Sivut


perjantai 3. toukokuuta 2013

Meloni, musiikkia ja muisteloita

Musiikki oli hyvinkin oleellinen osa elämääni nuorempana. Jotkut muistavatkin, että vietin nuoruuteni liftaten ympäri Suomea katsomassa bändejä. Parhaana vuonna liftikilometrejä tuli 42 000. Siihen aikaan kuuluu ihania muistoja, ihmiset olivat niin suloisia ja avuliaita. Muistan parhaiten erään länsisuomalaisen valkosipulia viljelevän herrasmiehen joka paitsi antoi minulle ja äidilleni, jonka luokse olin silloin matkalla, luomuvalkosipuleja, osti jostain nelostien majatalosta minulle lapaset, kun kuulemma säälitti paljas peukaloni. Valkosipulista taas tulee mieleen, että olen minä liftannut erään tupeeta käyttävän kestokansanedustajankin kyytiin. Hän pummasi minulta Jenkin, kun oli edellisiltana erehtynyt syömään valkosipulia.

Toinen mainio muisto noilta ajoilta oli jostain päin Länsi-Suomea, olisikohan ollut Loimaalta. Jostain syystä liftasimme keikkapaikalle melonin kanssa. Yöllä sitten tanssit tanssittuamme raahasimme lopen uupuneina melonia ja söimme sen yöpalaksi. Päädyimme myös odottamaan aamua, jotta kyyti olisi helpompi saada. Bongasimme kerrostalon pihalta "katetun peräkärryn" ja könysimme sinne nukkumaan. Se oli suht vaikea saada pysymään tasapainossa kun renkaat olivat keskellä kärryä ja kohta parvekkeelta kuului huutoa. Omistaja kyseli meiltä mitä ihmettä oikein puuhaamme hänen peräkärryssään. Kerroimme rehellisesti ja vakuuttelimme, ettemme aio tuhota mitään. Vanhemmalla naisihmisellä vissiin tuli meitä sääli ja kutsui vierashuoneeseen nukkumaan. Saatiin aamulla aamupalakin. 

Niin, ja olen minä liftannut Helsingistä Ouluun Jukka-palmun kanssa kun en uskaltanut laittaa sitä muuttoauton matkaan. Herätin hilpeyttä ja ehkä sääliäkin, en ole koskaan edennyt niin nopeasti!



Tämä rokkari tarvitsisi uudet legot


Vielä ennen lapsia Helsingissä asuessani kävin aktiivisesti keikoilla ja seurasin musaskeneä muutenkin kuin työn puolesta. Tulipa yhdestä poikaystävästäni sittemmin kuuluisa muusikkokin. (Joo ei, ei harmita, viiden vuoden suhde kaatui juuri siihen, etten todellakaan halunnut olla rokkarin vaimo, olinhan ruvennut seurustelemaan farmasiaa opiskelevan nuorukaisen kanssa.) Sitten kun esikoinen syntyi ja olin umpiväsynyt jatkuvaan äänitulvaan päivisin, musiikki katosi elämästäni moneksi vuodeksi. Oikeastaan se ei ole tullut takaisin vieläkään. En oikein kestä montaa päällekkäistä melunlähdettä joten poikien hereilläollessa meillä ei juurikaan soi musiikki. Ja iltaisinkin mieluummin nautin hiljaisuudesta ja luen kun kuuntelen musiikkia tai edes avaan televisiota. Olenkohan minä tulossa vanhaksi?

***

Musiikki. No lasten musiikkia meillä joskus kuunnellaan. Rasinkangasta, Tohtori Orffia, M.A. Nummista, ja livenäkin näitä aina mahdollisuuksien mukaan.

12 kommenttia:

  1. Sulla on varmasti niin paljon kokemuksia noilta liftireissuilta että niistä riittäisi aiheita kirjaksi asti, oletkos koskaan ajatellut että voisit väsätä jonkinlaisen reissuteoksen?

    Äänimaailmasta ja vanhenemisesta sen verran että meikäläisen melunsieto on myös laskenut todella alhaiselle tasolle, en juuri enää välitä melusta - varsinkaan ihmisten aiheuttamasta - vaan tykkään aamun ja illan hiljaisista hetkistä.

    Niin, ja oikein hyvää alkavaa viikonloppua teidän pesueelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli mieleen yksi jos toinenkin tarina tuossa reissuaikoja muistellessa ja saatanpa niitä silloin tällöin tänne lisää raapustellakin.

      Hiljaisuus on ihan parasta ja päällekkäisiä ääniä en toisaan kestä enää ollenkaan. Molemmat pojat ovat varsin varhain oppineet mitä sana kakofonia tarrkoittaa, kun olen joutunut kieltämään yhtäaikaset äänekkäät harrastukset.

      Sinne myös oikein rauhaisaa viikonloppua - tai miten rauhallista se nyt sulla yleensä on, senkin supersankari!

      Poista
  2. Ihailtava reissu tuo jukkapalmun kanssa hesasta Ouluun;)
    Meteliä en minäkään jaksa enää, jos on TV auki, ei saa olla muita laiteitta päällä. Vanhuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hauskaakin. Moni kysyi, että lähditkö ovet paukkuen vai heitettiinkö sut pihalle ;-)

      Poista
  3. Liftaaminen on jäänyt minulta täysin kokematta. Pitäisiköhän... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiedä uskaltaisinko enää. Aika on muuttunut tai sitten vaan ajanut minun ohitse ja olen tullut pelokkaammaksi. Mutta se oli aikanaan ihan hirveän hyvä koulu. Opin jutustelemaan mitä erilaisimpien ihmisten kanssa mitä moninaisimmista aiheista. En ihan helposti nykyään jää sanattomaksi, oli aihe mikä tahansa.

      Poista
  4. Voi vitsi, Tohtori Orff. Täällä laulaa joku Virtasen Jonea täysin palkein :D On viimeisin bändi mitä olen ollut kuuntelemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo totta!

      Virtasen Jone on oikea kaivinkone, lapiokäsillä kaivaa vaan ei tarvitse lapiota laisinkaan. Jone on ässä!

      Poista
  5. Mun mielestäni liftaminen 70-80 luvulla oli jotenkin turvallisempi, kun ajatelisin nyt olevan. Liftasin usein Tallinnasta Viljandiin , koulusta kotiin kun opiskelin Tallinnassa. 160 km. Vaan kerran oli tilanne melkein pelottavaa, onneksi meni kaikki hyvin.
    Musikkia kuuntelen aina, kun hiljaisuudessa tunnen olevani yksinäinen ja onneton. voi olla että se on ammatisairaus kun totuin lastentarhassa että on aina metelia jonkin verran kun 30 lasta leikimmassa. Meitä on monen junan kuten sanoi yksi mummeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on moneen junaan, todellakin. Ja onneksi on: erilaisuus on rikkaus!

      Mustakin tuntuu, että en enää uskaltaisi liftata. Ja se ei välttämättä johdu omasta vanhenemisesta vaan siitä, että koen, että maailma on muuttunut, Minun liftireissuillani ei tapahtunut onneksi mitään pahaa.

      Poista
  6. Vitsi, sulla on ollut mahtava nuoruus, kun olet uskaltanut liftata. Itselleni ei olisi tullut koskaan mieleenkään. Tosin löysin mieheni jo 17-vuotiaana, joten eipä jäänyt paljon aikaa itselliselle kulkemisellekaan.
    Eipä juuri meilläkään musiikki soi. Taitaa olla vanhuutta tiedossa täälläkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kieltämättä aika avartavaa. Täytyy joskus sopivassa välissä muistella vähän lisää.

      Oi, sä olet ollut neito kauneimmillasi kun kohtasitte!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana