Sivut


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Paistaa se päivä...

Toissapäiväinen vanhempainilta oli ihana kokemus. Yksi asia tässä kaaoksessa meni kerrankin salaisten toiveideni mukaisesti. Kuopukselle oli ehdolla kaksi ekaluokan opettajaa, joista kumpaisenkin kanssa olen esikoisen alakouluaikoina tehnyt yhteistyötä. Optimistiseen tapaani ajattelin, että molemmat olivat mieluisia vaihtoehtoja. Kun luokkajako julistettiin, meinasi minulta päästä itku. Olin vähän hämmentynyt tunnepitoisesta reaktiostani, mutta oivalsin sitten, että olin itseltäni salaa toivonut juuri tätä lopputulosta enkä ihan mitättömistä syistä.

Tämä parin vuoden päästä eläkkeelle jäävä opettaja on lempeä ja äidillinen, maanläheinen ja rauhallinen. Jotenkin aivan onnen omiaan meidän kuopukselle, joka on herkkis ja säikkyy melkein, jos (jotakuta toistakin) komennetaan kovaa. Toinen syy, miksi huomasin toivoneeni tätä vaihtoehtoa, on pitkä kokemus ja sen mukanaan tuoma näkemys ja joustavuus. Olen aivan varma, että tässä tapauksessa meidän tämänhetkisestä tapaamisrytmistämme - josta siis emme ainakaan pariin ensimmäiseen kouluvuoteen haluaisi luopua - ei tule pienintämään ongelmaa. Kuopushan on, jos nykyisellään jatkamme, joka toisen perjantain pois koulusta. 

Vielä viimeisin ja melkein painavin syy, miksi niin kovin riemastuin tästä vaihtoehdosta: tämän opettajan luokka on koulun parhaassa paikassa. Kyllä, näin pinnallinen minä olen! Ei vais, kyse on sisäilmasta: luokka sijaitsee ns. uudella puolella, jossa rakenteet ovat paremmassa kunnossa kuin vanhalla puolella. Toisen opettajan luokka on myös uudella puolella mutta alakerrassa maanvaraisten rakenteiden lähellä. Ilma on parempi tuolla ylempänä, olen sen hyvin selvästi itse kokenut. Kuopus, joka siis ei ole vielä altistunut, saa parhaat mahdolliset lähdöt tältä kannalta. Olen niiiin helpottunut! Lähtiessä kerroin opettajalle ilahtumisestani  ja halasin häntä ja hän puolestaan melkein rupesi itkemään. Että tunnepitoinen ilta...


Ihan hirvittävän nopeasti tapahtuu asioita pihalla juuri nyt! 


Kevät etenee nyt kohisten. Kuulin toissapäivänä ensimmäiset joutsenet myös meidän paikkakunnallamme. Eilen näin ensimmäisen "kotiloetanan" - yök - se ennusti sadetta. Sadetta tai ei, lumi on vajentunut pihaltamme ihan silmissä. Vertaa vaikka vasemman ja oikean yläkulman kuvia, joiden ottamisen välillä on yksi päivä. Ja jotain sieltä jo kovasti ylös pukkaa, kuten alemmista kuvista näkyy. Ihanaa!

***

Herkku. No tämä jos mikä on herkkua.

14 kommenttia:

  1. Teidän pihaltakin lumi hupenee vauhdilla. :)

    Kuopuksesi tuleva opettaja kuullostaa hyvältä - juuri sellaiselta kuin (herkällä) lapsella pitääkin olla. :)
    Voi kun minullakin olisi koulun aloittaessani ollut sellainen opettaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli onni saada juuri tuollainen opettaja koulutieni alkuun. Muistan häntä edelleenkin lämmöllä, vaikka lienee jo edesmennyt. Ihanaa, että kuopuskin saa omansa!

      Lumi totisesti hupenee, haaveilen jo terassilla lasillisesta. Viikonvaihteen sää näyttää siltä, että ehkä jo pienenpienen skumppalaisin tarkenisi kohottaa. Tai sitten vappuna viimeistään!

      Poista
    2. Toivottavasti viikonloppuna olisi aurinkoista ja lämmintä niin skumppalasin kohotuskin onnistuisi!:-)

      Mulle tuli mukava opettaja kolmannelta luokalta lähtien.:-)

      Poista
    3. Hyvä että edes silloin ;-)
      Toivotaan kelejä!

      Poista
  2. No jei! Eka opettaja on yksi elämän tärkeimpiä asioita, ihana että meni nappiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Esikoisen ensimmäinen opettaja on nykyisin mun rakkain ystäväni. Ja esikoiselle edelleen tärkeä luottoaikuinen. Ostettiin hänelle kakkosluokan lopuksi t-paita jossa luki Ope on maailman napa. Taitaa olla tallessa vielä, vaikka siitä on jo kuusi vuotta aikaa.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  3. Kiva ope on tärkeä koulussa viihtymisen kannalta. Minullakin oli tuollainen kokenut opettaja ensimmäiset kaksi vuotta, kunnes jäi eläkkeelle. Seuraava olikin sitten vastavalmistunut, mutta häntäkin muistelen lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla myös oli ensimmäinen sellainen iäkkäämpi äidillinen rouva. Toisaalta se ei varmaan ole pelkästään iästäkään kiinni kenen kanssa synkkaa ja kenellä on sielunsivistystä.

      Poista
  4. Hieno juttu että jotain positiivistakin putkirempan ja kaiken muun (asunnon metsästys) keskelle. Ekat vuodet ovat tärkeitä sillä ne voivat tappaa koko opiskeluinnon ja koulumenestyksen jos kemiat open kanssa eivät synkkaa. Lapsi uskaltaa enemmän yrittää jos häntä ei heti tylysti torpata sanomalla tyhmäksi tms.

    Kesä tulee sittenkin ja korvessa on sateiden myötä lumet tosi vähissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut!

      Ja meilläkin lumet jo sulaa. Noistakin kuvista on lumi vajentunut, ts. käytännössä sulanut pihasta kokonaan. Eilen sateli sen verran vettä ja tänään aurinko paistaa. Pitäisköhän korkata siideri ja terassikausi?

      Poista
  5. Kuullostaa siltä, että kuopus saa parhaan mahdollisen kasvupohjan opintielle :) Se on hyvä herkälle lapselle, että saa rauhallisen open ekalle luokalle, kun kaikki on vielä niin hermostuttavaa ja uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa! Näen omassa työssäni paljonkin erilaisia opetus- ja kasvatustyylejä ja ihan kaikkia opettajia en omilleni toivoisi. Sitten kun tällainen nappivalinta tulee kohdalle, pääsee itku. Helpotuksesta!

      Poista
  6. Mulla oli juuri tuollainen samanlainen ihana, lempeä, äidillinen opettaja kun muinoin menin ekalle luokalle. Hän on edelleen mielestäni maailman ihanin ope mitä minulla on koskaan ollut! Hän oli myös ollut opettajana jo vuosikausia. Kun olin sellainen hiljainen ja ujo niin tuollainen opettaja oli juuri aivan ihana.Kaikilla ekaluokalle menevillä pitäisi olla juuri tuollainen opettaja. Muutamia vuosia sitten näin hänet ja hän muisti vielä minut ja kyseli myös veljestäni. Vaikka meillä on useampi vuosi ikäeroa veljeni kanssa myös hän ehti olla tämän ihanan opettajan opetuksessa parisen vuotta ennen kuin tämä ope jäi eläkkeelle.

    VastaaPoista
  7. niin sitä piti vielä kysyä että voisinkohan laittaa tämän sinun blogisi osoitteen oman blogini linkkeihin? Tätä on niin mukava lukea:-)
    Olen hiljattain aloittanut tämän bloggailun. En varmaan osaa kirjoittaa yhtä mielenkiintoisesti kaikesta mahdollisesta...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana