Sivut

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vaihda taloa

Olette varmaan kuulleet talonvaihdosta? Näitä sivustoja alkaa netti olla jo pullollaan ja Suomestakin on aika moni leikkiin lähtenyt mukaan. Me teimme ensimmäisen ja ainoan kodinvaihdon Marokkoon tammikuussa 2009 ja se olikin melkoinen reissu. Alun hankaluuksista olen kirjoittanutkin - emme meinanneet päästä Saksasta Marokkoon kun esikoisella ei ollut omaa passia. Ennen tämä ei ollut ollut ongelma, mutta pakettimatkalaisiin suhtaudutaankin näköjään eri tavalla kuin omatoimimatkaajiin. Jumitimme pari päivää Saksassa joten reissun alkupäästä jäi Marrakech näkemättä ja kokematta. Suuntasimme suoraan El Jadidaan, jossa talonvaihtokohteemme sijaitsi. Siellä vietimme uskomattoman viikon ja sitten suuntasimme Fesiin ja Casablancaan. 




El Jadida oli mukava rantakohde lasten kanssa, mutta se talo, se oli aivan parasta. Jos haluatte tirkistellä, kuvia ja tietoa löytyy täältä. Uima-allas on rakennettu meidän vierailumme jälkeen, mutta jo ennen sitä puutarha oli ihana, talo aivan mieletön ja kokemus kerrassaan unohtumaton. Meillä oli jopa oma taloudenhoitaja, joka teki joka aamu meille aamiaisen, pesi pyykkimme ja tiskasi tiskit. Hän myös vahti lapsia kun kerran kävimme iltasella kahdestaan ulkona syömässä. Hui sentään, olisin voinut tottua sellaiseen elämään! Villan omistaa muistaakseni ranskalais-belgialainen pariskunta, ja tämä oli heidän kakkosasuntonsa. Mies teki sähköbisneksiä Marokossa ja rouva oli sisustussuunnittelija. Ja se kyllä näkyi tuolla. Rahastakaan ei tainnut olla puute. 


Alhaalla oikealla Hermes


Hupaisiakin muistoja paikasta on. Omistajamies käväisi meitä tervehtimässä ja he kävivät kuopuksen isän kanssa illallisella. Hän jätti taloudenhoitajan hoteisiin koiransa, jonka nimi oli Hermes. Hermes rakasti kuopuksen tutteja ja varasti yhden aina kun silmä vältti. Sitten kuopus tuli kiljuen kantelemaan: Eemesh, tutti! Matka oli kuopukselle muutenkin ikimuistoinen (paitsi ettei hän tietenkään siitä oikeasti mitään muista), nimittäin aamuyöllä minareeteista raikuvat rukouskutsut olivat äkkiseltään aika pelottavia pienen pojan mielestä. Loppuajasta hän jo tottui monta kertaa päivässä toistuvaan ääneen. Reissu oli kyllä mitä mainioin! Mutta omistajapariskunta ei koskaan ehtinyt tulla vastavierailulle. He saivat toisen lapsen ja sitten kun taas olisivat olleet valmiita matkustamaan vauva-ajan jälkeen, olimmekin jo eronneet. 

Reissukutinahan tässä meinaa tulla, toisin Marokkoon en lähtisi ilman miesseuraa. 


6 kommenttia:

  1. Teillä olikin mielenkiintoinen ja vähän eksoottisemmassa paikassa oleva vaihtotalo. Tuttavaperhe harrastaa tuota talon vaihtoa lähes joka kesä, ovat erityisesti Ranskassa ja Italiassa asuneet.

    Meilläkin jossain vaiheessa asiaa suuniteltiin, mutta sitten tuli näitä elämänmuutoksia, ja vaihtamtta jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ehkä enää jaksaisi, oli aiemmin helppoa kun kuopuksen isä loistavalla kielitaidollaan ja kirjallisella ilmaisullaan hoiti kaiken rankan työn. Niin, ja maksoi ;-)

      Nyttemmin musta on tullut vissiin vähän mukavuudenhaluisempi. Pakettimatkat käy mulle ihan hyvin. Mutta mielenkiintoista hommaa tuo on ja näkee sellaisia paikkoja joihin ei muuten pääsisi. Samoin pääsee paikalliseen elämään ihan eri tavalla sisään kuin hotellissa asuessa.

      Poista
  2. Talonvaihto olisikin mielenkiintoista! Rupesin heti kuvittelemaan, minne kaikkialle voisi matkustaa lomailemaan. Mitenköhän saisin miehen innostumaan asiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sillä lailla halvempaakin kun ei tarvi maksaa hotellista ja voi tehdä ruokia itse välillä. Noilla sivustoilla on ihan mielettömiä lukaaleja, meinaa tulla hulluksi kun niitä katselee ;-)

      Poista
  3. Miten te maltoitte lähteä sieltä? Olisitte piiloutuneet vaatekomeroon, ei noin isossa talossa olisi varmaan kukaan huomannut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai parvelle! Siellä oli kyllä ihanaa, eikä vähiten sen taloudenhoitajan vuoksi. Mä edelleen kaipaan sitä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana