Sivut


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Matkailu avartaa

Kirjoitinkin, miten ihanaa oli vaan olla Kreikassa, leikkiä halutessaan turistia ja nauttia. Kuopuksen isän kanssa reissatessa aina sattui ja tapahtui. En nyt väitä, että nämä olisivat hänen syytään millään lailla, mutta aika paljon yhtä ja toista matkoillemme mahtui. Tälläkin kertaa kone oli myöhässä, mutta vaan vaatimattomat kolmisen tuntia. Olemme yhdeltä reissulta palatessamme istuneet lentokentällä muistaakseni 6-7 tuntia odotellen lentomme saapumista. Oli ollut sen verran kova vastatuuli, että kerosiini oli vajentunut niin, että oli ollut pakko tehdä välilasku mantereelle tankkaamaan. Tästä ollaan vissiin aika tarkkoja, koska jos saarelle laskeutuminen jostain syystä viivästyy, pitää olla tankissa tarpeeksi, että hätätilassa päästään takaisin mantereelle. Turvallisuussyistähän meidän tämänkertainen lentommekin myöhästyi: piti jättää osa matkustajista Kreetalle kun kaikki hätäpoistumistiet eivät toimineet moitteettomasti. Mutta se on hyvä vaan, että ollaan tarkkoja.


Ortodoksikirkko jossa vierailimme Kreikassa


Yksi kohta, jossa olin onnellinen siitä, että ei niin hirvittävän tarkkoja oltu, oli paluu häämatkaltamme kuopuksen isän kanssa. Varasimme todella ruhtinaallisesti aikaa mennä bussilla lentokentälle mutta jostain syystä busseja jäi välistä ainakin kolme ja sitten olikin jo kiire. Lähtöselvitys oli jo sulkeutunut mutta saimme yhden lentoyhtiön naisen hihasta kiinni ja hän pitkän epäröinnin jälkeen päästi meidät turvatarkastuksen kautta koneeseen, kun meillä ei luojan kiitos ollut kuin käsimatkatavarat mukana. Hän sai kukkakimppuni kiitokseksi. Toisen kerran samalla halpalentoyhtiöllä taas ei joustettu pätkääkään. Olimme ottaneet lennot Marokkoon Frankfurtin kautta. Nukuimme lentokenttähotellissa ja suunnistimme hävyttömään aikaan aamuyöstä kentälle vain kuullaksemme, että passini, johon esikoinen oli silloin merkitty, ei kelpaisi. Hänellä tulisi olla oma passi. Saksalaista tehokkuutta!

Tämä tuli ihan puskista, koska olimme käyneet kaksi kertaa tätä ennen Marokossa samaisella passilla, mutta avainjuttuna tässä olikin omatoimimatkan ja pakettimatkan erot. Nyt tarvitsisimme todistuksen, että esikoinen todella on minun lapseni enkä ole luvatta viemässä häntä Marokkoon. Lento lähti ilman meitä ja jäimme selvittämään asiaa pariksi päiväksi Saksaan. Loppiaisen vuoksi kaikki paikat Suomessa olivat kiinni, mutta kun arki koitti, saimme konsulaatin kautta tilattua virkatodistuksen joka sitten kelpaisi lentoyhtiöllekin. Ostimme uudet lennot uudelta lentoyhtiöltä ja arvatkaa vaan olivatko he lainkaan kiinnostuneita mistään muusta kun passista? Oikein... Mutta tulipa nähtyä vähän talvista Fankfurtia. Söin siellä elämäni tähän asti parhaan juustotortelliiniannoksen!


Ja sama vielä sisältä. Kuvata sai jollei käyttänyt salamaa.


Sen, kuinka viikon saarihyppelystämme Keikan saaristossa tulikin syysmyrskyn vuoksi kahden viikon loma, olen jo kertonut. Yhden kerran olemme myös ihan omaa tyhmyyttämme myöhästyneet jatkolennolta Suomessa. Lähtöportti olikin sulkeutunut aiemmin koska kone lähti kauempaa ja sinne vietiin matkustajat bussilla. Vietimme pari tuntia Helsinki.-Vantaalla kuohuviiniä Finnairin piikkiin juoden, koska kuopuksen isä nyt vaan oli niin vakuuttava kun menimme reklamaatiotiskille ja hän totesi vaan, että jatkolentomme ehti lähteä. Virkailija katsoi ensimmäisen lentomme tiedot ja koska se oli merkattu hieman myöhästyneeksi, tulkitsi hän, että jatkolentomme oli ehtinyt lähteä sinä aikana. Emme korjaneet väärinkäsitystä. 

Huhhuh, josko tuossa olisi huonoa onnea yhden reissulaisen tarpeiksi ja jatkossa kaikki sujuisi kuin rasvattu?

8 kommenttia:

  1. Lentokentät ovat minusta mukavia paikkoja katsella ihmisiä. Rajansa kaikella, Kun kuljin Lontoosta Suomeen silloin vähän useammin, niin kerran odottelin Heathrow:n kentällä yli 8 tuntia, aamusta iltaan. Silloin oli ne 2001 tapahtumat juuri olleet ja Lontoo oli uhkakuvana. Turvatarkastus kesti jokaisen kohdalla pitkään, minä jouduin poistamaan kynsisakset käsimatkatavaroistani. Sitten seurasi kuulustelu, että mitä aioin niillä tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, rajansa kaikella ;-) Minäkin tykkään seurata ihmisiä melkein missä vaan - ja lentokentät ovat siihen oikein oivia paikkoja. Lisäväriä tarkkailuun tuos se, että ihmiset eivät ole ihan omimmillaan siellä. On loma, on jännää, uutta ja ihmeellistä. Usein vähän kireääkin. Usein huomaan huomioivani ihmisten välisiä jännitteitä. Liekö seurausta parisuhdehistoriastani?

      Poista
  2. Matkalla saa varautua kaikkeen ja siinä se ihmisluonto punnitaan. Olen kerran liftannut keskelllä talvista yötä n. sata kilsaa Novgorodista pohjoiseen ja silloin ajattelin etten selviä mutta toisin kävi (paikallinen, melko tukevissa oleva kruoma-auton kuski otti kyytiin ja pääsin määränpäähäni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Näitä liftimuistojahan onkin käsitelty pariinkin otteesee, mutta et ole tuota kertonut...

      Poista
  3. Matkatoimistoilla tai lentoyhtiöillä tms. on myös aika vaihtelevia käsityksiä siitä, kuinka pitkä vaihtoajan pitää vähintään olla, jotta seuraavaan koneeseen voi ehtiä. Joskus muinoin työmatkalla oli koneenvaihto Münchenissä (muistaakseni) ja vaihtoaika 40 minuuttia. - Ei muuten ollut minun itse varaamani lennot. - Vaikka ensimmäinen lento oli ihan ajallaan, siinä sai kyllä aika reipasta vauhtia suunnistaa terminaalin toiseen päähän. Niin, ja parhaimmillaan olen saapunut kentälle 15 minuuttia ennen koneen lähtöä, kun matka kentälle kesti aikas paljon kauemmin kuin mitä piti. Ehdin koneeseen, kun onneksi oli vain käsimatkatavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on taas niitä matkailu avartaa -esimerkkejä ;-) Joskus saa kyllä kylmä hiki otsalla miettiä, että mitenkähän tässä käy. Teidän tämänkertainen reissu taisi mennä ihan kommelluksitta?

      Poista
    2. Nyt oli lennot ajallaan eikä onneksi muitakaan vastoinkäymisiä tullut. Kriittisimmät hetket taisivat olla, kun olimme autoilemassa, emmekä meinanneet löytää ulos yhdestä pikkukaupungista, joka oli harvinaisen sokkeloinen. ;D

      Poista
  4. No hyvä! Pienet seikkailut vuokra-autolla (oletan) kuuluvat vaan kuvaan. Joka tapauksessa on mukava saada sut takaisin blogistaniaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana