Sivut


torstai 31. lokakuuta 2013

Stressittömät silmät

Se kuningasidea, jonka kehuskelin saaneeni, on työajan uudelleenjärjestely. Nyt, kun teen lyhennettyä työviikkoa, tuntuu usein siltä, että päivä jää auttamattomasti kesken kun kuopus tulee minua 12.30 hakemaan. Iltavuorossa taas ei voi paikata ihan kaikkea, koska silloin olen yksinään vastuussa asiakkaista ja heidän tarpeidensa mukaan mennään. Kuopuksen isän uuden työn myötä kuopus aloittaa iltapäiväkerhossa ensi viikolla. Se sai aivoni käyntiin ja mietin, josko saisin minäkin siinä samalla järkeistettyä muutamia asioita. Yksi on se, että päivä voisi olla vähän pidempi, jos oloni sen vaan suinkin kestää. Vastaavasti pitäisin sitten perjantain kokonaan vapaana. Luulen, että tämä vähentäisi kokonaisaltistustakin.

Ajattelin aluksi pitää kuopusta iltapäiväkerhossa maanantaina ja keskiviikkona - niin, ja torstaina isänsä hakee hänet sieltä myös. Tiistaina on sarjakuvakerho koulun jälkeen joten iltapäiväkerhoon ei tarvitsisi jäädä ollenkaan. Perjantait olisivat vapaapäiviä aina, osittain siksi, että joka toinen perjantai kuopus on koulustakin poissa ja jos minä pidän perjantain vapaata, kuopus voi kernaasti tulla kotiin heti koulusta suoraan. Iltapäiväkerhopäivinä minä pääsen kauppaan ilman lasta, tätä olen ikävöinyt toden teolla, kun kuopus on tähän saakka hakenut minut töistä. Nyt minä haen hänet koululta. Lisäksi saan vähän väljyyttä kokouksiin sun muihin, ei tarvitse joka kerta erikseen hommata lapsenvahtia. En pane pahekseni sitäkään, että oma aika vähän lisääntyy.

Sitten se kuningasidea. Ajattelin, että voisin hyödyntää hetken töitteni jälkeen ja ennen kun haen kuopuksen paitsi käytännöasioiden hoitoon kylällä myös kävelyyn. Voisin tuulettaa työpäivän pölyt päästäni, tehdä lyhyen tai pidemmän lenkin jaksamisen ja sään mukaan. Mutta se olisi mahdollista tehdä. Ai että tulin onnelliseksi näistä uusista ajatuksista! Ja siltikään kuopus ei joutuisi olemaan iltapäiväkerhossa kahta-kolmea pidempään ja vain kahtena minun päivänäni. Varsin kohtuullista kaikille. Ystävä lahjoitti jo repunkin, jos haluan käydä kaupassa jalkaisin. Niin, ja kuopuksen isä maksaa kerhomaksun. Win-win!


***



Kyömy. Kyömyllä nenällä pysyy lasitkin paremmin. On jäänyt uudet esittelemättä, mutta kovasti olen niihin ollut tyytyväinen. Ja vaihdellut vaatetuksen ja mielialan mukaan. Sairio kommentoi Vanhuus ei tule yksin -kirjoitustani, että ei tulekaan, se tulee käsi kädessä viisauden kanssa. Ja moniteholasit päässä. Minä en vielä sellaisia saanut, mutta nuo ovat tavallisten ja kaksitehojen välimuodot, antistress-lasit. "Kaikille kaukolasien käyttäjille sopiva lisäominaisuus, joka vähentää silmien väsymistä lähelle katsottaessa." Jep, jos minussa muuta stressitöntä ei olekaan niin ainakin silmät ovat!

12 kommenttia:

  1. Mun pienellä minipottunenällä ei pysy mitkään muut lasit kuin sellaiset, joissa on nuo säädettävät tassut. Mulla on halpisaurinkolaseja, joissa niitä ei ole ja ne makaavatkin sitten poskilla ja hiostuvat esim. rannalla lukiessa. TM:n kolvi onkin sitten oikein kunnon talvipottu. Edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kamalaa, jos silmälasin alaosa koskee poskeen - auuuh! Meillä päiväittäin lasejä käyttävillä täytyy olla hyvin säädetyt. Musta tuntuu, että nuo punaiset "kiristää mun päätä" ja täytyy vissiin käväistä kerran löysyttämässä. Tai sitten se on joku muu... ;-)

      Poista
  2. Hei, tuntuu hyvältä tuo mahdollisuus kävelylenkkeihin ja tuuletukseen!
    -Mulla ne on tosiaan monitehot, kehykset on nyt valittu ja odottelen mitä tuli tehtyä... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmälasien odotus on aina jännää - ja se eka sovistukerta. Oliko ne sittenkään hyvät...

      On jotenkin toiveikas ja piristynyt olo koko tästä aivomyrskystä ja sen tuloksista. Kun vielä saatais se elatustukiasia taas mallilleen niin olisi taas aika mukavasti paketti kasassa.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä nuo uudet ajatuksesi! Toivottavasti saat kaiken järjestymään niin elämä näyttää vähän kirkkaammalta, muutenkin kuin uusien lasien lävitse. Ovat muuten hyvännäköiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään näistä molemmista ihan mahottomasti!

      Ja kyllä, uudet kuviot tuntuvat jo nyt, vaikka eivät vielä edes ole alkaneet, hyviltä. Helpottavilta. Omaa aikaa, liikettä, paremmin aikaa töissäkin - ihanaa!

      Poista
  4. Kävelylenkki työpäivän päälle on varmasti hyvä asia monltakin kannalta. Tuulettuu pää joka tavalla;) Tarkkaan sinun pitää aikataulut suunnitella, nostan hattua. *nostaa pipoa*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta! On tää sellaista palapeliä tää arki. Mutta toisaalta kun miettii ja suunnittelee, niin sittenpähän sujuu omalla painollaan kun on selvät sävelet.

      Minäkin uskon, että kävely töiden jälkeen tekee hyvää. Siinä on se NLP-efekti, että siirtyy työmoodista kotimoodiin. Lisäksi voi tuulettaa aivoja ja kroppaa jos tulee oireita. Eikä se liikkuminen ihan noin jo itsessäänkään pahaa tee ;-)

      Poista
  5. Et sinämikään turha nainen olekaan kun tuolla tavoin manageroit aikatauluja uuteen uskoon! Noista sun vapaista perjantaista tulee varmasti Kuopus nauttimaan kaikkein eniten, luulen ma (ja hyvä niin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä minä minä minä aion nauttia kans! Huomenna on eka.

      Aikatauluja on pakko miettiä ja rukatakin välillä, mutta sitten arki taas rullaa. On se aivotyö sitten sen arvoistakin!

      Poista
  6. Kuullostaa hyvältä, ehdit siinä kävelyn aikana vaihtaa työvaihteesta kotivaihteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon ja toivon, että se oikeasti toimii ja auttaa jaksamaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana