Sivut


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kävelinkö onneni ohitse?

No voi pentele!

On vissiin lähdettävä uudelleen Ähtäriin. Kollega huomautti konnakuvan nähtyään, että ehkä se olikin prinssi, joka minut huomattuaan kurkotteli kohti, ajatteli, että olen hänen elämänsä nainen ja koitti saada suudelmaa. Ja minä hölmö vaan nauroin ja kaivoin kameran esiin. Niin sen täytyy olla, koska alemmassa kuvassa kaveri on ikuistettu hetkeä ennen, kun bongasi minut. Lähti sitten villisti vipeltämään kohti lasiseinää ja minua. Mikä moka!






Sama fiksu kollega ehdotti työpisteiden vaihtoa, kun pähkäilin kuinka mahdumme molemmat sosiaalisiin tiloihimme työskentelemään. Bingo! Jos hän pystyy muuttamaan minun työhuoneeseeni, saamme väljyyttä ja tilaa molemmat. Kaupan päälle voimme vielä ruokaillessamme ja kahvitellessamme nauttia kaikki viherseinän hyvistä ominaisuuksista. Vaikkei se minun ongelmaani poistanutkaan, on se talvisaikaan ihana, kun kostuttaa ja raikastaa ilmaa. Luulen, että soitan tänään talonmiehillemme, pyydän kantoapua ja pistän hösseliksi. Seisomatyöpiste on tämän käänteen jälkeen vielä harkinnassa. En ole hylännyt ajatusta, mutta nyt se ei ole niin akuutti, kun tilaa tulee toisella tavalla. 



Mistä minä olisin voinut arvata?!?


Onkin mukava saada oma kone taas käyttöön. Hommaa piisaa näin syksyllä: ensi vuoden lehtitilaukset, ostotukikirjojen hankinta (opetus- ja kulttuuriministeriö tukee vuosittain vähälevikkisen laatukirjallisuuden hankkimista suht avokätisesti), talousarvioesityksen tekeminen, normaalit kirjavalinnat jne. 

Anekdootinomaisesti pari otetta siitä valtavasta kirjatarjonnasta, josta valinnat tarkan harkinnan jälkeen teen:

Artain-kustannus: Sielunsärvintä (suokaa anteeksi: tirsk!)
Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon
Henkivakuutusmatematiikka
Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden                               torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa.
Mitä tupakka tarkoittaa? (Savukeidas)
Suomen pöllöjen sulkasadon, iän ja sukupuolen määritysopas
Gourmeeta perkele
100 virkattua lumihiutaletta
Massaspektrometrian perusteet

Arvatkaa otinko?
On minulla mielenkiintoinen työ!


***

Aamulla keittiössä kuultua:

"Tässä on omenan puolikkaanne, herra. Vai olisitteko mieluummin halunnut omenasosetta?"
Minä tyrskien: Mistä tuo on peräisin?
"Aku Ankasta."
Okei, mutta tuuhan nyt pöytään.
"Sallikaa minun etsiä vielä kaksi uusinta Akkaria."
Kuulepas nyt...
"Pyydän! Minun täytyy saada haltuuni vielä numero 32."

Kuka kahdeksan vuotias puhuu noin?

16 kommenttia:

  1. Kuopuksesi tykkää sanoista ihan selvästi! Lukeminen parantaa myös ulosantia ja sanavarastoa, ja sehän näkyy hänessä selkeästi :)

    Siis oliko tuo lista sitä "vähälevikkistä laatukirjallisuutta"? Kuka sen määrittelee laatukirjallisuudeksi? Ei kai pelkkä suosion puute tee niistä sellaisia? 100 virkattua lumihiutaletta tuntuu jotenkin tutulta, ihan kuin olisin sen nähnyt joskus... tai ehkä se on ollu sata virkattua amigurumia tai liinaa tai kukkaa. Kyllä mie heti pari bongasin, jotka voisin tuosta listasta lukea. Selailla vähintään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lista oli ihan normaalista kuukausittaisesta Kirjostamme, se vähälevikkinen lista on sitten ihan erikseen...

      Kuopus luettelee kyllä ulkomuistista pitkiä pätkiä lukemaansa ja varsinkin kuulemaansa. Siihen kai tuo sen "pikkuvanhuus" liittyykin, että on paljon luettu ja kuuntelee äänikirjojakin paljon. Hassu tapaus!

      Poista
  2. Kiitos päivän hymyistä kuopukselle! Ihana, että hän osaa käyttää kieltä nyt jo rikkaasti, pojassa on selvää puhuja-ainesta.
    Mahtavaa tuo kirjatarjonta ja hienoa, että sinun työpisteesi vaihto sujuu noin mallikkaasti. Hyvät työkaverit ovat tosi tärkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, meilläkin toimii se, että yksi avaa suunsa ja yhdessä sitten pähkäillään asioihin ratkaisut. Yhteistyö on voimaa!!!

      Minä saan nauttia näistä kuopuksen väläytyksistä päivittäin ;-)

      Poista
  3. :-) :-D Tilasin juuri yhden pienen sammakon - se on tosin kiveä enkä usko että se pussaamalla prinssiksi muuttuu.
    Sulla on onni elää suuren humoristin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, osaan kyllä arvostaa sitä, ja jokapäiväisiä nauruja ;-)

      Hmmm, sun täytyy esitellä se sammakko kun tulee (tai sitten linkata mulle kaupan sivut) niin voin arvioida itse onko siinä pussaus- taikka prinssiainesta!

      Poista
    2. Siellä poloinen toiveikas prinssi pläsähti päin lasia... :-))

      Poikasi on tullut äitiinsä - kiitos päivän piristyksestä!!
      -a

      Poista
    3. Olepa hyvä - ja kiitos itsellesi. Tuli hyvä mieli ;-)

      Onhan se hassu, mutta sanavalmis.

      Ja se konna. Huokaus! Miten mä en tajunnut?!? Pläts!

      Poista
  4. Oi, Sam Makkoiset on ihanoita, niitä voisi suukotella aina ja fiksut työkaverit on painonsa arvoisia kultaa ;)

    Tuosta listasta tuli mieleeni kun eilen töissä selasin kai Kaupungiteatterin tai Kansallisen tarjontaläpystkää ja siinä oli 'Minä ja Mörö'-näytelmän esittely, jossa sanottiin näytelmän olevan 'tulvillaan hersyvää huumoria' tjsp. Ajattelin itsekseni, miten siitä kirjasta, jota lukiessa itku pääsi, on voitu löytää huumoria jopa hersyvyyteen saakka. Turha varmaan sanoa, että minä en ainakaan mene sitä katsomaan. Ei pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa vieläkin tuo kohtaaminen Sam Makkoisen kanssa. Miten saatoin olla niin hölmö?

      Mulle toi Minä ja Mörö on ihan vieras?!?

      Poista
    2. No, ehkä vastaan tulee vielä joku hurmaava Sam ;)

      Aah.. se sai muutama vuosi sitten junkku-Finlandian muistaakseni, kertoo kiusaamisesta. Jotenkin se ei musta ole kaikkein helpoin aihe lastennäytelmälle, vaikka on toki tietysti hienoa että myös teatterissa muistetaan tämä koulujen (ja suomalaisen yhteiskunnan) ikävä ongelma.

      Poista
    3. Ja ilmeisesti muistan myös nimen väärin.. koitan etsiä oikean. Huokaus.

      Poista
    4. Minä ja Muro siis kyseessä.

      Poista
    5. No höh, olishan mun pitänyt itsekin tuo hoksata! Kiitti kuitenkin.

      Poista
  5. Nyt kun tuo pussaus teksti oli tuossa sammakossa niin kyllä siinä aivan selvästi välittyy tunnelma miten hän on juossut vauhdilla sun perään ja sitten on raukalla tullut lasiseinä vastaan :D 100 virkattua lumihiutaletta on nimensä perusteella sellainen opus, jota säännöllisin väliajoin kannan kotiin kirjastosta ja aina mulla on sama hyvin suureellinen kuvitelma miten justiinsa tämä kirja on se, joka opettaa mut virkkaamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään kirja ei ole tarpeeksi hyvä opettamaan mua virkkaamaan. Pitää odottaa niitä oikeita lumisia hiutaleita!

      Mua vieläkin vähän mietityttää tuo prinssi - entä jos se tosiaan yritti epätoivon vimmalla kiivetä tuota lasia pitkin mun luo?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana