Sivut

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen...

...tuhmat minne vaan. Vai miten se vanha sanonta meni? Minä luulen, että minun on jo korkea aika opetella käyttäytymään huonosti. Tai ainakin asettamaan omat rajani ja pitämään puoliani. Monissa asioissa. Olen välillä aivan liian kiltti. Niinpä tämä Magsin tekemä ihana koru toimikoon minulle muistutuksena siitä. (Tuossa pienessä pyöreässä laatassa, joka korua koristaa, lukee, että "Well behaved women rarely make history".) Ennen lomalle lähtöä hemmottelin siis itseäni taas yhdellä korulla, koska ...hmm... se nyt vaan on niin ihana ja täsmälleen minun näköiseni. Tämä perhonen lensi kaulassani Kreikkaan. Katsokaa nyt kuinka kaunis:


Parempia kuvia taas Magsilla,
siellä vähän alempana.


Kiltteydestä sen verran, että olen opetellut ajattelemaan niitä "huonojakin" puolia itsessäni lempeästi ja suvaitsevaisesti. Jostain ihanasta elämäntapaoppaasta luin, että heikkouksiaan voi muuttaa, mutta niitä voi myös ajatella vahvuuksina, jos ei ihan kaikista kokonaan eroon pääse. Sillä ainahan kaikissa asioissa on kaksi puolta. Siihen tyyliin, että kiltti ja uhrautuvainen sopeutuvainen ihminen on myös todella sensitiivinen ja hyvä ottamaan toisia huomioon. Sitten voikin opetella myös itsensä huomioonottamista.

Juttelimme työpsykologilla käydessäni jaksamisestani ja keinoista, joilla sitä lisätä. Totesin, että se piirre, että pyrin ajattelemaan ja uskomaan ihmisistä hyvää, tuottaa myös paljon pettymyksiä. Pessimisti ei pettyisi. Toisaalta en haluaisi muuttua kyynikseksikään, joten tällä mennään. Koko systeemiä en koita enkä voikaan muuttaa, mutta sen mitä teen, voin yrittää tehdä rakentavasti. Mietinkin sitten, että voisin valmistautua oikein antaumuksella lomamme jälkeen tulossa olevaan kehityskeskusteluun. Niinpä kirjoitin "paperille" kaikki mielessäni olevat asiat niin kauniisti ja silti rehellisesti kun vaan pystyin. Kyllä siinä muutamakin hampurilainen tuli paperille kasattua. Ne jäivät hautumaan ja lomani jälkeen ehdin vielä katsoa ja viilata kirjoittamaani. 

Sitten jäljellä on enää se haastavin vaihe: niiden ääneen sanominen. Mutta se, että asiat on kirjoitettu ylös, mahdolllistaa tiukan paikan tullen myös sen, että voi pyytää toista lukemaan asian paperilta jollei saa suullisesti sitä juuri oikein ja kauniisti sanottua...

4 kommenttia:

  1. Meidän lukijoiden täytyy välillä alkaa hellästi painostamaan ja kysellä jokos sää olet ryhtynyt tuhmaksi tytöksi :) Koru on ihan sun näköinen ja värinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta, se on ihan minun näköiseni. Opetellaan yhdessä sitä huonoa käytöstä ;-)

      Poista
  2. Minä olen joskus taannoin antanut itselleni luvan olla vähemmän hyvin käyttäytyvä. Yritän tässä katsella, että koska se historia mahtaisi alkaa muuttua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vasta opettelen, koska tuntuu, että kun olen ruvennut vähän hanakammin sanomaan, tulee paskaa niskaan siihen tahtiin että en varmaan enää hevillä uskalla jatkaa... Mutta eteenpäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana