Sivut

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Yhtä juhlaa

Takana on intensiivinen mutta antoisa viikko. Ja paljon on vielä edessäkin. Minä olen ollut koko viikon aivan innoissani. On ihanaa kuulua yhteisöön, tehdä asioita sen eteen. Tai vaan osallistua tavallisena kuntalaisena. Kulttuuriviikkomme on ollut oikein mukava, ja se tosiaankin jatkuu vielä viikonvaihteen. Kuopus siis lähti isälleen heti maanantaina ja esikoinenkin jäi ystävänsä luo peräti kahdeksi yöksi. Olen saanut mennä ja tehdä, nauttia. Paitsi kirkkoon, päädyin myös käymään kaupungissa ystävän kanssa. Teimme vähän ostoksia ja kävimme syömässä (joo joo, aina ne caesarsalaatit roseeviinin kanssa). Eilen innostuin ajelemaan vähän maaseutua, kun yksi aktiivisimmista kyläyhdistyksistämme osallistui kulttuuriviikkoon myös. Piti käydä katsastamassa meininki. Sain jopa teinin houkuteltua matkaan.

Oli mainio tunnelma ja illalla olisi vielä ollut tanssit, mutta ne jätin suosiolla väliin. Paluumatkan päätin tehdä maisemareittiä siksikin, kun etelässä jo kehutaan kantarellien nouseen. Oli kurkattava oma sienipaikka. Paljon pieniä sieltä jo puski, ne jätin, suurimmat keräsin ja paistoin runsaassa voissa sipulin kanssa tumman leivän päälle. Siihen kun vielä raastaa parmesania lisukkeeksi ja ripsauttaa ruohosipulit, niin ei ole sen ilta-aterian voittanutta. Sitten vielä katsoimme mahat pystyssä Beverly Hills kyttä 2:n esikoisen kanssa. Oi 80-luku... Oikein rattoisaa siis.


Jos tämä ei ole juhlaa, niin ei sitten mikään!


Loppuun täytyy päivittää pitkästä aikaa Hops un ja Lur kin kuulumiset. Molemmat ovat toipuneen hyvin kastraatiosta ja tuntuvat nauttivan elämästä omissa oloissaan. Kovasti jo silti kiinnostaisi päästä toista moikkaamaan ja olemme pari kertaa antaneet poitsujen vilistää samassa aitauksessa. Ensimmäinen kerta oli lyhyt ja meni mainiosti. Toisella kerralla annoimme heidän tehdä tuttavuutta ja tarkastella toisen häkkiäkin ihan rauhassa ja ajan kanssa. Tämä kerta päättyi tappeluun joten erotimme puput heti. Eilen päästimme kaverukset taas pari kertaa yhdessä jaloittelemaan lyhyeksi aikaa. Täytyy toivoa, että verkkainen tahti ja jatkuva vahtiminen auttaisi. Olisi ihanaa, jos Hop su ja Lurk ki vielä voisivat asustella yhdessä.

***

Joku löysi blogiini haulla kärpän raato. En nähnyt sellaista eilisellä reissullani, enkä toivottavasti tunne itseäni viikonlopun ja kulttuuriviikkomme jälkeenkään sellaiseksi.

10 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, että siellä jaksetaan järjestää tuollaisia viikkoja!
    Meillä on kyläyhdistys aivan toimimaton, kukaan ei enää halua talkoisiin, eikä näin ollen saada mitään aikaiseksi. Jotkun lasten tapahtumat oli ja kirpputori, jossa lapset sai itse myydä lelujaan ja vaatteitaan.
    Aikuisille ei oikein saada järjestettyä mitään, kun kaikki odottaa valmista, ja sitten kun on joku tapahtuma on saatu aikaiseksi, niin harva vaivautuu paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vähän tuon yleisän suhteen sama ongelma. Tosin eipä 4000 asukkaan paikkakunnalta nyt ihmeitä taikka hurjaa yleisöryntäystä nyt voi odottaakaan. Sekaan silti mahtuisi kyllä enemmänkin. Joskus tulee järjestäjänä tai järjestäjän puolesta sellainen turhautuminen että "äh, ei sitten järjestetä kun ketään ei kiinnosta", mutta olen opetellut siitä pois. Ne nimittäin, jotka osallistuvat, ovat aina niin kovin onnellisia ja kiitollisia.

      Tänään luetaan Eino Leinoa (ihan kohta, mua jo vähän jännittää) ja julkistetaan paikkakuntamme rock-historiaa luotaava kokoelmalevy. Täytyy mennä sinnekin paikanpäälle. Huomenna on lastenpäivä, monenmoista ohjelmaa ja kirpputori myös. Tämä viikko on ollut jonkin aikaa tauolla mutta elvytettiin viime vuonna ja hauskaa on ollut.

      Hauskaa ja ennen kaikkea rentouttavaa viikonloppua sinne!

      Poista
  2. Sepä noissa kulttuuritpahtumissa yleensä on, että kaikki niitä haluavat mutta kukaan ei ole valmis tekemään duunia niiden eteen. Kurja juttu varsinkin pienimmillä paikkakunilla missä tapahtumat ovat muutenkin vähissä. No, huomenna mennään eukon kanssa illansuussa kesäteatteriin ja tällä kertaa eri kylän kuin missä viime kesänä käytiin. Ne on nuo amatööripohjalta vedetyt näytökset hyviä sillä niissä on sellaista yrittämisen meininkiä mikä mun mielestä leipääntyneiltä ammattinäyttelijöiltä puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen kunnan ongelma on kyllä pienet piirit ja vähäväkisyys. Sekä järjestävällä että tpahtumista nauttivalla puolella. No, parhaamme yritetään ja katsotaan mihin se riittää, vai miten se meni.

      Mahtavaa kesäteatterielämystä toivottelen teille!

      Poista
  3. Teidän kunnassa vaikuttaa olevan hyvä meininki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tän yhden viikon vuodessa ;-)

      Ei vais, on täällä, vaikka todella pieni kunta (4000 asukasta) onkin.

      Poista
  4. Anteeksi, mutta luinkohan tuolta, että jätit tanssit (=miehiä) väliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein luit! Mutta tanssit meidän syrjäkylällä = sellaisia miehiä, että ei minulle, todellakaan. Niin, minä olen nirso, joten jatketaan valitusta ;-)

      Poista
  5. Ihana kantarelliruokalautanen sinulla siellä oli syötäväksi ... Kaunis ja yritin haistella kantarellin tuoksuakin, kun katsoin kuvasi... Kiitos ,täytyy mennää kantarellejä ostamaan, tai metsään ... tai sitten vaan unelmoita niistä paistettuista herkuista ... kaikki käy. Kiva, että puput ovat virkistyneet, kyllä ne pikkuhilja tottuu ja rupee seurustelemaan.. tai sitten, kun kaksi veljestä, tappelemaan koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy taas käydä katsomassa se mun paikkani piakkoin. Paljon pieniä oli nousemassa mutta jätin kasvamaan. Vähän on sadellutkin, joten saattaa olla taas ilta-ateria tässä joku päivä tarjolla.

      Pupujen totuttelu vahditusti jatkuu...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana