Sivut

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Maalla on mukavaa

vai miten se meni?

Laitan teille luettavaksi keskustelupalstalta bongatun ihanuuden, kun juuri nyt ei ole minulla ihan hirveän ihanaa. Toipuilen edelleen työviikon oireista ja eilen tapahtui elektronisten laitteiden joukkoitsemurha. Minulla ei olisi varaa moiseen.








"Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.

Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin: Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee 'elintään' kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pienimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.

Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut.."

"Onpas tänne tullut paljon vastauksia. Ilmeisesti asia 'järkyttää' muitakin. Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin. Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä."

"No niin, täällä ollaan.. Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää. Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: 'tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.' Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun.

Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään. Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka."

"No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen. Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään. Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: 'et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?' Vastasin siihen että: 'juu, en todellakaan ottanut vakavasti' ja hymyilin leveästi.

Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli! Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia... Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta. Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä. 

Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan. Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa. Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun."

"Aina vaan hullummaksi menee! Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa. Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja 2 poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut. Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. 

Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan! Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana. Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät."


***


Ne, jotka tänne saakka pääsivät: pitäkääpä pöksyt jalassa älkääkä vilautelko!

28 kommenttia:

  1. *huutonaurua* EI VOI olla totta!!! Siis viime kesällä tällainen juttu jo kulki jossain päin Suomea... mutta teillä? Onkohan tuo sama ihminen muuttanut sinne? Anteeks, ja poliisit... *jatkaa nauramista*!
    En ole nauranut kuin kerran tänä vuonna, tämä on toinen kerta *eheheheeeeeeeeeeeh*! Tahtoo ihailijakuvan siitä hepasta seinälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ei ole sattunut - tietääkseni - täälläpäin, mutta olisi voinut, ja naurattaa joka tapauksessa. Mä repesin pernan ja umpisuolen kohdalla ;-)

      Poista
  2. Mä luin tätä kanssa tuolla somessa ja naureskelin kyllä ihan huolella. Tää äiti on ihan taatusti se sama, joka puhuu lapsilleen etupyllystä!
    Ja noi poliisit *tirsk* On niilläkin ollut töitä pitää pokerinaamaa..

    Voi Ei, joukkoitsari! Mitä laukesi?
    Täällä maalla on tapeltu pesukoneen kanssa koko vkl. Ja mä hullu sanoin ääneen, että mun kerrostalopesukone on jo 10 vuotta vanha ja hyvin toimii!! Sanominen oli paha virhe, ihan taatusti ei mee kauaa....... ei,ei,ei, sit meinaan on nyrkkipyykki edessä. *koputtelee kaikki puut ja päät ja puupäät*

    Huisin suloinen kuva ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuvat lapset vaan on niin suloisia!

      Esikoinen paahtoi leipää ja paahdin iski kipinää. Sen tietokone ja telkkari simahtivat - kalleimmat koneet koko talossa. Grrr. Vakuutusyhtiöt on aina niin nihkeitä etten oikein usko että paljoakaan kostuttais vaikka kotivakuutus onkin. Mutta toivoa sopii...

      Toi on jotenkin niin absurdi tuo tarina, että ei voi muuta kuin nauraa. Ja poliisit, totta totisesti niiden työ on mielenkiintoista ;-)

      Toivotaan teidän pesukoneelle vielä pitkää ikää!

      Poista
  3. Mun on myönnettävä vastaavanlainen nolo tapaus :D. Oltiin ulkomailla eläintarhassa. Lapset oli about 4 ja 6. No, siellä oli aasi joka tuuletteli elintään ja se oli elukan kokoon nähden HILLITÖN! Me aikuiset tuijoteltiin sitä haltioituneena ja otettiin kuvia ja kiherreltiin. No, näkihän lapsetkin sitten sen ja kyselivät että mikä toi on. No, enhän mä voinut sanoa että se on julmetun kokoinen pippeli (miks en muka? En tiedä) vaan keksin hätävalheen että se synnyttää ja se on sen poikasen jalka :D. Meni läpi ja mua vieläkin naurattaa tuo miten hölmösti mä sen asian hoidin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... toi on ehkä vielä parempi - jalka ;-)

      Joskus häveliäisyys ottaa vallan mitä kummallisimmissa paikoissa!

      Poista
    2. *reps* Voi Puolis !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! *reps*

      Poista
    3. Aivan sama reaktio täällä ;-D

      Poista
    4. Mä olen liian ronski hevosnainen, että voisin ikinä keksiäkään sanoa mitä muuta, kuin että se on sen pippeli. Mutta ehkä muut kuin hevosihmiset, näkee nää asiat erilailla :)

      Poista
    5. Kyllä meilläkin on asioista puhuttu niiden oikeilla nimillä.

      Siis yleensä. Tänä aamuna 8-vuotias kuopus kysyi, että mitä on seksi. En jaksanut ruveta aamutuimaan selittämään ja sanoin vaan, että sitä on vähän vaikea selittää. Joskus se riittää, mutta tiedän, että asiaan vielä palataan. Täytyy kehitellä selitys siihen mennessä.

      Jep, lasten kans on tosi kivaa ;-)

      Poista
  4. Tämä tarina on tosi: mä olin n. 16 vee kun asuttiin keskustan ulkopuolella ja siellä oli maatalousoppilaitos. Oppilaitoksen hevosia pidettiin laitumella siinä tien vieressä, josta joka jumalan aamu ja iltapäivä jouduin kulkemaan koulumatkani - ja joskus muutenkin, mm. iltalenkillä jolloin jouduttiin sammakoiden saartamaksi, YÄK. Yhtenä kevätaamuna eräs ori siinä sitten kanssa tuuletteli pippeliään ja se ei tosiaan ollut mikään pieni! Näky on syöpynyt verkkokalvoilleni (meinasin kirjoittaa -karvoilleni...) iäksi; se lekotteli vielä n. 10 cm maata pitkinkin! Se oli ihan julmetun kokoinen - mutta eipä tullut mieleen kertoa äitille, että kirjottaisi koulun rehtorille, että käskee hepan pitää pippelinsä piilossa. Enkä myöskään maininnut asiasta sitten, kun itse pääsin ko. kouluun kesätöihin. Totta puhuakseni kävelin aamuisin reippaammin, että olisin ehtinyt sinne laitumelle asti, ennen kuin naapuri tuli autollaan ja otti kyytiin ja heitti kaupunkiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh... ihana tarina!

      Muistan itekin joskun ihmetelleeni juurikin hevosen elimen kokoa. Ja sitä teleskooppiominaisuutta en oo koskaan tajunnut. Miten se julmettu letku menee piiloon?!?

      Poista
  5. *tirsk* Miltähän planeetalta ne uudet naapurit olivat muuttaneet?
    Mutta ihan vakavasti puhuen, jos aikuinen ihminen tekee poliisille ilmoituksen tuollaisesta asiasta, niin lähinnä tulee mieleen, että aika kauas luonnosta on vieroituttu. Miten tulee edes mieleen??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta - lapsia pitää suojella kaikelta ;-) Mutta maallapa voi tulla yllätyksiä vastaan...

      Tuota poliisiaspektia mäkin mietin. Liekö totta koko tarina, mutta viihdyttävä joka tapauksessa!

      Poista
  6. Toi hauska hesvosjuttu on vanha sähköpostiviesti, joka on kulkenut minullakin useita kertoja. En tiedä mistä se on saanut alkunsa ja onko se tositarina. Täältä se löytyy ainakin samana juttuna kuin viime kesänä kiersi sähköpostissa:
    http://ridefoorumit.saittivelho.fi/ratsastus/archive/index.php/t-3075.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin löysin tuon kun siivosin sähköpostilaatikkoani. Vuodelta nakki ja makkara, mutta jaksaa silti mua naurattaa joka kerta ;-)

      Poista
  7. Umpisuoli!!!! Ai hahhahhahaaahaaaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jotenkin mystisesti ruvennut roikkumaan ;-)

      Poista
  8. Ainakin ihan uskottavan kuuloinen juttu kyllä... onhan se hevosen vehje ihmisen silmään kauhea (olen kuullut joskus maailmassa naisen puhuvan miehestäkin että sillä on mu**** ku hevosella) ja kaupunkilaisihminen, joka ei voi lapsille kertoa kuin kukista ja mehiläisistä, on ehkä ihan neuvoton sellaisen edessä.

    Toivottavasti kotivakuutus kuitenkin korvaa leivänpaahtimen tappamat koneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy teettää korjausarvio ja katotaan sitten mitä vakuutusyhtiö sanoo!

      Ehkä ne kukat ja mehiläiset tosiaan jossain vaiheessa on vaan pakko ottaa puheeksi. Musta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ;-)

      Poista
  9. Mä olen monesti miettinyt, onko toi juttu totta. Itse törmäsin siihen jo monta vuotta sitten, olisko siitä ehkä jo viitisen vuotta, kun tosta tallilla puhuttiin. Mutta voihan se ihan totta ollakin, kyllähän maailmaan kaikenlaisia viripäitä mahtuu.

    Sitten semmonen tiedotus kaikille, että hevosten vehkeiden koossa on eroja, vähän niin kuin ihmisilläkin. Edellisellä tallilla oli niinkin hassu juttu, että tallin isännän hevosella, joka oli tallin isoin hevonen, oli suhteessa tosi pieni vehje. Naisten kanssa sitä katseltiin, mutta ei ikinä viitsitty sanoa isännälle, että sun hevosella on muuten aika pieni vehje, olis saattanu isäntä loukkaantua ;)

    Lisäksi voin kertoa senkin, että allekirjoittaneen ruunalla kertyy sinne onkaloon, mihin se vehje vedetään sisään, tämmöisillä mutakeleillä kivasti tatinaa. Sinne kun laittaa kätensä sisään, niin pahimmillaan saa kaiveltua golfpallon kokeisen mutaklöntin ulos sellaista tosi "hyvälle" haisevaa "munatatinaa". Olen siis joutunut ko. paikan hevoseltani silloin tällöin pesemään. Ja sen jälkeen on pikkasen pestävä omiakin käsiä, kun on kynsienkin alla sitä mustaa tatinaa.

    Ja sekin täytyy vielä sanoa, että talvisodan aikaan, kun oli kovia pakkasia, osan hevosista vehkeet jääty, siis meni kuolioon, kun ne rankan päivän jälkeen roikutti niitä pakkasessa. Normaalistihan tällaista ei tapahdu vaikka pakkasta on nykyäänkin, mutta ilmeisesti ne hevoset on ollut niin ylirasittuneita ja henkisestikin kuormittuneita sodassa, että ne on hikipäissään roikuttanut vehjettään liian kauan tajuamatta mitään ja se on jäätynyt ja mennyt kuolioon. Osa näistä hevosista menetettiin, osalla saatiin vehje amputoitua ajoissa ja tehtyä niille tammamainen pissauskanava. Ja tästä viisastuttiin siihen malliin, että jatkosodassa ongelmaa ei enää esiintynyt, kun hevosmiehillä oli yövartija vuorot, jossa ne kävi koputtelemassa hevosten vehkeet sisään. Ja on ihan täysin tosijuttu.

    Ugh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yäk :-))
      Marjaana, toivottavasti vakuutus korvaa! Joku yhteyshän tuossa on?
      -a

      Poista
    2. Marra kiitos, oli aika paljon kiinnostavaa (ja sitten sitä vähän ällöttävääkin ;-) informaatiota. Vai kullinkoputteluvuorot? Hmmm!!!

      Ja ei sovi isännän hevosen vehkeen kokoa arvostella, saattaisi ottaa itteensä, tai sitten kehua, että "mutta isännälläpä sitten onkin senkin edestä"!

      Poista
    3. -a, mäkin toivojn, että jotain rahoja tulisi, on tosiaan meidän kjodin kalleimmat vehkeet. Ja uusimmat, telkkari ostettu kuukausi sitten ja tietokonekin pojalla viimeisenpäälle kesätyörahoilla laitettu vuosi sitten tammikuussa. Äh!

      Poista
  10. Haa, löysit ikivanhan aloituksen jostain heppa-sivuilta :) Tuo on ihan hervoton helmi kyllä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muhinut mun s-postissa tallessa ja nyt kun siivoilin sitä, löytyi ;-)

      Vieläkin nauratti!

      Poista
  11. Toivottavasti saat kotivakuutuksesta jotain, se on kyllä niin, että kun yksi hajoaa niin sitten tuppaa muutkin liittymään mukaan. Jos tietsikassa ei ole enää takuuta jäljellä niin kannattaisi silti varmaan kysyä takuuasioita kun musta tuntuu, että on joku "kohtuullinen" pykälä. Eikä se nyt kyllä ole reilun vuoden päästä kohtuullista. Hevosasiaa en pysty nyt naurultani kommentoimaan :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koneella on kahden vuoden takuu - ja siis voimassa edelleen - mutta tää on kyllä selkeesti kotivakuutuksen heiniä. musta. Mutta otin mä tietty yhteyttä sinne mistä tietokone ostetiin, joten katsotaan. Samoin telkkarista lähti kans kysely, joten asia etenee.

      Hevoset on veikeitä tapauksia ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana