Sivut

torstai 29. elokuuta 2013

Sitä sun tätä

Ties kuinka pitkästä aikaa minulla on aamupäivä vapaana. Se toteutui sittenkin vaikka oli ihan viime tippaan asti vaakalaudalla, kuopus kun tuppaa aina sairastumaan torstaisin. Nytkin se on valitellut kurjaa oloa epäsäännöllisen säännöllisesti viime aikoina, mutta koska lämpöä eikä muutakaan näkyvää tai kuultavaa vikaa ollut havaittavissa, keräsin  taas huono äiti -pisteitä ja raijasin sen kouluun. Esikoinen ei ole vieläkään toennut vatsaflunssasta, mutta se nukkuu varmasti lähemmäs töihinlähtöaikaani. Rakastan sitä tunnetta, kun olen ruokkinut pojat ja vienyt heidät kylille. Sitten palaan takaisin kotiin aloittelemaan OMAA aamuani kaikessa rauhassa. Koneella, Blogistaniassa ja nettilehtiä lueskellen, maitokahvia siemaillen ja keskeytymättömästä aamiaisesta nautiskellen. Ah, ah ja ah! 




En kyllä ikinä ikinä ikinä ainakaan pariin kuukauteen enää jousta tapaamisajoista, niin pitkältä tämä puolentoista viikon yh-putki on jostain syystä tuntunut. Tämä aamu oli ihan tuskaa, itku meinasi päästä monta kertaa ja sisuksissa oikein kihisi. Mutta nyt aion ottaa kaiken irti puolittaisesta vapaastani ja sitten lauantain ihan oikeasta vapaasta. En tosin ole vielä päättänyt mitä teen. Ystävän mökki olisi käytettävissäni, mutta saatamme mennä sinne esikoisen kanssa huomenna. Saunomassa ainakin voisi käydä jos nyt ei ihan yöksi innostuta jäämään. Mutta yksi todella varteenotettava vaihtoehto lauantaille on hiljaisesta kodista nauttiminen. Olinhan minä vasta kaksi viikkoa sitten tanssiravintolassa, joten nyt voisin hyvällä omallatunnolla vötkistellä vaan kotosalla. Ainakin luen juuri aloittamani kiinnostavan kirjan, M.L. Stedmanin Valo valtameren yllä, loppuun. Jep, olen tulossa vanhaksi.

***




Jos Lurk ki järsii aitaa, osaa se Hop sukin. Se kiipesi häkkinsä päältä kirjahyllyyn ja maistoi kirjan selkämystä sekä A4:n papereita. Siirsin ne ylemmälle hyllylle. Tuo Wii:n DJ Heron "levysoitin" siihen vielä jäi. Saapahan pupu pyöriä levylautasella mikäli haluaa. Meillä on vielä pitkä matka Jami-koiran saavutuksiin.

***

Kurvaan iltavuoroon luottokorjaajani kautta. Kerroin hänellekin toissapäiväisestä maastoajostani ja lupasi kurkata pohjan. Jospa siellä ei irtoheinää pahempaa kuitenkaan löytyisi.

6 kommenttia:

  1. Mä peukutan hiljaista kotiviikonloppua. Niille on aina välillä todella tarvetta, jotta jaksaa normiarkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että todellakin kallistun sille kannalle. Tänä aamuna tajusin ,miten kovilla taas olen ollut ja miten vähissä voimat ovat. Sitä uupuu ja "romahtaa" siinä kohtaa, kun sille on tilaa. Niinpä tämä aamu on mennyt ahdistavissa tunnelmissa. Kokoan voimiani vapaan aikana rauhassa ja sitten taas jaksaa porskuttaa!

      Poista
  2. Tuo taitaa olla sellainen aamiainen mitä ravitsemusterapeutti tyrkyttää mulle puolilta päiviltä nautittujen karamellien sijaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en ollut ajatellut sitä tuolta kannalta. Mä en vaan pysty aamuisin syömään mitään ns. kiinteää. Onhan tuossa proteiineja, flavonoideja, vitamiineja, kalsiumia ja rasvojakin. Ja kahvi on tutkitusti terveellistä ;-)

      Poista
  3. Saattaa olla ihan hyvä tarkistuttaa auto sen rymistelyn jälkeen. Tsihih... En naura, kunhan hiukan hihittelen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kans, että voisi olla ihan viisasta ;-)

      Mua naurattaa vieläkin kun mietin sitä. Kollega kysyi, että mitä tein sen jälkeen, kurvasinko takaisin muina naisina näyttäen siltä että näin mä oon aina halunnut tehdä. Tai että näin mä aina tähän parkkeeraan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana