Sivut

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Sulle mun kyljyksein palaa!

Kulttuuriviikossamme on jotain taikaa. Olemme ystävän kanssa todenneet, että tällä viikolla on aina yllättäviä kohtaamisia, mielenkiintoisia sattumia ja vähän sellaista mystistä henkeäkin. Toki osa siitä selittyy sillä, että ihmiset ovat liikkeellä, mekin, mutta joku juttu siinä tunnelmassa on. Joku, mitä ei muulloin ole. Tai sitten itse on eri tavalla virittynyt. Tälläkin kertaa tuntui samalta. Paitsi paikallisiin, olen törmännyt myös muihin ihaniin ihmisiin. Tapasin yhden lapista lähtöisin olevan naisen, jonka kanssa jo rupesimme suunnittelemaan näyttelyä kirjastoomme ja puhuimme ummet ja lammet. Luonani vieraili myös pahoin altistunut Outi miehensä kanssa ja minulla oli heti helppo ja rento olo heidän kanssaan. Istuskelimme terassillani ja höpötimme kaikkea maan ja taivaan välillä. Oli ihana kohdata ihmisiä, joiden kanssa "termistö on tuttu" ja kaikkea ei tarvitse selittää. Ei oikeastaan mitään.





Olen myös ollut mahtavassa konsertissa. Kävimme pari vuotta sitten esimieheni kanssa esikuuntelemassa petroskoilaisen perheorkesteri Sattuman, josko buukaisimme sen meille esiintymään. Nyt bändi saatiin Suomeen ja he vetivät vanhan navetan - joka on kunnostettu juhlatilaksi - ylisillä mainion keikan. Joimme myös maittavat väliaikakahvit ja ihailimme huikeaa maalaismaisemaa illalla kotiin ajellessa. (Kuva yllä) Lauantai-iltapäivän katsoin lasten rellestystä, pidin vilttikirppistä ja muutenkin hääräsin lastentapahtumassa. Omat olivat molemmat poissa. Illalla istuimme iltaa hyvässä seurassa meillä, söimme kuhaa ja käväisimme paikallisessa. Sielläkin oli livemusiikkia ja jokunen biisi tuli tanssahdeltuakin. Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tänä vuonna sitä laatua täällä kylillä. Ensi kesänä kulttuuriviikon aikana sitten taas.

Eilen oli vielä Eino Leinon päivän ja Runon ja suven päivän kunniaksi musiikillinen ja runollinen päätöstapahtuma kulttuuriviikollemme. Lausuimme kirkkoherran kanssa vähän Leinoa, trubaduuri esiintyi, minä emännöin iltapäiväkahvit. Leppoisaa. Lisäksi lava oli vapaa ja jokunen uskalias sinne nousikin. Sen verran oli vakavahenkinen tilaisuus, että jätin possupuvun, kärsän ja korvat kassiin - ja Ilpo Tiihosen Sikojen rakkauden tulkitsematta. Ja nyt se on ohi. Viikon mittainen rynnistys! Tänään minulla on ansaittu vapaapäivä.

10 kommenttia:

  1. Hengästyttävän kultturelli nainen!! Hyvältä ja kivalta kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tän yhden viikon vuodesta! Loppuvuoden voinkin sitten porsastella kotona ;-)

      Poista
  2. Oot kyllä rientäny :-D Mukavaa vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, joo, tänään en riennä mihinkään, nautin vaan terassillani lämmöstä, auringosta ja vapaasta!

      Mukavaa kesäpäivää sullekin Mags

      Poista
  3. Toivottavasti olet lorvaillut oikein kunnolla. Ja juonut riittävästi!
    Mulle kävi vanhanaikaisesti lenkillä kun en jaksanut ottaa huikkapulloa mukaan, nyt on hieman kelju olo :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen juonut niin hirvittävästi, että pelottaa pitääkö koko yö rampata vessassa. No, perempi sekin kun sun kohtalo. Ota iisisti!

      Niin, ja lorvailin, on ollut ihana, rentouttava päivä. Joko te ootte tullu takas?

      Poista
    2. Niin siis unohdin sen pullon, ihan sama lopputulos kumminkin. Mieluusti tosiaan ravaa puun takana kuin kökkö olo. Nyt se meni pois, mutta muistanpa taas paremmin. Kotiin huomenna, jos sää on tällainen ettei myrskyä tmv.

      Poista
    3. Yö meni ihan hyvin, joten suotta pelkäsin. Mutta todellakin, mieluummin ramppaaminen kun kökkö olo. Turvallista kotimatkaa!

      Poista
  4. Juttujasi on aina mukava lukea (no vähän tulee olo, että hmm mitä hyvää minä teen vain teenkö mitään ;-) mutten anna sen häiritä! :-)) Viihdyn vain :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, -a! Täytyy sanoa sille sun olollesi, että lopun vuodesta mäkään en tee mitään hyvää, jospa se vaientaisi sen pienen äänen?
      Viihdy edelleen, jooko!
      ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana