Sivut

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Toisaalta ja toisaalta

Gnjäääh!

Tylsää.





Inhoan sitä, kun aamulla kurkistaa pakkasmittariin ja toteaa ulkona olevan -17 astetta. Onneksi on sairasloma ja ystävä. Hän otti eilen pojat kyytiin mennessään eikä minun tarvinut käynnistellä Pösöä lainkaan. Myöhemmin kävin torilla hakemassa savukalaa päivälliselle ja auto hurahti nätisti liikkeelle.

Inhoan sitä, kun välillä iskee kateus jonkun toisen kotia katsoessa. Kun saa sisustaa mieleisekseen, omaansa. Kun on mahdollista löytää se Oma Koti. Kun on varaa siihen.

Niinpä niin, se raha.

Inhoan sitä, kun joka paikassa minne menen, tulee oireita. Nenä menee tukkoon, kutisee. Päässä heittää ja ajatus lakkaa kulkemasta. Illalla palelen kotona lämpöpeiton alla.

Toisaalta, eipähän ainakaan minulla ole sitä vaaraa, että hankkisin itselleni sisäilmaongelmaisen kodin. 

Inhottaa olla näin huonossa kunnossa. Saa nähdä mitä keuhkolääkärini tänään lausuu. Ei ole aivan ilmaista huvia sekään, ja apteekkiin menee hävyttömän paljon rahaa kuussa. No, olen minä todella paljon paremmassa kunnossa kuin hometalossa asuessani. En ole sairastanut yhtäkään kunnon flunssaa sitten viime keväisen keuhkokuumeeni, jolle sillekin löytyi syy ja selitys. Vastustuskyky on parantunut huimasti. 

Tuntuu epäreilulta kun joutuu olemaan huolissaan pojista, heidän tulevaisuudestaan, eikä sille kuitenkaan voi tehdä mitään. Altistus ei parane. Kovasti kovasti toivon, että edes kuopus säästyisi pahimmalta. Joka ainoa tauti ja kipu saa minut kuitenkin huolestumaan. Tunnen välillä oloni vainoharhaiseksi.

Joskus se, että on yksin vastuussa, tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta.

Sitten toisaalta taas, kun ajattelen vaikkapa naapureitani, tunnen valittavani turhasta. Toiselta on amputoitu jalka ja siinä on edelleen aavesärkyä. Kipuihin joutuu toisinaan ottamaan morfiinia. Eilen hän lähti käymään sairaalassa. Toisella on keuhkosyöpä ja saa sytostaattihoitoja. Me olemme kuitenkin suht terveitä ja pojat ovat suloisia.

Kotikin on siisti, jynssäsin eilen apinanraivolla. Pesin jopa ikkunat! Nyt kelpaa auringon paistaa.



Asioilla on aina puolensa, ne molemmat.


20 kommenttia:

  1. Niinhän se on, molemmat puolet on aina, kaikessa. Onneksi (!!!) eri päivinä vyöryy eri asiat, ja useimmiten Kuitenkin kai ne hyvät puolet. Mutta inhoärsypäiviä saa olla, ja varmaan pitääkin. Mä ymmärrän Niin Hyvin!

    Toivotaan, että keuhkotohtorilta tulee vain Hyvää; apuja ja halpoja ja tehokkaita lääkkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onnellinen kans, että ei koko ajan ja jok päivä huoleta. Yleensä onnistuu elämään ihan suht onnellisena ja välillä sitten on näitä huolehtimis- ja ahdistumisjaksoja.

      Mutta eteenpäin porskutetaan, molemmat ;-)

      Poista
  2. Hengessä mukana, vaikkei siitä konkreettista apua olekaan... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengessä mukana oleminen lämmittää ja auttaa aina!!! Varsinkin kun on hengityselimistä kyse ;-)

      Ja susta!
      <3

      Poista
  3. Sie voisit valjastaa nenäsi yrityskäyttöön - nopea sisäilmakartoitus! Tosin sitten sie vasta huonossa kunnossa olisit, että jos nyt ei kuitenkaan...
    Kyllä sun kuopus paljon vähemmällä pääsee, uskon minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt että haluaisivatko ihmiset oikeasti maksaa huonoista uutisista? Eikös yleensä ole tapana ampua viestintuoja ;-)

      Kiitti Sanna, mäkin uskon ja toivon, että kuopus on eri puusta ja pysyy terveenä!

      Poista
  4. Huoh, niimpä. Puolensa ja puolensa.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on aika vaikea nähdä se toinen puoli, mutta yleensä se aina on <3

      Poista
    2. Ei ihan hirveän hyviä uutisia. Normaalisti on riittänyt kontrollikäynti kerran vuodessa, nyt joudun tihentäämään tahtia. Lisäksi viidessä kuukaudessa oli lääkityksen lisäämisestä huolimatta keuhkokapasiteetin alentuma vaihtunut lievästä keskivaikeaan. Vaihdettiin lääke ja otettiin toinen rinnalle ja seuraava kontrolli jo kesäkuussa.

      Poista
  5. Meillä on ystävätär joka tykkää sisustaa ja laittaa asuntoaan nätiksi. Hänellä ON nätti asunto. Se on joka kerta erilainen kun siellä käy ja siellä on kaikkea kivaa. Välillä käy vähän kateeksikin, kun oma koti on melkein kokonaan siltä ajalta kun tänne muutettiin eli melkein 15 vuoden takaa. No, sohvat on reilun vuoden vanhat :D ja niistä olen iloinen. Ja on muitakin kalusteita vaihdettu, mutta seinäpinnat ja muut sellaiset kaipaisivat päivitystä, mutta sitä yhtä puuttuu...
    Mutta hänen luonaan kun käy kylässä, asunto tuntuu vain asunnolta, ei kodilta. Ei siellä osaa ollakaan, tuntuu että pitää varoa koko ajan. Ja aina kun soittaa ja pyytää lenkille tms. ei ehdi kun pitää siivota. Vaikka siellä ON aina siistiä.
    Meillä, kahden aikuisen huushollissa, on tavarat hujan hajan, mun käsitöitä siellä täällä, puhtaita pyykkejä odottamassa kaappiin menoa, eteisessä kenkiä tulossa ja menossa :) Mutta silti tämä tuntuu enemmän kodilta - parhaan ystävänikin kanssa viimeksi istuttiin iltaa pitkissä kalsareissa :D
    Pointtini on se, että on koteja ja koteja: kallis ja sisustuslehdistä otettu sisustus ei tee kodista kotia, vaan se että se on juuri sinun/teidän näköisenne ja te viihdytte siellä - ja kun te viihdytte siellä, ettekä välitä muutamasta nilkkoja järsivästä villakoirasta ja tavarakasoista siellä täällä, niin ei vieraatkaan välitä, vaan nekin viihtyy :D

    Meillä on taas ollut pari viikkoa sisustuselementtinä pölynimuri tuossa työhuoneen ovella - eipä ole ketään häirinnyt niin paljoa, että olisi tarttunut siihen ja käyttänyt sitä ja sen jälkeen laittanut sen pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HelvetinPöllö (mua edelleenkin naurattaa sun nimi, sorry), sä olet ihan oikeassa! Mä en myöskään haluaisi, että koti olisi kliininen tai niin kuin sisustuslehdestä, mutta mä haluaisin, että voisin laittaa sellaisen kun haluan. Eli jos haluan maalata yhden seinän oranssiksi, voisin tehdä sen. Vuokralla se ei onnistu.

      Olen myös varsin allerginen valkoiselle naistenlehtisisustukselle, en voisi ikinä itse asua sellaisessa ja tuntea siellä oloani kotoisaksi. Kodin pitää näyttää asutulta - juuri sellaiselta kuin sä kuvailet teillä olevan. Tai sellaista kun meillä on. Mutta olis ihanaa, kun seinät olis omat ;-)

      Poista
    2. Saat nauraa :)
      Me katsottiin sunnuntaina puolivahingossa ohjelmaa Tanskan kaunein koti, siinä oli yksi koti tehty vanhaan myllyyn tai johonkin vastaavaan, en enää varmaksi muista, ulkoa se olisi ollut kuin meille tehty, mutta sisältä - siellä oli KAIKKI valkoista. Se oli kamala! Ne arvostelijatkin oli mun muistaakseni sitä mieltä, että se oli niistä huonoin, juuri sen takia kun siellä oli kaikki valkoista.

      Mä saan joskus kohtauksen ja siivoan niin, että meilläkin on kaikki paikallaan ja järjestyksessä - sitä kestää pari-kolme päivää, korkeintaan viikon, riippuen siitä kuinka paljon me ollaan kotona ;)

      Poista
    3. Mä taisin nähdä lopun siitä samaisesta ohjelmasta, ja se mylly näytti upealta ja potentiaaliselta - siis ulkoa päin.

      Mun siivouskohtaukset tulee todella harvakseltaan ja pojat pitää huolen, että asiat ei pysy sillä mallilla puolta päivää pidempään. Sitten se siivousintokin laantuu, turhanaikaista rehkimistä, kun tulos ei näy missään ;-)

      Poista
  6. Mä todella tykkään sun ajatusmaailmasta; osaat hyvin purkaa ja paloitella ja kääntää negatiivisuuden positiivisuudeksi! Kiitos, koska mulla oli tänään Gnjääh päivä, joka oitis parantui kun luin kirjoituksesi!
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Mä yritän ja olen oppinutkin ihan itsestään ajattelemaan positiivisesti. Ei tätä altistusta muuten varmaan jaksaisikaan!

      Poista
  7. Tuli äskettäin mieleen, että minäkin haluaisin sisustaa, nyt kun on taas aikaakin. Mutta, mutta.... Tuntuu, että kaikki rahat menevät asuntolainaan, töiden loputtua sitten vieläkin täydellisemmin, eli ei sitten sisusteta, ellei ryhdytä paastoamaan pitkäaikaisesti tms.
    Ymmärrän tuon Gnjääh-tunteen, vaikka tilanteeni ei olekaan identtinen sinun tilanteesi kanssa. Ja täytyy lisätä, että valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisustaminen vie rahaa, se on aivan totta. Varsinkin, jos haluaa tehdä jotain isompaa eikä tinkiä laadusta tai lopputuloksesta. Mulla on aika vaatimaton maku ja lähinnä tässä ajattelin seiniä ja sitä, jos voisi niitä maalaamalla ja pienillä ratkaisuilla tehdä vielä omannäköisemmän. Mutta vuokralla ei voi.

      Gnjään on universaali tunne ;-) Tuon viimeisen varmaan ymmärsin väärin: et taatusti haluaisi olla minun kanssani samanlaisessa tilanteessa?

      Poista
    2. Tarkennuksena, että valitettavasti Gnjääh on tuttu. ;)

      Poista
    3. Jotenkin arvelinkin näin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana