Sivut

tiistai 27. elokuuta 2013

Tärkeitä asioita

Nappasin Sirpan blogista haasteen, jossa pitää esitellä kolme rakkainta esinettä ja kertoa niiden tarinat. Minulla ei ole kovin intohimoista suhdetta tavaroihin, mutta kokeilen silti, omalla tavallani.

Hematiittisormus on sormessa joka päivä. Kun pudotin pronssisen vihkisormukseni Lemmensillalta veteen tuntui aika alastomalta. Sen tilalle, toiseen sormeen tosin, valikoitui hematiittinen sormus. Se on ollut siitä lähtien päivittäin mukanani. Hematiitin sanotaan vetävän haihattelijan jalat maahan, opettavan olemaan läsnä, lisäävän energiaa ja auttavan kriiseissä. Muutkin koruni ovat minulle tärkeitä, oleellinen osa minua ja tyyliäni. Joskus jopa pukeutumiseni lähtökohta. Niinpä kärsin juuri nyt pienimuotoisesta kriisistä, kun saimme töissä nimikyltit, jotka periaatteessa pitäisi aina olla kaulassa tai muuten esillä ja näkyvillä. Se näyttää tyhmältä korujen kanssa ja värineurootikkona odotan kauhulla sitä päivää, kun nauha ei enää täsmää värikoodiini... Ja niin kuin asiakkaamme muka eivät tietäisi ketä me olemme ja olemmeko työntekijöitä vai asiakkaita. Jupinaa, jupinaa! 

Tässä eilisen ja tämän päivän setti.
Koru on - tietty - Magsin tekemä
ja nimeltään Laiturilla.

Ennen aikaan yksittäiset kirjat olivat minulle hyvinkin tärkeitä. Nykyisin olen osittain pakon sanelemana ja osittain ihan vapaaehtoisestikin hankkiutunut eroon suurimmasta osasta kirjojani. Jokunen minulla edelleen on ihan omana, ihanassa kirjavitriinissäni. Kirjat ovat, vaikka eivät enää olohuonettani täytäkään, edelleen minulle elintärkeitä. Minulla on koko ajan joku kirja kesken. Välillä hömppää, välillä vähän vakavampaakin. Nyt on pidempään ollut kevyen lukemisen kausi, ja tällä hetkellä on kesken tuo Hillevi Wahlin humoristinen Paksu täti rokkaa tykimmin, jonka sanoman voi kiteyttää takakantta lainatakseni näin: "Millaista valtavaa energiantuhlausta onkaan, että niin monet maailman naiset omistavat kaiken aikansa ja voimansa laihtuakseen 100 tai 200 grammaa sen sijaan, että he kirjoittaisivat kirjan tai tekisivät vallankumouksen? Neljänkympin rajapyykin jälkeen on aika laittaa järjestykseen kaikki muutkin elämää suuremmat kysymykset ja vanhuudenhöperöydet. Joten ota vielä pala kakkua, sillä et ole lainkaan mitä syöt." Jes!



Kuten sanottu, minulla ei ole sellaisia tavaroita, jotka olisivat kulkeneet kodista toiseen mukanani (paitsi esteettinen vedin, joka edelleen odottaa sitä omaa paikkaa ja Majaa), mutta jokainen kotini on ollut enemmän tai vähemmän minun näköiseni. Tämä nykyinen on enemmän, tein siitä huolella kodin minulle ja pojille eromme jälkeen. Ennen sitä olin välillä hukassa ja tunsin, ettei koti oikein ollut minun kotini. Nyt se on. Kulmasohva, joka tuskin tulee mahtumaan mahdolliseen pienempään majaamme, on olohuoneemme keskipiste ja rrrrakastan sitä. Mahdumme siihen vaivatta kaikki, jos minä istun poikien välissä, etteivät pääse tappelemaan. Värit ovat minua, minä viihdyn täällä!





***

Ei saisi nauraa, mutta en voinut itselleni mitään. Nimittäin luettuani tämän uutisen. Maanantaina on kiva palata töihin ja koittaa selittää, ettei se ollut oma mies, ei se minua pahoinpitele. Se oli eläinpuiston gorilla joka heitti kivellä päähän.

12 kommenttia:

  1. Ihana kulmasohva! :) Kun joskus oma asuntoni toteutuu niin sinne tullee kulmasohva. :)

    Kivat korut! :)

    Mullakin on paljon kirjoja ja toivon saavani niille joskus isomman kirjahyllyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävi kirjojen kanssa ihan päinvastoin, mutta löysin sitten jäljelläoleville ihanan vitriinin. Ostin samaa sarjaa myös tv-tason ja olen niihin edelleen ihan älyttömän tyytyväinen joka päivä, vaikka budjetti ylittyi niitä hankkiessa reilusti. Ne olivat liikkeen viimeiset kappaleet ja myyjä teki minulle tarjouksen josta en millään voinut kieltäytyä!

      Poista
  2. Tuli ensimmäisenä mieleen kahvinkeitin, kun kahviahan on pakko saada, varsinkin aamulla. Kirjoja on niin paljon, että olen suunnitellut niiden pölyjen pyyhintään palkaavani jonkun koululaisen, kunhan on ylimääräistä (?) rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitriini on aika hyvä tuossa pölyhommelissa kans. Oikeasti inhoan niitä palkintokaapin näköisiä, jotka vaivoin tunnistaa kirjahyllykis mutta tuohon omaani rakastuin kyllä heti ensi silmäyksellä.

      Hitsi, kahvinkeitin, tietty! Suuri rakkauteni, en voisi elää ilman sitä ;-) Tosin jätin puhelimenkin pois listalta itsestäänselvyytenä.

      Poista
  3. Rupesin miettimään, että onkohan minulla oikeasti yhtään esinettä, jota ilman en pystyisi elämään. Mutta ongelma onkin se luopuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyvin vähän kännykän ja kahvinkeittimen lisäksi ;-) Mutta luopuminen, toden totta, paljon enemmän on sellaisia joista en suostuisi tai haluaisi luopua!

      Poista
  4. Kiitos ihanasta jutusta! Nauratti, mkun mietin kauhua silmissäsi, kun nimilappusi nauha ei enää sovikaan väreihisi ... voisiko sitä nimikyltin nahaa tuunata???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, sä oot nero! Mä ratkaisen (naisellisesti) tämän ongelman tietysti ostamalla jokaista mahdollista väriä sellaisia kaulanauhoja ja sitten vaan valitsen asuuni sopivimman. Jes, jes, jes, jes!

      Poista
  5. tykkään myös sun kulmasohvastasi ... vanhassa kodissani (Virossa) oli tämmöinen vihreänä ... mukavaa on .. ja kirjahylly on tärkeä kalu myös ja kaunis ... Ihana lämmintää päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä paistaa tänäänkin aurinko - ihana loppukesä tai alkusyksy tämä on ollut!

      Mäkin tykkään mun kulmasohvasta ;-)

      Poista
  6. Oliko siellä hyllyssä Suuri Toivelaulu kirjakin? Saanko mää tulle teille, ei kulmasohvalle, mutta kovalle tuolille hoilottamaan siitä kaikki biisit läpi. Jostain syystä mun ei kotona anneta sellaista harrastaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, siellä on monta toivelaulukirjaa. Sä voit tulla millon vaan meille, pääset paraatipaikalle kulmasohvaan ja saat hoilottaa kaikki laulukirjat läpi! Pojat on aika kriittisiä mutta mä voin kiristää, lahjoa ja uhkailla ne käyttäytymään. Tosin koulutus on vähän kesken, kuopus kysyi edelliseltä vieraalta, että annatko mulle euron...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana