Sivut


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Tiistaisin puistossa

Minulle kävi vanhanaikaisesti. Ajattelin sunnuntai-iltana, että lukaisen pienen hetken sängyssä ennen valojen sammuttamista. Aloitin uuden kirjan, Hilary Boydin Torstaisin puistossa. Ja kun kerran aloitin, en pystynyt lopettamaan. Kello oli puoli kolme yöllä, kun viimeisen kerran laskin sen käsistäni ja vihdoin sammutin valot. Näin ei ole käynyt pitkään aikaan edes jännimmän dekkarin kanssa. Joten toimikoon tämä suosituksena kaikille: kirja oli mainio, elämänmakuinen, tunnelmallinen, surumielinenkin. Astetta vakavasti otettavampaa hömppää, liekö johtunut siitä, että päähenkilökin oli jo kunnioitettavassa 60-vuoden iässä. Rakkaustarinan lisäksi kirjasta löytyi tummempiankin sävyjä. Ja täytyy tunnustaa, että pari kyyneltäkin ehdin vuodattaa, ennen kun kirja oli lopussa. Tässäpä siis oiva kesäkirjavinkki!




Kuten arvata saattaa, töissä sitten väsyttikin vietävästi, varsinkin kun tein ylipitkän päivän. Mutta loppuihan se viimein ja pääsin kotiin - lukemaan. Tällä kertaa aloitin Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla -kirjaa.  En usko, että sitä tarvitsee hotkaista kerralla. Ainakaan edellinen, Ero, ei tehnyt minuun kauheaa vaikutusta vaikka siitä tännekin kirjoitin. Huomaan, että luen paljon enemmän silloin, kun kuopus on isällään. On hiljaisempaa, voi heittäytyä sohvalle ja nousta siitä vasta monen tunnin päästä. Jos esikoinen tarvitsee välipalaa, hän ottaa sitä itse. Ja vaikka kuopuskin on jo helpossa iässä, vielä helpompaa on omatoimisen teinin kanssa. Mutta kaikkein parasta on, kun molemmat ovat poissa. Silloin saatan aloittaa lukemisen heti herättyäni, siirtyä aamupalalle jahka nälkä nostaa sängystä ja jatkaa sitten sohvalla. Oi ja voi! Mutta ensi viikonloppunapa en makaa vaan aion ihan paikalliseen ravintolaan rynnistää. Kulttuuritapahtuman merkeissä, mutta vapaalla.

Kulttuurista puheen ollen: olen löytänyt ainakin yhden Eino Leinon runon, jonka aion lauantaina kylillä kulkiessamme lausua. Reitti on vielä suuri salaisuus, myös meille. Saa nähdä minne jalat johdattaa. Mutta tähän voisi aina päättää vierailumme:

Erotessa

Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.

Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.

Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.

12 kommenttia:

  1. Hieno Eino Leinon runo! :)

    Kirjan lukeminen vie helposti niin mennessään, ettei lukemista voi lopettaa kesken (ellei vahingossa torkahda niin kuin mulle on joskus käynyt;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä mäkin väsähdän niin, että on ihan pakko lopettaa. Nyt ei jostain syystä käynyt niin, liekö pieni lomanen tehnyt tehtävänsä ;-)

      Poista
  2. Kiitos lukuvihjeestä!

    Minä sitä heti varaamaan, muttei millään löydy "tiistaisin puistossa" ja sitä ihmettelemään.

    Lyöyi vihdoin, kun hain oikealla päivällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että joku saattaa hämääntyä ;-)

      Tykkäät siitä varmasti, olen ihan oikeata kohde(tai ikä)ryhmää!

      Poista
  3. Kaunis tuo Leinon runo!
    Pitääpä tilata kirjastosta tuo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on kesään sopiva ja kaunis. Siihen on hyvä päättää runotuokiomme.

      Toivottavasti pidät kirjasta, näiden vinkkien antaminen on aina vähän niin ja näin, koska jokaisella on niin oma makunsa. Mutta ainahan kirjan voi jättää kesken ;-)

      Poista
    2. Kirjaa ei voi jättää kesken ;)

      Poista
    3. Voi ei, minä olen juuri aloittanut suuren kampanjan ja yritän opettaa asiakkailleni, että ei ole pakko lukea, jos ei tempaise mukaansa ;-) Maailma on täyynä hyviä kirjoja eikä ole aikaa tuhlattavaksia sellaisiin, jotka eivät säväytä.

      Poista
  4. Vaikuttaa kesälukemiselta, pitää katsella :) Itse olen lukenut kaksi John Greenin nuortenkirjaa, hyvin kirjoitettuja mutta ehkä aavistuksen ennalta-arvattavia. Tosin pidin 'Looking of Alaska'sta enemmän kuin uudesta ja suositummasta 'The foult in our stars'-romaanista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun tuo kolahti juuri siinä hetkessä todella. Mutta kun tilanne tai eika on toinen, voi fiiliskin olla. Minun kesälukemiseni ovat kyllä kovinkin kepeitä. Ei helteessä muuta jaksa ;-)

      Poista
  5. Teki mieli mennää kirjastoon , luin kesäkuussa kaks eestikielista kirjaa ja yhden suomenkielisen kirjan ja nyt on kiva kun mainostit ... tiedän mitä etsiskellä ... kiitos ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo oli ihana, toivottavasti löydät sen ja pidät siitä myös!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana