Sivut

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kurjuutta ja kirjallisuutta

Onneksi minulla alkoi jo viikonloppu. Ja onneksi se on nelipäiväinen. Ensi viikolla on perjantaina sellainen palaveri jossa minun on oltava, joten pidän viikkovapaani tavanomaisesta poiketen maanantaina. Ja se sopii nyt kyllä paremmin kuin hyvin - saan vähän taukoa ja lepoa elimistölleni. Tämä viikko on ollut huono viikko. Iltaisin olen viihtynyt lämpöpeiton alla, silmä tulehtui keskiviikkona ja nenän limakalvot ovat karseassa kunnossa. Ja ettei valitus loppuisi ihan alkuunsa, niin hampaatkin ovat vaivanneet. Kylmästä lämpimään tullessani alkaa jumalaton juiliminen. Vaihdoin jo viime vuoden puolella hammastahnan sellaiseen, että ehkäisisi sitä vihlontaa. Ei ole auttanut. Nyt tilasin ajan suuhygienistille ja se fluorasi ienrajat kahdesta alahampaasta. Ylähampaiden vihlonnan saa kuulemma hoitaa hammaslääkäri. Siellä valskaa paikka. Olen muuten aika ylpeä itsestäni, inhoan ja pelkään nimittäin hammaslääkärille menoa noin lähtökohtaisesti ihan hirveästi. Nyt olen uskaltanut lähimmän vuoden aikana kolmeen viisaudenhampaan poistoon ja näihin toimenpiteisiin. Hyvä minä! Jospa se pirunmoinen särkykin hellittäisi.



Alavasemmalla Loen Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
ja oikealla Ella ja seitsemän törppöä


Sitten mukavampiin. Kuopus on innostunut lukemaan. Se aloitti Ella ja seitsemän törppöä kirjaa ja miten suloista meillä onkaan. Istumme sohvalla lämpöpeiton alla ja luemme molemmat. Ainoa, joka turvautuu elektroniikkaan, on esikoinen, joka loikoilee sohvalla myös, mutta räplää kännykkäänsä. Mutta kyllä meidän kelpaa. Taidamme (taas) laiskotella ja lueskella koko viikonlopun. Minä olen jotenkin lapsellisen innoissani siitä, jos omat pojat lukevat. Meillä on ruukannut olla sellaista suutarin lapsella ei ole kenkiä -syndroomaa, eikä vaikkapa esikoinen ammatistani huolimatta (tai juuri siksi) ole oikein löytänyt kirjojen ihmeellistä maailmaa. Se harmittaa minua toisinaan. Lukeehan se, Tiede-lehteä, Tieteen kuvalehteä ja Aku Ankkoja. En väheksy yhtään lehtien ja sarjakuvien lukemista, se on minusta lukemista siinä missä kirjojenkin, mutta romaanin imuun heittäytyminen... ah! Se jää tuossa puuttumaan. Jäi se Nälkäpeliin ja Dan Brownin joihinkin teknisluontoisimpiin dekkareihin koukkuun (ne se taisi tosin kuunnella äänikirjoina, joka on myös muuten ihan mahtava harrastus) mutta viime aikoina ei ole oikein löytynyt vetävää luettavaa. Josko kuopus sitten löytäisi tämän ihmeellisen maailman?


***

Minä jatkoin kirjakasani harventamista ja luin Takiaisen jälkeen kuvassakin näkyvän Loen ja se nyt oli sellainen outo välipala. Tartuin Robinsonin dekkariin näin viikonloppua vasten. Siinäpä aika kuluu mukavasti. Mitä sinä luet juuri nyt?

24 kommenttia:

  1. Luulin, että mulla on kirjastokassissa vielä joku hyvä Kathy Reichs tai Seppo Jokinen (oon metsästäny sitä sen uusinta, mutta se on aina lainassa, enkä viitsi tehdä varausta kun ei mulla niin kiire oo) mutta ei sillä ollukaan! Siinä mie neuvottomana sitten seisoin kirjanmerkki kädessä. Täytyy tänään yrittää käydä kirjastossa. Viimeksi taisin olla niin hankalalla päällä, ettei mikään kelvannu. Nyt ei jaksa mitään uusia yrittää.

    Mejän tytöt kyllä Risto Räppääjiä, Topi-koiran ja Jesse-koiran seikkailuja ja jotain hevoskirjoja on lukenu Akkarin ja erilaisten muiden sarjakuvien (Nemi, BabyBlues, Masi, Viivi&Wagner, Marsupilami, Niilo Pielinen, Lucky Luke, Asterix...) lisäksi. Mie oon töistä kantanu röykkiöittäin kirjoja, mutta aina piti lukee niitä samoja niille iltasaduksi :) No Onnelia ja Annelia luin useemmin, ja Piilomaan Pikku Aasin pari kertaa. Onnimannin kerran, ja vaikka se oli hyvä, ne ei halua sitä itse lukea, kun se ei oo sama kuin äidin lukemana...

    Viime talvenahan me vietiin kolme kassillista lastenkirjoja tuonne uuteen päiväkotiin. Väheni vähän röykkiöt kotona. Mutta niistä rakkaista kirjoista ei lapset luopuneet, vaikka eivät enää luekaan niitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen opetellut luopumaan kirjoista, mutta joitakin on vaan oltava omassa hyllyssä. Niin kun vaikka Onneli ja Anneli josta tykkäsin ihan hirveästi pienenä. Ja muita niitä rakkaita lapsuuden kirjoja. Mä odotan kuopusta tänään kotiin ja saa nähdä miten lukeminen edistyy viikonloppuna.

      Tää on tietty stereotypia mutta tutkitusti oikeaksi todistettu, että tytöt nyt vaan yleensä lukee enemmän kuin pojat. Mutta olis kiva, jos nääkin edes jonkinverran enemmän lukisi. Tosin kuopus on vielä niin alkutaipaleella tässä lukemisen maailmassa ja se kyllä kuuntelee äänikirjoja päivittäin ja se on liki sama asia.

      Mulle on kans katastrofi jos yöpöydällä ei ole kasaa hyviä kirjoja. Pitää olla valinnanvaraa fiiliksen mukaan, vaikka aina ei niin luetuttaisikaan. Kyllä jokaisella yksi tällainen omituisuus pitää olla ;-)

      Poista
  2. Lukeminen on kyllä hieno harrastus koska siinä aivot joutuvat tuottamaan ne kaikki henkilöt ja maisemat huolimatta kirjan tarkoista kuvauksista. Mielestäni auttaa kehittämään hahmottamiskykyä aika hemmetin paljon ja mitä lukemiseen tulee, niin meillä eukko kompensoi mun lukemattomuuttani; yöt se kuuntelee äänikirjoja (univaikeudet) ja illat se lukee kirjoja. Pieni kylä niin se on joutunut jo pitkän aikaa tilaamaan luettavansa kun ne määrät ovat olleet todella huimia.

    Mulla on valvomisesta pönttö vähän sekaisin mutta oikein hyvää perjantaita ja vapaata viikonloppua sinulle ja koko pesueelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan tutkittukin juttu, että lukeminen ja siinä just tuo kuvailemasi mielikuvituksen ja aivojen käyttö kehittää mm. empatiakyky ja antaa valmiuksia kohdata oman elämän erilaisia tilanteita. Niitä on vähän niinkuin saattanut päästä testaamaan teoriassa jo aiemmin - lukemalla.

      Mä suunnittelen tosi rauhaisaa viikonloppua, ja onneksi nyt näyttäisi lauhtuvankin. Mittarissa oli aamulla - ja vieläkin - liki 30. Hrrr! Mutta mukavaa viikonvaihdetta ja suloisia ristiäisiä!

      Poista
  3. Meillä tyttö lukee ja paljon. Perinyt minulta ja minä omalta isältäni. Nyt koulun kokeet kuulemma "sotkevat" lukuharrastusta. Mutta hän myös kirjoittaa kirjaa aina silloin kun ehtii. Pojan lukuhetkiin kuuluvat lähinnä Aku Ankat. Minulla on vieläkin kesken se Kyrön Ruskeakastike. 7 kirjaa odottaa hyllyssä lukijaansa, mutta nuo runot ovat vieneet minun aikani tällä erää.

    Virkistävää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runot olisi hyviä "välipaloja" kuten novellitikin silloin, kun ei muuhun juuri ole aikaa. Mä en vaan ole päässyt kumpaankaan kiinni. Mutta ehkä vanhakin voi oppia!

      Lapset on tässä suhteessa kyllä erilaisia, tiedän. Mulle vaan lukeminen on niin rakas harrastus että haluaisin jakaa sitä ilosanomaa kaikille ;-)

      Kiitos, mukavaa viikonvaihdetta sinnekin!

      Poista
  4. Mä olen aina ollut kova lukemaan. Muistan, kun teininä luin taskulampun kanssa salaa peiton alla illalla, kun olisi pitänyt jo nukkua :)
    Kaksi mun lapsistani on olleet lapsesta asti tosi kovia lukemaan ja olen myös ollut siitä tositosi iloinen!! Juuri se eläytyminen ja omien mielikuvien käyttö on minusta ihanaa ja kehittää ajattelua...
    Tällä hetkellä mulla on aivan kummallinen kirja luettavana, Raisa Lardotin Sammakkoprinssi (muistankohan nyt oikein). Täällä "poissa kotoa" kun olen vain hyllystä kaivanut, mitä löytyy...
    Mukavaa lötkölukuviikonloppua teille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vielä tänään mittarissa sellaiset lukemat, että lukeminen onkin varmaan ainoa järkevä harraste. Katsotaan, josko jo huomenna uskaltaisi ulos!

      Mäkin olen ollut lapsesta saakka oikea lukutoukka ja vitsailenkin usein pienille asiakkailleni, että kun olet noin kova lukemaan, saatat päätyä isona tiskin tälle puolelle.

      Mukavaa ja rentoa viikonavaihdetta sinnekin - vai voiko se olla rento kun sä niin hulluna siellä hääräät?

      Poista
    2. No, koitetaan rentoilla. Tietyt hommelit on tehtävä jokatapauksessa.
      Tuli muuten mieleen, että kun joku ipanoista oli ala-asteella, niillä oli luokassa "lukutoukka-kilpailu". Jokaisesta luetusta kirjasta tekivät pahvisen pallon ja palloja laitettiin riviin kiemurtelemaan seinille, toukan näköisesti. Keväällä sitten laskettiin, kenellä oli eniten "toukan osia". Khöhöm...en malta olla kehaisematta, että meidän ipana voitti ja sai palkinnoksi siihen aikaan juuri ilmestyneen Harry Potterin!

      Poista
    3. Toi toukkajuttu on variaatio lukudiplomista joka meillä täällä on käytössä kun koitetaan opettajien kanssa yhdessä innostaa lapsia lukemaan. Pienten kanssa se on vielä helppoa!

      Ja onnea luukutoukan äidille ;-)

      Poista
  5. Juuri nyt luen kirjaa Japani pintaa syvemmältä. Ihana lukea asiantuntevaa, japanologin, kuvausta minua kiinnostavasta kulttuurista. Ai niin, suomalaisen kirjoittama kirja, Raisa Porrasmaan.
    (Meidän perheessä muuten joululahjat on aina kirjoja ja pelejä. Poikani rakastavat minun laillani lukemista ja puhuvat sekä kirjoittavat mukaansatempaavasti. Lasken tuon aivan omaksi ansiokseni ;-D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun munkin pojat... Ja saat laskea omaksi ansioiksesi, mehän ne opetetaan rakastamaan lukemista. Onneksi kuopus ainakin kuuntelee paljon, siinä se kilitaju kehittyy myös.

      Pelaaminenkin on mahtava koko perheen harrastus jota soisi enemmän harrastettavan. Pelataankohan me poikien kanssa sitten joskus vielä kun ovat muuttaneet kotoa ja tulevat mun luokse käymään?

      Mä en ole viime aikoina pystynyt keskittymään tietokirjoihin, mutta sen Ihmeellinen mieli -kirjan jonka aiemmin mainitsin, aion kyllä piakkoin aloittaa ja kokeilla!

      Poista
    2. Kuule, kyllä te pelaatte sitten myöhemminkin! Ainakin meillä se on tosiaan jatkunut ja jatkunut. Ainoa harmi on, että aika harvoin kundit yhtaikaa on täällä, kaksinpeleistä on sitten sellanen kuin Zeus ja Hera yks suosikki...

      Poista
    3. Toivotaan, että näin on! Ehkä ne on sitten sellaisia nostalgiatrippejä kun tullaan äitin luo ja pelataan ;-) Oi miten kaukaiselta muuten tuntuu tällainen ajatus. Esikoinenkin on vielä ainakin kolme vuotta kotosalla kun käy lukion, kuopuksesta puhumattakaan.

      Poista
  6. Eilen ostin kirpparilta "Taivas on totta" - nimisen kirjan. Se kertoo nelivuotiaan pojan rajakokemuksesta josta hän palaa kertomaan. Kiinnostavaa miten noin pieni lapsi kuvaa kokemusta. Vanhin tyttäreni on kirjojen suurkuluttaja. Vahinko vain, että kulutus ainakin vielä keskittyy vain tietynlaisiin vampyyrisaagoihin. Tai mikäs vahinko se oikeastaan on - jostainhan se innostus aina alkaa. Surettaa sun huono vointi. Kunpa voisi taikoa sun ympärille näkymättömän suojakuplan joka estäisi sua sairastumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kuningatar, sä olet ihana! Mä ottaisin sellaisen suojakilven tosi mielelläni...

      Mä olen tiedätkö tuosta lukemisen "laadusta" sitä mieltä, että pääasia että lukevat. Oikeasti. Vaikka Kapteeni Kalsaria. Tuohon Taivas on totta -kirjaan on tullut toinenkin osa. Aika hauskaa, että sä löysit sen kirpparilta, mulla nimittäin kävi just keskiviikkona kristillisen kirjakustantamon tyyppi myymässä sen toisen osan meille, ekan osan osstin siltä kans aikoinaan. Niin, ja siitä on sellainen kuvakirjaversiokin lapsille, muuten.

      Mukavaa viikonnvaihdetta sinne!

      Poista
  7. Meillä yksi lapsista ei lue juuri lainkaan, mutta kaksi lukee enemmän. Esikoinen varmasti kaikkein eniten, mutta hänestä on kuva jo kolmen kuukauden ikäisenä, kun makaa vatsallaan lattialla ja olen laittanut hänelle avoimia kuvakirjoja ympärille. Äitini mielestä tosi hauskaa......Kaksoset saivat sadut sitten äidinmaidossa, kun luin aina imettäessäni heitä esikoiselle satuja. Iltasatua meillä muutenkin luettiin pitkään, siitä tavasta pitivät kaikki.
    Itse luen aina jotain. Nyt on taas vuorossa vanhoja lehtiä ja yöpöydällä on odottamassa Ken Folletin Kolmas kaksonen. Identtisten kaksosten äitinä aihe tuntuu todella kiinnostavalta ja Follet kirjoittaa muutenkin niin mukaansa tempaavasti, ettei kirjaa juuri malttaisi kädestään jättää kun aloittaa. Mukavaa lukuviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Folletit on mulle liian paksuja mutta tiedän, että ovat vetäviä!

      Vietetäänkö teillä muuten kaksosten päivää? Bongasin jostain netin syövereistä että sellainenkin on kehitetty ja oikein kaksoskeksin reseptikin julkaistiin. Päivä on tietysti 2.2. Kutsuin heti äitini kaksoskahveille, kun hän sellainen on. Minulla olisi ollut hyvät mahikset myös kaksoset saada, mutta siinä kohtaa sin vähän armoa ;-)

      Mä lueskelen sitä dekkaria ja kuopus ei ainakaan vielä ole asettunut viereen Ellansa kanssa. odotellaan!

      Mukavaa viikonloppua sinnekin.

      Poista
  8. Nälkäpeli trilogia.. :) Olen joo lapsellinen, luin kirjat kahteen kertaan plus nähnyt leffat. Kolmatta (elokuvaa) odotellessa..
    Kerran jouduin perustelemaan kirjamakuani, se meni suunnilleen näin: koska en missään nimessä halua lukea mitään mikä vähänkään liippaisi läheltä "tylsää" elämääni. Kirjat on tehty viemään lukija toisiin maailmoihin.
    Meillä minä ja nuorempi pojista luemme intohimoisesti, kun taas isoveli ja heidän isänsä ei ymmärrä kirjojen päälle yhtikäs mitään (outoja hyypiöitä).
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä samasta syystä luen hyvin harvoja "ahdistavia" nykykotimaisia, koska lukeminen on eskapismia ja silloin se ei vaan toimi jos siellä ryvetään samoissa oloissa kuin tosielämässä ;-)

      Esikoinen tyrkkäsi mulle ekan Nälkäpeli-kirjan kouraan luettuaan sen ja mä jäin ihan koukkuun kans. Luettiin sitten kilpaa ne loppuun. Leffatkin on katsottu ja kolmatta tosiaan odotetaan. Musta ne on olleet "mainettaan" parempia ts mä tykkäsin molemmista.

      Poista
  9. Mähän luen koko ajan, mutta pojista ei samalla tavalla kukaan vaikka kyllä ne tykkää lukea kunahn oikea kirja löytyy. Esikoisella on nyt äikässä joku, et pitää lukea kaksi saman kirjailijan teosta aj mä sit lätkäsin Paasilinnaa sen eteen ja tykkäs.

    Tällä hetkellä mulla on menossa "Witche's daughter"-niminen opus noiden kirjallisuuden oppikirjojen lisäksi, pitäs tehdä lyriikka- ja proosa-analyysi :P Mun blogissa on vissiin tammikuun ekassa postauksessa linkki mun Goodreads'iin, jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käyn kurkkimassa, kiitti vinkistä!

      Uuh, lyriikka-analyysi. Muistan aikanaan Avoimessa sen suorittaneeni ja onnekseni opettajana oli Jouni Inkala. Se oli silloin aika aloitteleva intoa täynnä oleva runoilija, joka oli hirmu innoissaan kaikesta mitä me keksittiin. Hauska kurssi.

      Jotenkin noi lapset ei malliopi lukemista vaikka miten yrittäisi...

      Poista
  10. On se hyvä. että annat synninpäästön noiden ahdistavien nykykotimaisten suhteen. Epäilen olevani ainoa joka ei ole lukenut Peter Franzenin tuotantoa. Ahdistuin jo pelkistä naistenlehtien haastatteluista :D Oliko se hammastahna jota kokeilit Sensodyne Rapid? Itsellä auttaa ihan hirmuisen hyvin. Haudon täällä justiinsa omaa silmää lämpimällä ja luen toisella silmällä, kyllä voi olla veemäinen vaiva. Enää ei saa reseptiäkään siihen puhelimessa kun haluavat aina tutkia ensin ettei ole joku näköhermon tulehdus. Käyn sitten muutaman kerran vuoteen katselemassa taskulamppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se meni onneksi itestään ohi, oli vaan joku talipatti varmaan. Mullon mätää päässä ;-) Tai siis oli...

      Täytyy kattoo vielä toi vinkkaamasi hammastahna, tää taisi olla jotain muuta mitä mä käytin.

      Ja osa kotimaisisita kirjoista on vaan niin ... kotimaisia ... että jossain mielentilassa jaksaa, ja joskus luen yleistä kiinnostuksesta, mutta yleensä karkaan mielelläni muihin maisemiin lukiessani.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana