Sivut


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Jo joutui...

Voi tätä äidin elämää! Minä olen niin ylpeä pojistani. Liikuttunut, onnellinen ja ylpeä. Esikoinen sai mainion peruskoulun päättötodistuksen, peräti viisi kymppiä. Eivätkä muutkaan numerot huonoja olleet ollenkaan. Ensimmäiset kyyneleet piti tirauttaa jo melkein Suvivirren aikana. Mutta Bändikerhon esittämä On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa sitten räjäytti pankin ihan totaalisesti. Laulu on minulle muistorikas siltä ajalta kun kirjoitin ylioppilaaksi ja muutin Helsinkiin. Samaiselta kesältä minusta on mustavalkoinen kuva Hakaniemestä, olen sen esitellyt täällä (kuvatekstilla taidekuvia opistoajoilta). Esikoinen soitti flyygeliä ja myöhemmin bassoa - ja äiti vetisteli. Myös yläasteen rehtorin puhe oli puhutteleva, ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Tiedä sitten mitä siitä nuorille jäi muistiin.





Juhlien jälkeen yhytimme kuopuksen ja isänsä ja sitten pistäydyimme markkinoilla ihan omalla porukalla. Herkuttelimme pizzoilla ja joimme vielä jälkkärikahvit torilla. Ihmiset juttelivat, onnittelivat, kättelivät ja kehuivat esikoista komeaksi. Niin hän oli minustakin, vaikka taidan olla vähän jäävi. Äitini tuli miehensä kanssa meille kakkukahveille ja oikeasti säikähti kun esikoinen meni puku päällä avaamaan ovea - ei meinannut tuntea! Meillä oli rattoisat pikku juhlat joihin osallistui esikoisen paras kaverikin. Seuraavaksi suuntasimme hänen kotiinsa kahveille ja juhliin. Tämä porukka on siis se, jonka kanssa kymmenen vuotta sitten muutimme yhtä aikaa tänne. Pojat tulivat molemmat meille yöksi ja illalla vielä heidän ekaluokan opettajansa ja minun rakas ystäväni pistäytyi lasillisella. 





Vaikka eilinen oli selkeästi esikoisen päivä, sai kuopus toki juhlahumua osakseen. Hän oli isänsä kanssa pokannut paitsi hyvän todistuksen myös stipendin luontoharrastuneisuudesta. Kannatti roikkua pää alaspäin pulpetista ja esitelmöidä koko luokalle lepakoiden elämästä!


***

Esikoisen koulu oli valinnut noudattaa perustuslakivaliokunnan viimeisintä linjausta, että Suvivirsi on soveliasta laulaa. Minä en laulanut, mutta se ei ollut mikään protesti. Minä en koskaan laula yhdenkään ihmisen kuullen. Paitsi poikieni. En minä virrestä häiriintynyt, mutta en sitä mitenkään erityisemmin olisi kaipaamaankaan jäänyt. Lisäksi minulle olisi riittänyt yksi säkeistö. Kahdessa seuraavassa tuli ateistille ihan vähän epämukava olo. Mutta minä kestin sen kuin nainen. Ja käyttäydyin, tietysti. 

14 kommenttia:

  1. Upeaa! Onnea kaikille! :)
    Tuohon todistukseen nähden tuntuu vielä käsittämättömämmältä se tyyli, miten se opo(ko se oli?) suhtautui siihen koulun jatkamiseen, kun "on niitä poissaoloja". Taitaa olla tehokas syrjäytymisen edistäjä se henkilö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä mainio päivä!

      Mä en oikein vieläkään tiedä mitä sen opon päässä liikkui. Se ei taida juurikaan tietää altistuksesta, tai se nyt tuli selväksi siinä palaverissa. Mutta lukiossa, vaikka samassa tiloissa onkin ja osittain on myös samat opettajat, opo on onneksi toinen.

      Poista
  2. Onnea teille kaikille! Hyvin on muistissa, miten ajattelin samalla tavoin ; miten komeaksi ja isoksi ja ihan mieheksi se poika muuttui ysillä (ja ripillä), kun kiskoi sen puvun päällensä. Tuli olo, etten voi millään olla sen äiti!! Ja upea todistus teillä. Vielä kun laskee päälle kaikki altistushankaluudet ja pakolliset poissaolot, on suoritus kyllä todella huikea!!!

    Onnea myös lepakolle stipendistä, wow!!!!

    Ja huippumutsille siitä, että olet tuollaiset Helmet kasvattanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kiitos! Mä olen esikoisesta (ja kuopuksesta tietty myös) kovin ylpeä. Just sen takia mitä tuossa kirjoititkin - vaikka poissaoloja oikeasti on satoja tunteja, sai se silti ysin keskiarvon ja lukuisia kymppejä.

      Eikä ole hurjaa miten nää lapset kasvaa mutta me ei samassa tahdissa? Juuri sen ystävän luona, jonka kanssa muutettiin 10 vuotta sitten, mietittiin miten pieniä ne silloin oli ja miten upeita nuorukaisia nyt. Ja miten vähän me itse - kuitenkaan - ollaan muututtu!

      Poista
  3. Onnea poitsuille, onnea äidille lahjakkaista upeista pojista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags, mä kyllä taputtelen itseäni olkapäälle ja lahjonkin varmaan jollain ;-)

      Poista
  4. Tundran Paimensäätiö onnittelee sekä esikoista että kuopusta mallikkaasta koulutyöstä jonka arvoa nostaa aiemmissakin kommenteissa mainitut erikoishaasteet joita muilla ei ole. Mainittakoon myös että lapset kasvattanut äiti ansaitsee kunniamaininnan jonka yhteydessä Paimensäätiö esittää toivomuksen äänipostauksesta, joka voisi sisältää edes yhden säkeistön jostain laulusta.
    Lopuksi toivotamme erittäin hyvää kesäkuun ja kesäloman alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Tundran Paimensäätiö,

      suuresti kiitän ja niian ja arvostan onnittelujanne sekä kunniamaininta. Toivon myös, että kieltäytymistäni äänipostauksesta ei tulkita kiittämättömyydeksi.

      Marjaana

      joka toivotteleen mukavaa kesänalkua myös tundralle!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. En ennen eilistä tiennyt, miten totta tuo on!

      Ja eihän flyygeliä nyt millään voi soittaa farkuissa tai collegehousuissa.

      Poista
  6. Ihanaa, tuosta on hyvä jatkaa opintoja ihan minne itse haluaa! Isot Onnittelut esikoiselle! Kait olet kehunut miten spesiaali suoritus! Meillä nuorempi päätti just seiskan kolmella kympillä, nyt tarttee petrata..ei vaineskaan.
    Olen ihan tosissani, että on hienoa kun koulu hoidetaan kunnialla, ja vieläpä tässä tapauksessa niin että vaikeuksien kautta voittoon.
    Onnittelut myös kuopukselle hyvästä todistuksesta ja stipendistä!
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -a, ja onnea sinnekin päin. Ollaan ylpeitä lapsistamme, ja iha niinkuin sanoit, kerrotaan se myös heille!

      Tästä on hyvä jatkaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana