikki piti suunnitella ja miettiä etukäteen, ja sitten jäi kierroksille. Mutta sitten en enää selvinnyt siitä. Nyt on onneksi helpompaa.
    Toivottavasti esikoisen luokanohjaaja on hyvä tyyppi ja ymmärtää asian.

    Huivi päässä nukkuva poika on supersuloinen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se näytti ihan Herra Hakkaraiselta ;-)

      Tänään on onneksi mullakin kevyempi päivä. Lähden töistä aikaisemmin - tulin minäkin vähän sairaaksi siellä vanh.illassa - enkä aio tehdä kotona mitään.

      Luokanohjaajalta tuli jo hyvä Wilmaviesti ja sovimme ensi viikolle tapaamisen. kiva kiva!

      Mukavaa päivää sulle!

      Poista
    2. Kiitos samoin! Toivottavasti se poika ei lähtenyt yöllä kävelemään...

      Poista
    3. http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014093018698153_fd.shtml

      Onko tuo enää mukavaakaan?

      Poista
    4. Ei se kävellyt, painajaisia vaan näki ;-)

      Poista
    5. Ja kauhistus tuota "kania". Eihän siitä erota mikä otus se on, saati etu- tai takapäätä!

      Poista
    6. Kiristiköhän pipo, kun painajaisia näki... meillä joka ilta jonkin ajan kuluttua oletetusta nukahtamisesta alkaa kuopuksen pulina kun se puhuu unissaan. Toisinaan esikoinen (ne nukkuu parisängyssä) herää siihen ja herättää kuopuksen ja sitten se pulina ja hihitys vasta alkaakin...

      Poista
    7. Mä nappasin yömyssyn pois kun oli nukahtanut. Ei voinut siitä johtua ;-)

      Poista
  3. Joskus vaan on sellaisia päiviä jotka olisivat voineet jäädä tapahtumatta.
    Itse olen kyllä nyt niin kauan istunut persauksellani, että oikeastaan olisi ihan kiva jos olisi sellainen "tukka tuubilla" -päivä pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ahdistus on aina subjektiivista ja sataprosenttista ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana