Sivut


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Ketä ne on ne sankarit

Tämän päivän sana on vähän kliseinen. Kliseet ovat joskus ihania, tuttuja, turvallisia ja itsestäänselviä. Yksi tällainen on äidinrakkaus. Se tunne, kun illalla käy katsomassa kuopusta, joka tuhisee peiton alla. Mikään, ei mikään, ole niin kaunis näky kuin nukkuva lapsi. Ja se rintaa pakahduttava hellyydentunne, ah! Muistan , kun olimme esikoisen kanssa kahden, eikä aina ollut niin herkkua ja helppoa, miten kaikki päivän väsymykset, ahdistukset ja ärtymykset pyyhkiytyivät kyllä illalla sängyn vieressä seistessä mielestä. Ja hyvä niin. Tämä on varmaan joku evoluution kavala juoni meidän äitien pään menoksi. 




Toinen on se tunne, kun on hemmetin ylpeä pojistaan. Kun esikoinen tuo hyvän numeron kokeesta - toisaalta näitä jo ikävä kyllä alkaa pitää itsestäänselvyytenä, mutta pitäisi muistaa olla ylpeä. Tai kun se peittoaa minut väittelyssä viiltävänterävällä logiikallaan. Poika tulee pärjäämään elämässään, vaikka tuollaisen jääräpään, joskus mustavalkoisen ajattelijan ja pettämättömällä oikeustajulla varustetun lapsen kasvattaminen onkin välillä suoraan sanottuna vaativaa. Tai kun kuopus valitsee sanansa erityisen huolella ja rinta taas paisuu ylpeydestä. Kuten viimeksi saunassa: "Miksi sä äiti mulkosilmäilet mua tuolla tavalla?" Tai vasta aamulla vessassa: "Mahassa tuntuu jotenkin sekavalta". Minun fiksu, ihana innovatiivinen poikani. 

Tai kun kuopus hyökkää yllättäen halaamaan kesken aamupuuhien. Tai hivuttautuu viereeni ja kiipeää ja käpertyy syliin kuin vaivihkaa. Esikoinen ei enää mahdu syliin mutta saman fleecepeiton alle mahdumme sohvalle ja haliakin välillä pitää. Ja huikata "sä oot mulle rakas". Jokainen äiti tietää nämä tunteet. 

***

Arjen sankari. Kuulkaapa, minä väitän ihan pokkana, että minä olen. Rakastan arkea. Tasaista, soljuvaa, yllätyksetöntä arkea. Tämä oli yksi suuri ero minun ja kuopuksen isän välillä - ja myös osasyy eroomme. Emme löytäneet tasapainoa touhuamisen ja olemisen välillä. Minä ahdistuin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, siitä, ettei ollut rauhaisaa yhteistä aikaa. Hän taas pitkästyi kuoliaaksi kun minä nautin pelkästä olostelusta. Loppuaikana minulla oli sellainen olo, että asun rautatieasemalla. Kaikki vain risteävät, kukaan ei asetu. Nyt koti on koti ja minulle ihana rauhansatama. Se on todella tärkeää. Ja nyt voimme kumpainenkin toteuttaa näitä puolia itsessämme ilman, että suhde tai toinen osapuoli kärsii. Nyt kun kuopus saa menoa ja meininkiä isällään riittämiin voin entistä paremmalla omallatunnolla olla ja elellä tappavan tasaista arkea täällä päässä. Että säilyy tasapaino. Win-win!

P.S. Tämä arjen sankari pääsee taas tänään töihin. Eilisen katastrofin jälkeen on vähän työmotivaatio hakusessa, mutta kyllä se taas siitä, kun saa kupin kahvia eteensä ja voi istahtaa ihanien kollegoiden kanssa parantamaan maailmaa.

12 kommenttia:

  1. Tasainen arki maistuu myös minulle! Sinun esikoisesi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minun nuorimmaiseni. Kasvatus on todella haastavaa ja aina saa olla vähän kieli keskellä suuta miten sanansa asettelee. Pelottaa vähän miten hänen käy työelämässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInua myös, mutta ainakin meillä on iän myötä tapahtunut jonkinaseteista "pehmenemistä" ja rentoutumista. Huumoriakin on välillä nähtävissä, joten eiköhän se siitä.

      Nuo ovat hirveän kunnioitettavia piirteitä ihmisessä, mutta aina sanonkin pilke silmäkulmassa, että saisi olla muitten muttei mun lapsissa ;-)

      Poista
  2. No niinhän sä ihan varmasti oletkin arjen sankari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Arki sujuu jo vähän paremmin. Juttelin työterveyshoitajan kanssa ja sain ajan työpsykologille. Josko sitä työjaksua sieltäkin sitten sikiäisi ;-)

      Poista
  3. Oi, oi, sinä arjen sankari olet kyllä kasvattanut mahtavat lapset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki, siltä mustakin (enimmäkseen) tuntuu ;-)

      Poista
  4. Terveisia täältäkin arjen Sankari Marjaanalle ... Hyvä yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata, aamun sankari vei lapset matkoihinsa ja tänään mulla on iltavuoro. Saan nauttia rauhallisesta aamusta ja illallakaan ei ole kun yksi lapsi kotona. Kuopus lähti isälleen ja on siellä maanantaihin asti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana