Sivut

tiistai 18. helmikuuta 2014

Miesten logiikkaa - isojen ja pienten

Kuopuksen jalka on ollut lääkärissäkäynnin jälkeen paljon paljon paremassa kunnossa. Jopa lääkekuuri lopetettiin, koska siitä en näkyvää hyötyä ollut. Jalka on ollut kivuton ilman lääkkeitä jo useamman päivän. Pidetään peukkuja, että tämä linja jatkuu. Ja aika magneettikuvaukseen tulisi ja selviäisi lisää. Kuopuksen isä hoitaa pojan loistavasti, mutta muutoin on välillä vähän logiikassa hiomista. Totesi, että hänestä on kiusallista, kun joutuu toisinaan tekemään töitä silloin kun kuopus on hänellä. Että voisiko rytmiä sittenkin muuttaa. Minä latasin taas kaikki argumenttini (tämä neljän päivän työviikko on osoittautunut minun terveydelleni varsin hyväksi. Jos en pysty tekemään viikoittaista iltavuoroani, en myöskään saisi tunteja neljässä päivässä täyteen. Lisäksi työyhteisöämme kohtaan se olisi jälleen kerran kovin kuormittavaa, jos minä vähentäisin iltavuoroja. Aamupäivät ennen iltavuoroa ja perjantain vapaat ennen kun kuopus tulee koulusta ovat minun harvinaista omaa aikaani jota ilman tuskin jaksaisin tätä rankkaa tilannetta) kun ehdotti, että kuopus olisi torstaisin iltapäiväkerhossa viiteen ja tulisi sitten kanssani kirjastolle ja menisi hänelle vasta perjantaina. Niin, minunko työntekoa sitten ei haittaa, jos hoidan kuopusta samalla? Rautaista päättelyä. 

Minä sanoin rehellisesti, että jos kuopus on 14sta päivästä kymmenen minun kanssani, en pysty kyllä yhtään vähentämään omista vapaistani tai joustamaan muutenkaan. Kerroin, että jaksaminen on todella kortilla - niin henkinen kuin fyysinenkin. Sanoin myös, että jos muutamme systeemiä, joudumme muuttamaan sitä radikaalisti. Esimerkiksi niin, että kuopus on kaksi viikonloppua kolmesta hänen luonaan ja yhden minulla. Saa nähdä mitä mietintämyssyssä hautuu. Minulle on nyt kuitenkin tärkeintä se, että saan pakan pysymään sellaisena, että siitä selviän. Koska kuten todettua, aika kovilla olen kaiken kaikkiaan. Esikoisen kouluhässäkkä. Kuopuksen jalka ja huoli hänestä. Rahatilanne äärimmäisen tiukka. Oma altistukseni ja oireiluni työpaikalla ja vähän muuallakin. Eilen kävin kokouksessa sellaisessa paikassa, etten aikoihin ole saanut niin voimakkaita oireita missään. Naama, kurkku ja kieli kihelmöivät. Oli kaikkien aikojen aivosumu: hukkuivat muun muassa kuukausien nimet, näkö hämärtyi, korvissa soi ja koko ilta menikin sitten lämpöpeiton alla palellessa. Tiedänpähän olla menemättä toiste - huh! Onhan siinä yhdelle ihmiselle. Ei tätä nauhaa voi loputtomiin venyttää ilman että se katkeaa.

Minä olen pahoillani, että tämä on hetkittäin näin raskassoutuista. Elämä on, välillä. Välillä se näyttää kaikkein kurjimman karvansa.


Minäkin taidan mennä laatikkoon piiloon!



***

Missä se menee se raja, milloin, missä ja miten saa pippeliä räplätä. Siis itse, omaansa, jos on pieni poika? Keskustelimme aiheesta kuopuksen, joka on kovin kiinnostunut esinahastaan ja kaikesta, mitä sieltä alta löytyy, kanssa. Katsoimme Suomi-Kanada -peliä ja poika totesi, että varmaan vähän jännityksestäkin johtuen tulee kapistukseen tartuttua. "Ja naiset voi sitten räplätä vaikka paidanhelmaa."

Pippelin puutteessa. Jestas mikä tilannetaju. Melkein iski ensimmäistä kertaa ikinä se kuuluista peniskateus.

18 kommenttia:

  1. Elämä on ylämäkiä ja alamäkiä, kaikki me sen tiedämme. On paljon antoisampaa lukea elävästä elämästä kuin siitä pelkästä siirapista, jota jotkut blogeihinsa suoltavat. Sulta löytyy kaikkea laidasta laitaan kuten elämästä meiltä kaikilta ja sä rehellisesti niistä kirjoitat. Välillä pitää räplätä vähän sitä paidanhelmaa, niin se vain on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun paita on ihan rispaantunut ;-)

      Mutta kyllä täältä noustaan, ei vähiten teidän ihanien ystävien - johin sutkin ehdottomasti luen - ansiosta! Kiitos taas Nollis

      Poista
  2. Paraneminen jatkukoon ja tulkoon ukkos järkiinsä, juur muuta en nyt pysty tältä nauramiseltani kommentoimaan :D
    Vo paidan räpläys..!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te miehet voitte ilman syytteen pelkoa (ainakin kotosalla) räplätä ihan ehtaa omaanne!

      Kiitti Paimen!

      Poista
  3. Höh, toivottavasti mies ymmärtää!

    Mekin on keskusteltu tosta paikkojen räpläyksestä (ja nenän kaivamisesta), mutta hankalaahan se välillä on. Miten selität kolmevuotiaalle että oma pimppi on hieno asia ja sitä saa ja pitääkin tutkia, mutta ei kuitenkaan muiden nähden. Ai miksi? Jos sanon että se on noloa ja hävettävää niin eikö tyttö tulkitse sen niin että koko pimppi on nolo ja hävettävä? Miksi paidanhelmaa saa julkisesti räplätä mutta yksityisiä paikkoja ei? Ja sitten vielä käydä koko keskustelu niin että pysytään kolmevuotiaan tasolla ilman sen ihmeellisempää tunnelatausta ko aihetta kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaikeaa kahdeksanvuotiaankin kanssa! Oli sanonut isälleen, että äiti ei anna räplätä, kun oli tulkinnut mun kehotuksen "pistäpä ne housut jalkaan" niin. Huokaus! Eli tasapainotella saa, toden totta.

      Isänsä lupasi, että annetaan ajatuksen hautua ainakin syksyyn asti. Sitten on vissiin edessä uusi "taisto". Mutta rauha maassa siihen saakka ;-)

      Poista
  4. Luin tuosta pippelin räpläyksestä puolisolle ja hän oli luonnollisesti sitä mieltä, että fiksu poika :) Ja jatkoi sitten pohdintaa, että ovatko kaikki naiset, jotka räpläävät paidanhelmaa, pippelin puutteessa...

    Edelleen kuitenkin voimia sinulle <3 - näinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen voin vain todeta, että sinulla on fiksut lapset ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta heistä on kasvamassa kanssasi hienoja nuoria miehiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, HelvetinPöllö! Jatketaan tutustumista.

      Miehelle terveinen: kaikki naiset, jotka räpläävät paidanhelmaa, eivät suinkaan ole puutteessa vaan jännittyneitä ;-)

      Poista
  5. Ilmankos mun paidanhelmat onkin aina niin rytyssä ja siuki :-D Ihan ei nyt aukea tuo exän logiikka...mutta...Hyvä, jos idea siirtyi tauolle.
    Huisisti voimajaksamishuiskauksia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi, jatketaan paidanhelmojen räpläämistä ;-)

      Eksän logiikan kanssa on mulla ennenkin ollut ongelmia, mutta onneksi nämä ovat ylitettävissä kun emme enää asu saman katon alla!

      Poista
  6. Et anna Marjaana piiruakaan periksi!! Sovittu rytmi ja et anna muutella :) Tuo räpläämisasia oli vaikea kasvatuksellinen ongelma kun piti selittää se niin, ettei lapsiraukalle tule vaan oloa, että siinä on jotain pahaa tai hävettävää, mutta yksityisesti kuitenkin hoidettava :) Paidan räplääminen ei johdu puutteessa olemisesta :D Minä ainakin käytän sitä käsien pyyhkimiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan pitää pintani!

      Jatkoimme tänään näistä räpläämisasioissa takapuolelle ja kuopus kommentoi mun alkkareita ja takamusta. Jessus sitä tyyppiä, jaan teidän kanssanne senkin jahka hihitykseltäni kykenen.

      Joo ei paidan räplääminen kertoo vaan jännityksestä TAI likaisista käpälistä!

      Poista
  7. Jostain kumman syystä useat miehet eivät ymmärrä, että nais(t)en työ on ihan yhtä tärkeää, vaikka se olisi VAIN kirjastotyötä. Niin. Sanoinpas sen.

    Olipa kurja kuulla, että sulla meni ilta noin pahaksi. Moni rakennus on tosi huonossa kunnossa, mutta enemmistöhän ei saa mitään oireita tai ei osaa niitä yhdistää.

    Meillä ei onneksi enää tässä iässä ole tarvinnut räpeltää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen törmännyt tuohon ajattelutapaan joskus ennenkin ja valehtelisin jos väittäisin, ettei kyseessä olisi ollut sama tyyppi... Ja olen ajatellut samoin sun kanssasi; niin kuin tää työ muka olisi vähempiarvoista kuin vaikka, no, en vooi paljastaa, mutta Joku Paljon Hienompi Ja Merkityksellisempi joka tapauksessa kuin kirjastontätin homma.

      Tää viikko näyttää menevän ihan plörinäksi, tänäänkin oli kokous ja huomenna se esikoisen lukiopalaveri. Kaikki paikoissa jotka eivät ole puhtaat, mutta se eilinen kokouspaikka oli kyllä oahin pitkään aikaan. En ole vuosiin reagoinut noin.

      Me koitetaan tasapainotella räpellysasioissa ;-)

      Poista
  8. Kahlaan tätä blogia tavanomaiseen tyyliini aikajärjestyksessä läpi, tähän asti olen ehtinyt ja nyt on pakko puuttua.

    Siis Kirjaston Täti on yksi maailman tärkeimmistä ja hienoimmista hommista. Ok, voi olla että olen puolueellinen, mummini oli krjastontäti aikanaan. Jäi kyllä eläkkeelle ennen kuin minä pikku kaupunginosan omaan kirjastoon omin jaloin menin. Ja siellä oli hyvät tädit, jotka myös kutsuivat vanhemmat vierailemaan, kun minulta loppui lasten osaston kirjat kesken, että saanko lainailla aikuisten kirjoja ja jos saan niin mihin pistetään rajat.

    Rakkaus lukemiseen alkoi mummin kautta, joka luki ääneen ja minä ja veljeni opimme molemmat aikapäiviä ennen koulua vahingossa lukemaan. Ja sitten kannettiin metripinoja kirjastosta kotiin. Kirjastotädit neuvoivat, että joo, jos tuosta tykkäsit niin tämäkin taitais olla sun makuun. Ja tätä ei sun ikäiselle nyt sitten ihan vielä anneta mukaan.

    Paria lukutaukoa lukuunottamatta olen edelleen kirjojen ystävä, elokuvat eivät kiinnosta pätkääkään. Luen suurimmaksi osaksi vierailla kielillä, koska asun ulkomailla. Suomen taito siinä toki kärsii, mutta onneksi on hyviä blogeja, joita voin lueskella. Mm. tämä blogi. Jostain Nolliksen tai Marran kautta kai tänne eksyin.
    -k tai kapsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana -k tai kapsu, tervetuloa!!!

      MÄ olen sun kanssasi ihan samaa mietä, kirjastontätin homma on hieno. Mun äiti oli alalla ja sen sisko myös. Suvussa kulkee tämä hulluus. Esikoinen pienenä luuli, että kaikki maailman ihmiset on kirjastossa töissä kun äiti ja mummi ja kummitkin oli. Ajattele, mten hieno maailma sellainen olisi ;-)

      Esikoinen aatteli silloin myös, että hänestäkin tulee isona kirjastonTÄTI... hih!

      Ja tervetuloa toistekin!

      Poista
    2. Tulen tulen, kunhan ehdin kahlaamaan itseni ajan tasalle. Ja sitten varmaan kiroilen hiljaa itsekseni "hidasta" päivitystahtia. ;)

      Tää on kyllä jännä systeemi tutustua blogeihin, kun jälkijunassa lueskelee. Tiedän, että tarina on jatkunut, en vaan vielä tiedä, mihin. Maailmassa on paljon huonompia kirjoja, joissa on tylsemmät päähenkilöt. :D

      kapsu

      Poista
    3. Hih, oot ihana!

      Mä päivitän joka päivä, joten ihan hirveän kauaa ei koskaan tarvi uutta tekstiä odottaa. Voin luvata sen ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana