Sivut


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Loma alkoi

No niin, nyt minulla on loma. Se pisin pätkä tänä kesänä, kaksi viikkoa putkeen. Aika ihanaa. Tämän jälkeen minulle jää vielä kolme lomapäivää vietettäväksi juuri koulun alkua edeltävällä viikolla. Sitten palaamme arkeen ja arkiseen tapaamisrytmiin myös kuopuksen osalta. Kuopus kotiutuu huomenna, joten tämä viikonloppu vielä menee rentoillessa. Toki rentoilemme sittenkin kun hän on maisemissa, mutta vähän eri tavalla. Eilen polkaisin töiden jälkeen lähimpään kaupunkiin luomuostoksille ja Alkoon. Sitten heitin kesämekkosille ja tössyttelin terassilla iltapäivän ja illan. Lueskelin ja nautin, väsäsin välillä salaatin ja tsatsikin ja siemaisin lasin kylmää juomaa. Ah! Esikoinen kävi pari tuntia töissä mutta muuten hänelläkin oli varsin lokoisa meininki.




Kaikilla sitä vastoin ei ole yhtä leppoisaa. Minulla on yksi tuttu, joka elää tällä hetkellä ei-niin-auvoisassa parisuhteessa. Välillä jutustelemme puhelimessa ja kuuntelen hänen huoliaan. Nyt minusta tuntuu, että minullakin on kohta ongelma. En nimittäin meinaa enää jaksaa. Missä kulkee se ystävyyden tai kaveruuden raja, kuinka paljon pitää jaksaa ja milloin voi sanoa, että nyt ei kuule tämä homma enää toimi? Jos samat asiat on käyty toistuvasti läpi, muutosta ei tapahdu suuntaan eikä toiseen, eikä tuttava myöskään ole valmis itse tekemään minkäänlaista ratkaisua. Turhauttavaa!

Lisänä sopassa on vast ikään diagnosoitu vakava sairaus. Mies toimii siitä huolimatta yhtä vastuuttomasti kuin aina ennenkin. Minä olisin lähtenyt vähemmästäkin. Minä olen lähtenyt vähemmästäkin. Mutta minä olen myös vannonut, etten tyrkytä omia haavojani muille. En neuvo ketään eroamaan vaikka mieli tekisi. Haluaisin mieluusti olla hyvä ystävä, mutta mitäs sitten, kun tulee tunne, että tämä vie minulta liikaa voimia, eikä enää ole vastavuoroista? Minun kuulumiseni eivät ole lainkaan yhtä raflaavia taikka kiinnostavia ja jutut pyörivät muutenkin samaa rataa. Minä olen niin kovin huono sanomaan mitään. Ettei se nyt sitten vaan olisi se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän. 

No, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Lumesta ei ole tietoakaan, päin vastoin, ihan mukavaa keliä on luvassa edelleen. Saatanpa löysäillä tämänkin päivän ihan totaalisesti. Minusta tuntuu, että olen sen ansainnut!

10 kommenttia:

  1. Mä olen ollut tossa samassa tilanteessa muutamankin kerran ja se on todella kuluttavaa, tiedän. Ja nyt taaskin saan olla terapeuttina, kuuntelijana jne. Onneksi sain huokaista vuoden ajan, kun ketään ei tarvinnut terapoida suhteiden tai niiden päättymisten vuoksi, joten on taas vähän paukkuja varastossa, mutta siltikin pelottaa, että mitä tästä talvesta tulee. Aikaisemmista vuosista olen kyllä oppinut, että 'raja se on miunkii säkissäin' enkä aio enää oman hyvinvointini kustannuksella ketään kammeta ylös suosta, josta aikuisen ihmisen pitäisi kyllä ominkin voimin selvitä.

    Eli tsemppiä vaan sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisin just sun postauksen ja huomasin saman ;-)

      Minä olen luvannut olla tukena jos tekee suuren ratkaisun, mutta entäpä nyt, kun sietää ja sietää ja sen turhauman kaataa minun niskaani? Jotenkin se tuntuu vielä pahemmalta. No, raja se on varmaan munkin säkissäni, joten näillä mennään. Toivottelen kovasti ei-niin-raskasta-talvea. Niin, ja ainahan se vähän lohduttaa, kun ajattelee, että oma elämä kuitenkin rullaa ihan mallillaan, kyse on TOISTEN ongelmista...

      Poista
  2. Oikein hyvää lomaa! Kuulosti tuo terassilla istuminen niin mukavalta ja leppoisalta, ja salaatti näyttää hyvältä).

    Kyllä tuo toisen ihmisen murheiden kuunteleminen on minullekin jotenkin luontaista, kun haluaa edes yrittää auttaa. Mutta jos tämä tuttavasi ei saa jäsennettyä elämäänsä mihinkään suuntaan, niin silloin jutut pyörii samassa valituksessa. Minulla on ollut tuo tilanne ja koska olen ehkä herkempi sanomaan, niin tarpeeksi kuunneltuani kerroin ko ystävälle, että "kuuntelen kyllä mielelläni, mutta ihan sinun itsesi kannalta, tee joku ratkaisu, joko jäät ja tyydyt oloosi tai sitten lähdet. Nyt asia ei edisty mihinkään sillä, että puhut siitä minulle".

    Sitten toisaalta katsoen, tulee mieleen, että en halua asettua mitenkään paremmaksi, koska varmasti olen tarvinnut ja tulen tarvitsemaan kuuntelijaa omaankin elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja olen minäkin pähkäillyt - mikä minä olen ketään neuvomaan, ja sitä, että itsekin tarvitsen kuuntelijaa aina toisinaan, joten mietiskelen vielä. Tuo, miten sinä ratkaisit asian, kuulostaa hyvältä. Tosin minä viimeksi juuri sanoin, että sulla taitaa olla kaksi vaihtoehtoa, koskapa en usko eikä usko tuttavakaan, hetkeäkäään, että mies muuttuisi: joko hyväksyä tilanne ja elää sen kanssa tai lähteä. Tietysti sitten voi myös jossain vaiheessa tehdä rajaa siihen miten paljon jaksaa kuunnella samoja pyörittelyjä.

      Terassille (omalle siis) käy tässä taas koneen ääreltä tie, ja luulenpa, että siellä tulee vietettyä koko päivä.

      Poista
  3. Aika mukavaa oloinen kuva terassiltasi Marjaana ja nauttii nyt, kun on mahdollista, ei ikinä tiedä, mitä tuo huominen päivä ... Tää on niin ihana tuo kesä kun saa näin istuskella ja lämmin aurinko paistaa.
    Joo, minäkin olen noin mukavaa ihminen, että kuuntelen toisia vaikka tule korvista ulos, päätäni särkee ja oksennus on tulossa. Ei kukaan niistä ei haluakaan neuvoja , puhua he haluaisivat ja vaikka kolme kertaa peräkkäin toistaen samaa asiaa. Semmoisista energiavampyyreistä ei kukaan huoli ja kun he löytävät mukavaa, vähän arkaluonteisen empaatisen ihmisen, semmoisen joka ei saa sanottua että minulla on nyt kiirettä ja ei jaksa enää kuunella ,sen jälkeen ei niistä enää eroa helpolla.
    Tottakai, kun on lapsuudenystävänsä - haluan auttaa kuuntelemalla ja myötätunnolla.
    Marjaana, voimia Sinulle sanoa joskus "ei ole juuri saatavilla" kun on lastensa kanssa homma kesken. lasten kanssa on aina mukavampi puuhailla.Vieraat huolet ei loppu ikinä´. Omat huolet voit itse lopettaa jos haluat. AAMEN ... heh tuli niin kauniisti see loppuruno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata, tuota ajattelin itsekin - voin vaikkapa valita vastaanko puhelimeen vai enkö. Ja milloin vastaan, milloin en. Aina ei ole aikaa eikä aina myöskään jaksa, sekin on hyvä syy olla vastaamatta puhelimeen.

      Minun päiväni on mennyt ihanissa merkeissä juuri tuolla terassilla. Esikoinen teki meille pizzaa ruoaksi joten olen päässyt todella helpolla. Toivottavasti sinunkin päiväsi kuluvat onnellisissa merkeissä!

      Poista
  4. Täällä ollaan taas :) Sun täytyy ehdottomasti asettaa rajat ja antaa itsestäsi vaan sen verran palasia, kun susta tuntuu hyvältä antaa. Kuullostaahan se julmalta jättää apua tarviva ystävä ilman kuuntelevaa korvaa, mutta sää väsytät itsesi. Ronskisti vaan välillä ilmoitat, että nyt et ehdi höpöttelemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen tehnytkin ja aion tehdä jatkossakin. Ne asiat vaan ei ole mun vastuulla!

      Ja ihanaa, Kiki, että olet täällä taas <3

      Poista
  5. Minä olen huono antamaan parisuhdeneuvoja, koska siihen aihepiiriin liittyvät ongelmat on mielestäni jokaisen itse ratkaistava, siis itse ymmärrettävä, mikä on parasta. Voihan siinä toisen kanssa keskustelu auttaa, mutta ei valmiita vastauksia saa ulkopuoliselta. Tällaisiin ongelmiin ystäväni eivät onneksi juurikaan ole pyytäneet minulta tukea, sen sijaan esim. erilaisista työyhteisöongelmista aika moni on halunnut jutella kanssani. Ne ovat kuitenkin erilaisia juttuja, koska niitä ratkoessa voi vedota vaikkapa siihen, mitä laki tai työnantajat ohjeet sanovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidättäydyn neuvoista, sen tyylisistä, että "jätä se" jne. Lähinnä kyse on kuuntelusta ja yhdessö pähkäilyistä. Tämä ystävä on myös joskus toivonut, että sanoisin hänelle jos tuntuu, että maaimankuvansa alkaa vääristyä tämän huonon suhteen seurauksena. Eilen kysyin häneltä, että tiedäthän, että tuollainen on väärin. Hän sanoi tietävänsä. Silloin oli kova kiusaus sanoa, ett lähde nyt hyvä ihminen, mutta en sanonut. Nämä ovat - kuitenkin - jokaisen omia asioita eikä toisten ihmisten suhteesta voi ulkopuolinen tietää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana