Sivut

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hometta korvien välissä?

Kari Ojala on kirjoittanut monta hyvää kirjaa. Edellinen oli Huono talo hyvään hintaan, joka kertoo rakentamisen laadusta, siitä, miten paljon elämämme suurin investointi, oma talo, vaatii paitsi rahaa myös tietoa ja osaamista. Ettei siitä tulisi katastrofi. Usein siitä ajan mittaan kuitenkin tulee. Uusin kirja on ikään kuin jatkoa tälle ja kertoo, miten rakennetaan Talo ilman hometta. Ojala on asiantunteva ja hyvä tyyppi, ottaisin hänet milloin vain rakennusmestariksi kuvitteelliselle työmaalleni - edellyttäen tietysti, että saisin sen lottovoiton. Suuren sellaisen. Mutta mutta... Minulla meinasi pärskähtää kuplavedet rinnuksille, kun lueskelin tuota kirjaa. 

Ojala aloittaa kirjansa loogisesti kertomalla kosteusvaurioiden terveysvaikutuksista, siitä, miksi kannattaa rakentaa homeeton talo. Aivan oikein hän taas suomii rakentamisen tasoa, joitain yksittäisiä teknisiä ratkaisuja, joita on aikojen saatossa käytetty ja kertoo, että pahin pommi on vasta räjähtämässä. Tämä kaikki on totta. Mutta homeoireita luetellessaan hän sortuu siihen pahimpaan: "Oireiden tutkimisen yksi ongelma on niiden yleisluontoisuus, samankaltaiset oireet saattavat johtua jostain muustakin kuin homealtistuksesta. Homehaitat ovat joskus psykosomaattisia: usko homeen olemassaoloon ja vaarallisuuteen voi aiheuttaa oireet. Etenkin työpaikolla on tehty perusteellisia homekorjauksia, ja silti työntekijöiden oireet jatkuvat - ilmeisesti oireina työyhteisön muista ongelmista."



Kuvassa Kirsi Neuvosen työ (korttiversio)
Neidon uni: rakkauden lähettiläät.
Sain sen tässä vasta ystävältä.


Voi kökkö! Ongelma on siis korvien välissä, ei suinkaan siinä, että homeremontit hyvin usein epäonnistuvat. Tai vaikka onnistuisivatkin yli odotusten, ihminen saattaa olla jo siihen mennessä niin pahasti altistunut, että pienikin määrä epäpuhtauksia aiheuttaa reaktion. Tai uudet materiaalit, niiden VOC-päästöt saattavat saada oireilemaan. Altistus on niin monisyinen juttu, että sitä ei todellakaan vielä tunneta riittävän hyvin. Korvienvälisairaus se ei todellakaan ole, ja minua ahdistaa aina, kun kuulenkin jotain siihen suuntaan vihjattavan. Vähän niin kuin sanoisi masentuneelle, että "koita nyt vaan vähän piristyä". Yhtä paljon tässä voi itse vaikuttaa siihen, mille sitä oireilee. 

Tästä päästäänkin näppärästi eiliseen kehityskeskusteluun. Se meni kuulkaas oikein hyvässä ja rakentavassa hengessä. Sain juteltua mieltäni vaivanneista (pienistä) asioista ja olo on oikein helpottunut. Koen, että tulin kuulluksi ja se on ihana tunne. Tästä on hyvä jatkaa.

14 kommenttia:

  1. Voi itku! Ja sitten tuollaista asiantuntijaksi tunnustetun henkilön tekstiä siteerataan perusteluna ei-tekemisille ja oireilevan leimaamiselle... Painettu sana on itsessään niin kummallinen auktoriteetti.
    Iloista hellepäivää sinne naapuriin joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa; kun mies on oikeasti asiantuntija (talonrakennuksen alalla) niin tällaisella lausunnolla on ihan eri tavalla painoarvoa. Ihmiset eivät ajattele, ettei asiantuntemus välttämättä riitä tähän solubiologiseen ja lääketieteelliseen puoleen.

      Jotenkin tuli jo mieleen,että kirjoitan sille kirjeen mutta annoin sitten olla. Vahinko on jo tapahtunut.

      Aurinkoa ja lämpöä sinnekin!

      Poista
  2. Kurjan tuntuista sille oireista kärsivälle, jos vääristä rakennusteknisistä jutuista johtuvia oireita ei tunnusteta niistä vääristä rakennusteknisistä jutuista johtuviksi, vaan etsitään syytä ilmapiiristä. :( Sillä oireista kärsivällä on varmasti aina jo muutenkin kestämistä sairautensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Ja kaikkein kurjinta on varmaan tilanne (niin kuin meillä esim) että ilmapiirissä ei ole niin minkään valtakunnan vikaa, päin vastoin, mulla se on yksi iso jaksamista lisäävä tekijä. Sitten tuollaiset vihjailut kyllä pistävät oikeasti vihaksi!

      Poista
  3. "Psykosomaattinen oire" taitaa joissakin tapauksissa olla helppo ratkaisu asiaan, jos kykyä tai halua korjata rakennuksen viat kunnolla ei ole. Tai jos rakennuksen kunnosta vastaavalta loppuu osaaminen, jota tarvittaisiin. Tai sitten kyse voi valitettavasti olla myös tietämättömyydestä - "ei täällä kenelläkään muullakaan mitään oireita ole, ei voi olla sinullakaan".

    Viime syksynä, kun olin sairaslomalla niska-hartiaongelmien takia, törmäsin samanlaiseen helpon selityksen etsimiseen. Ongelman syy oli huono ergonomia, mutta työnantajan mielestä minun motivaationpuutteeni. Todellista halua korjata ongelmakohtia ei löytynyt, kun vika "ilmiselvästi" oli minun korvieni välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just... tuo on niin sama juttu, ja yhtä pöyristyttävää, vähintäänkin!

      Minä hermostun tästä siksi, että ilmapiiri työpisteessäni on yksi iso jaksamista tukeva tekijä, joten siitä ei TODELLAKAAN ole kyse. Eikä työmotivaation puutteesta, tuollaiset vihjailut on kyllä ihan tökeröitä ja törkeitä jopa!

      Argggh!

      Poista
  4. Komppaan B:tä, nuo taitavat olla ne yleisimmät syyt moisten mottipäisten lausuntojen antamiseen. Home on helposti todennettavissa joten kun sitä on, lienee kaikille selvää ettei kyse todellakaan ole psykosomaattisesta oireesta. Pah, mielestäni äijä mitätöi kirjoittamansa tuolla yhdellä ja ainoalla kannanotolla - se kun antaa selkeän sanoman siitä ettei siihen itse ongelmaan ollakaan pureuduttu tarkemmin, vaan on pantu yksiin kansiin se tieto mikä on yleisesti tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekkonen tietää rakentamisesta mutta ei homealtistuksesta, solubiologiasta tai lääketieteestä tuon taivaallista, ikävä kyllä. Ketuttaa moinen, mutta jos joka mottipäästä ja mottipäisestä lausunnosta saisi itse k*rvän otsaan, saisi sitä kulkea alati sarvet päässä.

      Poista
  5. Kyllä on tympeää tuollainen. Voisin kuvitella, että asiantuntijan antama vinkki psykosomaattisesta vaivasta homeen aiheuttaman vaivan tilalle aletaan helposti kaivamaan esiin. Tulee paljon halvemmaksi syyttää mielenterveyttä kuin korjata remontteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Unohtuu siinä matkalla helposti se, että asiantuntija on asiantuntija vain omalla alueellaan (ja todella hyvä sellainen, siitä ei ollenkaan ole kyse). Se vaan, että asiantuntemus ei riitä kaikkeen, on kurja juttu. Aika painavana nimittäin tällaista sanaa saatetaan joissain piireissä kuunnella. Joten korvien välissähän tässä on ongelma... tai hometta ;-)

      Poista
  6. Uuttakin tieteellistä tutkimusta on kyllä, mutta siihen ei Suomessa reagoida eikä oteta huomioon. Erinomaisia tutkimuksia kemikaalien aiheuttamista terveyshaitoista löytyy mm. lähteistä täältä tarkastusvaliokunnan lausunnosta paljon: http://homepakolaiset.fi/vaikutamme/homepakolaiset_ry_lausunto_5.12.2012.pdf

    Nyt on tulossa myös ensimmäistä kertaa Suomeen koulutus, jossa eurooppalaiset alan huippuasiantuntijalääkärit tulevat kertomaan, mistä on kysymys. http://www.ymsk.fi/koulutus.html
    Tuo koulutus on avoin kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,

      tuo Homepakolaisten lausunto Tarkastusvaliokunnan raporttiin on tuttu, mutta koulutus oli uutta. Hienoa että sellaista järjestetään. Tosin se, että asiat ottattaisiin tosissaan ja tieto jalkautuisi pienimpääkin terveyskeskukseen on valovuosien päässä. Ikävä kyllä!

      Poista
  7. Asiat ovat edenneet viime vuosina nopeasti. Kyllä valoa tunnelin päässä jo on :) Yksi suurimmista ongelmista on se, että viranomaiset kouluttavat jatkuvasti ympäri maata vanhentunutta ja väärää tietoa, juuri esimerkiksi tästä ympäristömyrkytyssairauksien psyykkisestä puolesta. Vaikea ymmärtää, miten selittävät esimerkiksi päiväkotilasten joukkosairastumiset myrkyllisissä tiloissa tms..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta jotenkin tuntuu, että tänne "perähikiälle" ei ole asia vielä levinnyt, mutta ihanaa, jos valoa tunnelin päässä on. Terveyskeskuksesta en aikanaan saanut mitään apua. Vasta hakeuduttuani keuhkosairauksien erikoislääkärille. Onneksi työterveydessä ollaan tällä hetkellä melko valistuneita - se toisin surkuhupaisasti johtuu siitä, että sekä lääkäri että hoitaja itsekin ovat altistuneita ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana