Sivut


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vanhanaikainen rahastorakastaja

Olen minä muuten ihan hirvittävän vanhanaikainen, koska tämä uutinen on saanut minut puhisemaan moneen otteeseen ja aika monelle ihmiselle. Twiitata nyt hautajaisista? Roikkua treffeillä Facebookissa? Ei hemmetti, minä en vaan tajua. (Niin niin, minähän sanoin olevani vanhanaikainen!) Miksi sitä elämää ei voisi elää sen sijaan että kertoo jossain elävänsä sitä tai esittää elävänsä että voisi sitten kertoa siitä miljoonalle "kaverilleen". 

Meillä ainakaan kuopuksen isän kanssa sitä harvinaista ja kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa ei tärvätty netissä tai puhelimessa roikkumalla (ja silti päädyttiin eroon). Jos toinen joskus kesken treffien erehtyi soittamaan jollekulle kaverilleen "kun se nyt just sillä hetkellä tuli mieleen" niin minulle kyllä just samalla hetkellä iski prinsessasyndrooma ja jalat lukkiutuivat pihtiasentoon koko seuraavaksi yöksi. (Miten niin muka seksuaalista vallankäyttöä?) 

Sanoinhan, että minä olen vanhanaikainen. Jos olen kasvokkain ihmisen kanssa, en halua, että hän räpeltää kännykkäänsä. Minä haluan, että hän räpeltää minua keskittyy minuun. Jos syön jonkun kanssa, haluan, että hän keskittyy minuun ruokaan. Jos istun iltaa jonkun kanssa, haluan, että hän juttelee minun eikä jonkun toisen kanssa kännykässä. Olkoon sitten itsekkyyttä tai itsekeskeisyyttä, mutta näin minä ajattelen. 


Kuvasin yksi päivä tässä pupujen peppuja.
Ovat aika suloisia peräpäästäänkin.


Sitten jotain ihan muuta. Jouduin loppuviikolla töissä kirjoittamaan eräälle miespuoliselle tyypille sähköpostiin asiaa diplomista. Miten kummassa pääsikin pieni freudilainen lipsahdus ja olin jo laittamassa asiaa eteenpäin kun huomasin kirjoittaneeni dilpomi. Hyvä ettei dildoni. Onneksi ehdin korjata mokani. Se tyyppi ei sen koomin olisi varmaan uskaltanut työmaalleni tulla. Mutta kerran ihan oikeasti kirjoitin väärin enkä huomannut virhettäni. Olin ensimmäisessä kunnollisessa työpaikassani pankissa ja lähetimme jotain raporttia rahastotarkastajalle. Minut pantiin konekirjoittamaan osoitelappu. Seuraavalla viikolla saimme postikortin, jossa kiiteltiin viikon nauruista. Allekirjoituksena oli Rahastorakastaja Se ja Se.

***

Riimi.

Jäät lähti vapuksi järvestä,
näkyiskö jo vilaus särvestä... öö...särjestä?

22 kommenttia:

  1. Ihmisillä puhelin on nykyään liiankin helposti käsillä. ;)
    Mulla on välillä puhelin värinällä, kun haluan ettei puhelin veisi ihan kaikkea huomiotani. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kuka osaa nykyään lähteä edes vaikkap lenkille ilman kännykkää? Me kerran lähdettiin sienimetsään ja eikös juuri sillä kerralla auto uponnut saveen. Piti tarpoa aika pitkään ennen kun löydettiin lähin talo josta päästiin soittamaan hinausapua. Sen asukas ei meinannut uskoa kun sanottiin, ettei kännykkä tullut mukaan.

      Poista
  2. Täällä toinen vanhanaikainen. Twiittaukset ja Facebookit kuuluvat muualle kuin seurassa harrastettaviin huveihin. Enkä muuten ymmärrä,miksi tätä elämää pitää koko ajan selittää jossain FB:ssä tai twiitata typeryyksiä.
    Yksi asia on vielä, joka minusta ei ollut asiallista. Entinen ystäväni oli meillä kylässä ja saattoi puhua parikin melkein tunnin puhelua kännykkäänsä. Eikä mitenkään olisi voinut sanoa, että soittaa myöhemmin kotoa;( Monen muun syyn kautta kyseinen ystävä onkin nyt entinen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on vaikea ymmärtää miksi koko ajan pitää aktiivisesti kertoa mitä tekee (sanoo yksi, joka pitää blogia ;-)

      Ja tuo seurassa puhelimeen puhuminen, ja musta jopa vastaaminen, joskus, on ärsyttävää. Mä aina kurkkaan onko se jompikumpi lapsista ja jollei ole, en vastaa ollenkaan, jos mulla on seuraa. Sitä ehtii myöhemminkin. Tosin män olen kuulemma ärsyttävä, "kun mua ei saa kiinni"...

      Poista
  3. Rahastorakastaja tarjosi näin myöhässäkin makeat naurut :-D Olisi kyllä ajan saatossa pitänyt keräillä talteen kaikki omat (ja muiden) kirjoitusvirheet, olisi pahana päivänä mielen ylentäjää!

    Minähän en edes kuljeta kännykkää mukanani ja ärsyttää todella paljon eräskin perhe, jossa kaikki viisi näppää koko ajan 'seurustellessamme'!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota minä tarkoitin - en kestä, kun muka seurustellaan. Ja pahimmassa tapauksessa päivitetään nettiin että täällä sitä seurustellaan... Sitäkään en ymmärrä, että teatterin väliajalla täytyy laittaa se kännykkä hetkeksi päälle ja tarkistaa viestit tai pahimmassa tapauksessa tietty päivittää Facebookiin et mä oon nyt teatterissa. Grrr!

      Näitä väärinkirjoituksia pitäisi oikeasti tallentaa, koska naurattavat minuakin vuosien jälkeen.

      Mukavaa, joskin sateista sunnuntaita sinne naapuriin.

      Poista
  4. Toisaalta nykyään ärsyttää myös se, että monet olettavat kaikkien seuraavan silmä kovana mitä FB:ssa tapahtuu. Miehelläni on hieman sellainen tapa, että kun postaa jotain sinne, niin heti perään kysyy minulta, että mitä pidän postauksesta tai miksen ole jo tykännyt siitä. No kun en roiku siellä jatkuvasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmaan totta, mutta mä olen jopa niin vanhanaikainen, että en edes ole FB:ssä. Niin, että helppohan se on täällä huudella ja olla mieltä ;-)

      Poista
  5. Minäkin olen samalla tavoin vanhanaikainen. Rahastorakastaja olisi ihana titteli :)

    VastaaPoista
  6. Nyt osui ja upposi! Mulle on ihan yksi hailee vaikka joku menisi naimisiinkin kännykkänsä kanssa, mutta silloin kun sosialisoidutaan saman pöydän ääressä, niin luurin on parempi pysyä taskussa. Jos jollain on tärkeää asiaa, se mitä todennäköisemmin soittaa eikä tekstaa tai laita viestiä FB:hen. Jotkut älypuhelimet hälyttää aina uuden meilin/fb-viestin saapumisen merkiksi. Kai se on joskus ihan kätevä ominaisuus, mutta tarvitseeko koko ajan olla tavoitettavissa? Välillä voisi vaikka elääkin, ihan IRL.

    Ugh ja aamen :D välillä toi vaan vituttaa niin ankarasti. Peeäs, jos treffikumppani roikkuisi treffien aikana somessa, niin se jäisi kyllä ekaksi ja vikaksi tapaamiseksi. Eri asia tietty, jos se tarkistaisi jonkun (turhan)tärkeän faktan netistä - sen antaisin anteeksi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän teinillä on se toiminto käytössä, joka hälyttää joika helvetin inahduksen sekä FB:ssä että sähköpostissa. Jessus että multa meinaa mennä hermo siihen piippaamiseen. Ja meneekin, välillä. Sitten tulee saarna ja se hiljenee hetkeksi. Minäkin olen sitä mieltä, että tää ihan oikeassa elämässä eläminen kannattaisi. Jos uskaltaisi kokeilla saattaisi huomata, että tää on ihan hitsin kivaa!

      Hectorille terkut, se ei varmaan roiku somessa?!?

      Poista
  7. Käyn kyllä fasebuukissa joka päivä kurkkaamassa, mutta ei se kyllä treffeille sovi. En osaa kyllä mennä puhelimella nettiin, että helppo se on sanoa:D Hautajaisissa twiittaaminen on oikeasti niin sikamaista käytöstä, että siitä pitäisi jo rapsahtaa joku sanktio. Kännykkä lukkojen taakse, ei voi muuta sanoa. Rahastonrakastaja, mää nauran niin, että koko tietsikan näyttö heiluu, kun mun massu heiluttaa pöytää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta olisi hienoa olla rahastorakastaja. Jos mulla olisi rahastoja, mä kyllä varmaan rakastaisin niitä estoitta mutta kun ei oo kun se kuuluisa Matti kukkarossa.

      Poista
  8. Totta turiset enkä mitään niin vihaakaan kuin luurin räpläämistä. Olen vienyt sen sille tasolle etten vastaa työmaalla ollessani lainkaan puhelimeen ja tämän olen tehnyt tiettäväksi kaikille. Samsunginssa kun on sellainen toiminto että se lähettää automaattisesti ennalta kirjoitetun viestin numeroon johon ei vastata. Näin myös instanssien edustajat tietävät millä kellonlyömällä olen tavoitettavissa. Onhan niilläkin perkeleillä virastoajat niin miksei mulla voi olla työajat.

    Treffeille ei puhelin kuulu - se on asia josta ei tingitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen yhtä tinkimätön tuossa treffiasiassa. Jos mun kanssa treffeille mielii, on parempi jättää vastaamattakin puhelimeen. Ja sulla on hyvät periaatteet muuutenkin kännykän käytössä. Ethän sä saa töitä tehtyä jos oot koko ajan luuri korvalla - voi olla vaarallistakin!

      Poista
  9. Eheeh, rahastorakasta :D Mä olin töissä yhdessä ministeriössä ja hoidin ulkomaanasioita myös. No, eräänä päivänä tsuppi jakoi postia ja nauroi katketakseen tuodessaan rojua mun laatikkoon. Ihmettelin ja katsastin miten väärin nimeni taas olisikaan...
    No, ei NIMI oli ihan täysin oikein. Mutta sen yläpuolella luki ZZZZministeri
    Polgara Welhotar
    *hirveää käkätystä*
    Mulla on se kuori vieläkin tallella, että jos CV:n kopion siitä - olen siis ollut silloin ministeri! :D

    PS: En muuten ymmärrä minäkään noita tietyissä tilanteissa yhteydenottoja puhelimitse tai muutoinkaan - mä olen myös vanhanaikainen! Eikä edes hävetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muakaan hävetä olla tässä asiassa vanhanaikainen, käytöstavat sitä olla pitää!

      Heh, ministeri, hyvä, että säästit kuoren. Miten mulle heti tulee mieleen Monty Python ja Ministry of the silly walks?

      Poista
  10. Maanantain parhaat naurut tuosta rahastorakastajasta tuli kyllä vielä täälläkin! Joskus ei vain todellakaan näe niitä omia kirjoitusvirheitään ja niitä tulee yllättävän usein!
    Ja kyllä treffeillä pitää tehdä jotain muuta kuin kännykkää näpytellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin pankissa töissä vuonna 1989 joten mahtavaa, että vielä näin pitkään sen jälkeen saadaan siitä naurunaihetta! Ja minua ilahduttaa, että niin moni on samaa mieltä kännyköiden jatkuvasta näpelöinnistä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana